Ammattina keskustelun rauhoittaminen

Sami Koivisto rauhoittaa oman mielensä luonnossa liikkumalla.

Ylen vuorovaikutuspäällikkö Sami Koivisto on kohdannut työssään vihapuhetta, rasismia ja ryöpsähtäneitä keskusteluketjuja, vihaista palautetta ja salaliittoteorioita. Vaikeimpiakin kohtaamisia on auttanut eteenpäin pyrkimys ymmärtää toista.

Ylen edustajana ja keskustelujen rauhoittamisen ammattilaisena Koiviston tehtävänä on ottaa reaktioita vastaan Ylen ja yleläisten puolesta sekä vastata niihin. Rankinta kohdattavaa on vihapuhe ja rasismi.

Vihapuheen tavoitteena vaientaminen

”Vihapuhe on järjestelmällistä häirintää, jonka alustana on useimmiten sosiaalinen media. Sen alle mahtuu monenlaista toimintaa, kuten maalittamista, disinformaation levittämistä tai henkilön mustamaalausta. Uhkailu, kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan täyttävät juridisestikin rikoksen tunnusmerkit.”

”Häirinnän tapoja on erilaisia ja jatkuvasti joku etsii uusia. Esimerkiksi robottipuhelinsoitoilla pyritään provosoimaan ja nauhoittamaan vastaajasta joku hölmistynyt reaktio pilkkaamistarkoituksiin. Joskus masinoidaan valituksia virallisissa valituskanavissa ruuhkaksi asti”, Koivisto kuvaa.

”Vihapuhe on puhujansa näköistä. Osa porukasta osaa käyttää vihapuhetta taitavasti vastapuolen hiljentämiseen niin, etteivät rikoksen tunnusmerkit täyty.”

Vihapuheen tavoitteena on vaientaa toimittajia niin, etteivät he käsittelisi tiettyä aihepiiriä, kuten maahanmuuttajia tai seksuaalivähemmistöjä. On myös kansallisesti niin herkkiä aiheita, että niistä kirjoittaminen kuumentaa aina tunteita, kuten vuoden 1918 sota ja sudet. Mutta niinkin arkiset asiat kuin ruoka ja pesuaineet ovat saaneet reaktiot leimahtamaan ja puhelinlinjat soimaan.

Koivisto näkee vihapuheelle otollisen kasvualustan nykyisessä keskusteluympäristössä, jossa mielipiteet sotketaan faktoihin. Kun liian monella itsekritiikin kyky, oman asiantuntemuksen hahmottaminen ja asioiden paikkansapitävyyden arviointikyky ovat hämärtyneet, kaikesta, myös tosiasioista on tullut mielipiteen esittämiselle alisteista.

Keskustelujen valvonta, ohjeet ja toimet purevat

Koivisto on havainnut, että verkkokeskustelujen anonymiteetti ruokkii osaltaan vihapuhetta. Jos palstoilla saisi esiintyä vain omalla nimellään, keskustelun taso nousisi. Silti herkistä asioista on Koiviston mukaan tarpeellista keskustella myös anonyymisti.

”Positiivista on, että kun palstoja valvotaan hyvin, keskustelun taso nousee. Valvonta vaatii kuitenkin käsin tekemistä: sitä ei voi automatisoida.”

Järjestelmällisen vihapuheen suitsimiseen tarvitaan perusteellisia valmiuksia, työkaluja ja toimia. Itsestään sillä ei ole taipumusta kadota.

”Työpaikalle tarvitaan perusteellinen ohjepaketti, josta löytyvät auttavat tahot, turvallisuus-, työsuojelu- ja työterveysohjeet ja tieto siitä, keneen voi olla yhteydessä, esimerkiksi henkilöstövastaaviin ja esihenkilöihin”, luettelee Koivisto.

Häirintätapausten hoitamisen tueksi kannattaa myös laatia uhka-arvio ja toimintasuunnitelma sen perusteella, miten vakavaa ja suunnitelmallista häirintä on.

Työnantajan on oltava kärryillä

Häirityksi tulleen kannalta on tärkeää, että uhka otetaan välittömästi vakavasti ja häntä kuunnellaan. Nopeuden lisäksi tärkeää on, että oikeat tahot kuuntelevat ja riittävän perusteellisesti. Työnantajan on oltava kärryillä asiasta.

”Vähättelyn vaara pitää tiedostaa: netissä tapahtuva viha voi johtaa ihan konkreettiseen väkivaltaan. Henkinen väkivalta on samaa jatkumoa fyysisen väkivallan kanssa”, Koivisto muistuttaa.

Jos vuosikausia kohtaa työkseen vihapuhetta, kynnys reagoida siihen voi nousta turhankin korkeaksi.

”On tärkeää, ettei vihapuheeseen täysin rutinoidu, vaikka jossain määrin sitä väistämättä tapahtuu. Siitä, että joku menee ihon alle, huomaan etten ole vielä täysin turta. Jos en oikeasti huolestuisi väkivallalla uhkaavasta viestistä, olisin liian kovettunut”, Koivisto kuvaa.

Oman mielensä Koivisto rauhoittaa luonnossa liikkumalla.

Salaliittoteoreetikon järjenjuoksu kiinnostaa

Sami Koivisto ei koskaan tiedä etukäteen mitä työ tuo tullessaan. Joka viikko on luvassa yllätyksiä niin hyvässä kuin pahassa. Viime aikoina on tullut vastaan myös QAnon-kontakti eli salaliittoteoreetikko.

”Haluan ymmärtää jotain siitäkin järjenjuoksusta. Salaliittoja näkevissä ihmisissä kiinnostaa, miten he päätyvät päätelmiinsä, missä asioissa rationalisoivat kuten minä, ja missä ei, ja missä siitä on hyötyä.”

Minulla on kokemuksia myös siitä, että kun on tarpeeksi perusteellisesti jaksanut selvittää tilanteita, se on mennyt jakeluun. Kiitoksen kuuleminen paljon haukkuja saaville toimittajille on äärimmäisen tärkeä asia.

Kuinka Sami Koivisto rauhoittaa keskustelun: 9 keinoa

1.    Osoita aitoa kiinnostusta, vilpitöntä halua tietää millaisen ihmisen tai millaisten ihmisten kanssa kommunikoit.

2.    Ole kiinnostunut oppimaan uutta, kuten esimerkiksi sitä, mikä tilanteessa voisi toimia.

3.    Yritä ottaa keskustelu harjoituksena sen suhteen, mistä sanotusta saisit kiinni ja miten ihmisellä vahvistuisi kokemus, että häntä kuunnellaan ja hänen kokemaansa luotetaan. Hyvin usein kaikki tiivistyy tarpeeseen tulla aidosti kuulluksi: jo se voi tuottaa kokemuksen siitä, että on saanut konkreettista apua johonkin ongelmaan.

4.    Rakenna ilmapiiri, jossa kaikkia osapuolia kuullaan ja kohdellaan tasavertaisesti. Ilman sitä ei voi syntyä luottamuksen ilmapiiriä, eikä yhteisymmärrykseen voida päästä.

5.    Älä aseta tavoitteita liian korkealle. On vaarallista lähteä liikkeelle olettaen, että keskustelusta saadaan joku lopputulos. Keskusteluja ei voi kukaan nuijia. Riittää, että ihmiset saavat kokemuksen, että ovat tulleet tasavertaisesti kuulluiksi.

6.    Muista, että sosiaalisessa mediassa ei voi nähdä keskustelijan kasvoja ja viestin voi tulkita helposti väärin. Aikalisän ottaminen voi vähentää väärintulkinnan mahdollisuutta.

7.    Suorista vihan ilmauksista provosoituminen ei auta ketään. Niitä voi kommentoida tyyliin: ’ei kannata käyttää tuollaista kieltä’ tai ’eikö voida keskustella ihan asiallisesti?’

8.    Vältä syyttämistä. Älä käytä sanaa valehtelu tai sanan eri versioita, vaikka toinen ei pitäytyisikään faktoissa. Korvaa se ilmauksella ’tuo ei pidä paikkaansa’.

9.    Jos mikään ei auta, on ok luovuttaa ja lopettaa keskustelu. Päättele tilanne kuitenkin tietyllä arvokkuudella tyyliin: ’toivottavasti sinulla jäi se kokemus, että tulit kuulluksi ja sinut otettiin vakavasti’.

TEKSTI: ELLEN TUOMAALA
KUVA: SAMI KOIVISTO

Kirjoitus on osa Vihreää valoa kuuntelemiselle -kampanjaa Maailman mielenterveyspäivän 10.10.2020 yhteydessä.

Lue lisää