Aktiivinen kuuntelu on kuuntelemista ja kuullun sanoittamista

Aktiivinen kuuntelu on tärkeä osa sosiaalista tietoisuutta, toisten ihmisten huomaamista ja huomioimista. Aktiivisella kuuntelulla kuuntelija osoittaa halua ymmärtää toista ja hänen kokemustaan. Se, että kuuntelija keskittyy toisen viestiin, osoittaa hyväksyntää ja arvostusta tätä kohtaan.

Aktiivinen kuuntelu tarkoittaa, että kuuntelija asettuu toisen ihmisen asemaan ja pyrkii näkemään asiat hänen näkökulmastaan. Siihen kuuluu myös halu sanoittaa ja tunnistaa toisen tunnetila, joka kuuluu puheessa tai jonka voi aistia sanojen takana, sekä toisen tarpeista ja toiveista kysyminen.

Aktiivinen kuuntelija etsii kuulemastaan punaista lankaa ja jäsentää sitä uudella tavalla, omista havainnoistaan käsin. Hän auttaa keskustelukumppaniaan löytämään itsestään motivaatiota tai vastauksia, ei niin, että esittäisi toiselle valmiita ratkaisuvaihtoehtoja, vaan kannustamalla toista löytämään niitä. Tämä tarkoittaa toisen pohdinnan ja ongelmanratkaisun kykyjen aktivoimista, eräällä tapaa henkisenä kätilönä toimimisena.

Jotta voidaan toimia yhdessä, tarvitaan ainakin pyrkimystä ymmärtää ja kuulla toisia, erilaisia ihmisiä. Näin rakennetaan siltaa ihmisen luota toisen luo.

Aktiivinen kuuntelu on:

  • Kykyä kohdata ja olla läsnä, keskittyä toiseen.
  • Kykyä olla hiljaa kun toisella on kerrottavaa ja huomata se, mitä hän sanoo.
  • Tietoisuutta oman puheen ja omien tekojen vaikutuksista toisiin.
  • Omia tunteiden, ajatuksien ja tarpeiden tunnistamista: niin pystyy huomaamaan myös, että toisillakin on tunteet ja tarpeet.
  • Virittymistä sosiaalisiin tilanteisiin sopivalle aaltopituudelle, sosiaalisten odotusten ja roolien mukaan.

Pähkinänkuoressa: Kuinka kuuntelen aktiivisesti?

  • Annan tilaa toiselle kertoa asiansa rauhassa ja keskittyn häneen. Huomaan, että myös sanattomat ilmeet, eleet ja asennot ovat keskustelussa tärkeitä.
  • Pyrin sanoittamaan eli sanomaan ääneen sen, mitä huomaan tilanteessa, keskustelukumppanissa tai useammassa keskustelukumppanissa. Voin nostaa esimerkiksi tunnelman tai toisen tunnetilan, toiveita tai tarpeita. Ääneen sanominen konkretisoi sen, että olen todella tehnyt havaintoja. Voin sanoa esimerkiksi: "Todella hienolta kuulostaa, että…" "Olenko oikeassa, että olette todella turhautuneita tähän?" "Täällä on oikein innostunut ilmapiiri." "Vaikutat stressaantuneelta..." "Olet selvästikin kovilla..." "Sinulle on siis tosi tärkeää, että…"
  • Haen havainnoilleni vahvistusta kysymällä tarkennuksia kuulemastani.
  • Kannustan toista kertomaan asiat, kuten tämä ne itse kokee. Usein siinä riittää läsnäolo ja tilan antaminen toiselle, ja myös sanattomalla viestinnällä on tärkeä rooli, esimerkiksi pään nyökyttämisellä, puhujan tunteita seurailevilla ilmeillä jne.
  • Voin tarkistaa kuulemani viestin palauttamalla se puhujalle, eli tiivistämällä kuultu asia uudelleen lyhyesti keskustelussa.
  • Voin myös kysyä puhujalta, onko tulkintani oikea: 'Ymmärsinkö oikein, että…' 'Minusta vaikuttaa siltä, että… Olenko oikeassa?' Puhuja voi vahvistaa, kiistää tai viedä tulkintaa tarkoittamaansa suuntaan.
  • Jos näen keskustelukumppanissa voimakkaan tunnetilan, tunnetta helpottaa, jos tunnetilan vain toteaa ja sanoo sen ääneen. 'Huomaan, että olet tosi raivoissasi', 'Vaikuttaa siltä, että olet ihan lamaantunut', 'Sinua siis pelottaa', jne. Kun tunne saadaan sanomalla esiin, jo pelkkä sanoittaminen voi alkaa helpottaa sitä. Tunnetta voidaan lähteä tarkastelemaan tästä tarkemminkin.
     

Kehittyäksesi kuuntelijana voit muistella niitä tilanteita, joissa koet itse tulleesi kuulluksi. Mieti, mistä asioista vaikutelma kuulluksi tulemisesta koostui? Voitko ottaa näitä asioita mukaan omiin vuorovaikutustilanteisiisi?

Sosiaalinen tietoisuus on ymmärrystä toisista

Se, että ihminen ymmärtää olevansa yksi toisten joukossa, yhteisöjen tai verkostojen osa, on sosiaalista tietoisuutta. Hyvä sosiaalinen tietoisuus auttaa sinänsä välttämään monenlaisia ihmisten välisiä ristiriitoja ja pulmatilanteita.

Sosiaalinen tietoisuus on:

  • kykyä hahmottaa toisia: heidän elämäntilanteitaan, tunteitaan ja tarpeitaan,
  • kykyä olla kiinnostunut toisista ihmisistä ja heidän ajatuksistaan,
  • hahmotusta omasta arvosta ja merkityksestä toisille,
  • käsitystä, miten oma puhe ja toiminta vaikuttavat toisiin,
  • myötätuntoa toisia kohtaan ja läsnäoloa toisille,
  • kykyä auttaa ja osata pyytää apua,
  • kykyä antaa rakentavaa ja realistista palautetta sekä ottaa vastaan palautetta
  • tunteiden yhdessä jakamisen kokemista merkitykselliseksi,
  • tarmoa puuttua tarvittaessa ongelmaan, ei sen kaihtamista tai välttelyä,
  • kykyä sanoittaa ja nimetä tunteita etenkin hankalissa tilanteessa, eli kertoa ääneen, minkä tunne on tilanteessa havaittavissa, ja pyrkimystä hahmottaa sen syitä.

Lähde
Talvio Markus ja Klemola, Ulla: Toimiva vuorovaikutus. PS-kustannus 2017.
 

Kirjoitus on osa Vihreää valoa kuuntelemiselle -kampanjaa Maailman mielenterveyspäivän 10.10.2020 yhteydessä

Lue lisää: