Avoin ja turvallinen ilmapiiri on mielen ongelmista kärsivän pyörähdysympyrä

Jos ihminen käyttää pyörätuolia pyörätuoliystävälliseksi suunnitellussa rakennuksessa, liikuntavamma ei estä liikkumista ja toimintaa. Myös mielen ongelman kanssa kamppaileva voi toimia yhteisössä täysimääräisesti, jos ilmapiiri on avoin ja turvallinen. Merja Heikkonen pohtii osallisuutta vammaisten päivän blogikirjoituksessaan.

Merja Heikkonen.

Lauantaina 3.12. vietetään jälleen kansainvälistä vammaisten päivää. Suomelle päivä on ensimmäinen vammaisten päivä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioinnin jälkeen. Sopimuksen mukaan vammaisiin henkilöihin kuuluvat muun muassa myös he, joilla on pitkäaikainen henkinen vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen osallistumisensa yhteiskuntaan. Vammaissopimus koskee siis myös esimerkiksi mielenterveyskuntoutujia.

Sopimuksessa säädetään muun muassa esteettömyydestä ja saavutettavuudesta (artikla 9). Se tarkoittaa kaikkien sujuvaa osallistumista työntekoon, kulttuuriin ja opiskeluun – vaikka kansalainen käyttäisi vaikkapa pyörätuolia. Saavutettavuus merkitsee muun muassa palvelujen saatavuutta, tiedon ymmärrettävyyttä ja mahdollisuutta osallistua itseä koskevaan päätöksentekoon.

Tämä kaikki on ymmärrettävää fyysisesti vammaisten tai aistivammaisten kohdalla, mutta esteettömyys ja saavutettavuus tulisi nähdä laajasti. Voisiko avoin ja turvallinen ilmapiiri olla mielen ongelmista kärsivän saavutettavuutta? Mitä jos saavutettavuuden ajatus sisältäisi myös asiakaslähtöiset matalan kynnyksen palvelut, joita jaksaa hakea pienemmilläkin voimilla ja joissa asenne asiakasta kohtaan on avoin, turvallisuutta herättävä? Saavutettavuus voisi tarkoittaa ”tule sellaisena kuin olet ja sinusta pidetään huolta” -meininkiä.

Aivan tältä meno ei juuri tällä haavaa näytä, mutta tämä on toisaalta asia, jolle meistä jokainen voi tehdä jotain. Haluaisinkin lihavoida jokaisesta YK-sopimustekstin vammaisuuden määritelmästä sanan vuorovaikutuksessa. Vammaisuuden aste määräytyy siinä rajapinnassa, jossa vammainen ihminen kohtaa ympäristönsä. Pyörätuolin käyttäjälle niin sanottu pyörähdysympyrä on olennainen saavutettavuuden mittari. Se määrittää pitkälle, mahtuuko tilassa toimimaan pyörätuolilla vai ei.

Mielenterveyden ongelmien kanssa kamppaileville voitaisiin hyvin määritellä oma ”pyörähdysympyränsä” – esimerkiksi avoin ja turvallinen ilmapiiri voisi olla sellainen. Ja tämän pyörähdysympyrän kokoon voimme vaikuttaa ihan jokainen.

Merja Heikkonen
Valtakunnallisen vammaisneuvoston pääsihteeri

Lue lisää