Hengitän, olen siis elossa

Kuinka saada vanhuksen arkeen elämäniloa, kun jokainen päivä tuntuu niin samanlaiselta, Linda Vesaharju pohtii.

https://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/inline/image/blogit/linda-vesaharju-somenosto.jpg

Realismi, realistinen ajattelu – useammalle ikäihmiselle se on arkipäiväistä. Elämää on nähty ja kuultu vuosikymmenet. Ajanjaksoja on ollut monia, eri vuosikymmenet koettu, sotaakin nähty.

Illalla nukkumaan mennessä ei voi tietää, herääkö aamulla. Ei vain kellonsoittoon, vaan tähän elämään. Ajattelu on realistista, varsinkin kun ikää on paljon. Kun aamulla huomaa ilokseen silmien auenneen, on seuraavaksi kuitenkin uskallettava tehdä seuraava huomio. Nukkuuko eli hengittääkö aviopuoliso vierellä vielä? Usein ennen kuin aviopuolisoa uskaltaa katsoa, on turvallisempaa ottaa häntä kädestä kiinni ja huomata helpottuneena lämpöisen ja pehmeän käden puristavan omaa kättä. Jälleen uusi arkipäivä pääsee alkamaan, ja se alkaakin kupposella kuumaa tuoretta kahvia.

Mitäpä sitten sen aamukahvin jälkeen? Näkö ei välttämättä ole tarpeeksi hyvä enää lukemiseen, joten päivän uutiset olisi hyvä vilkaista televiisorista. Jaksaisiko sitä istua koko päivää kiikkustuolissa telkkaria katsoen? Miten ne arkipäivät hujahtivat ohi vuosia sitten? Arkipäivät olivat täynnä puuhaa. Oli työt, harrastukset, lapset, ystävyyssuhteet.

Iän mukana tuoma eläköityminen, harrastusten loppuminen, ystävien katoaminen, ne ovat nyt sitä arkipäivää.

Päivät tuntuvat pitkiltä. Vaikka rinnalla kulkee edelleen tuttu ja turvallinen aviopuoliso, olo tuntuu niin yksinäiseltä. Ikää on paljon, moni asia tuntuu niin kömpelöltäkin. Ikkunanruutu on ollut sama kymmenet vuodet, onneksi sentään värit vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Eläimiäkin on mukava tarkastella, mutta kun niitä vuosia on siitä samasta ikkunasta ihmetellyt, se ei enää niin ilostuta.

Mitä jos kuitenkin unohtaisi sen kuinka vanha sitä oikeasti on? Tarttuisi johonkin tekemiseen mistä ennen on nauttinut. Vaikka ikä toisi siihen omat haasteet, ei tulos tai kädenjälki ole samaa luokkaa kuin ennen, se hyväksytään. Kuinka sen sitten toteuttaisi? Anna minä autan sinua. Anna minä autan sinua tekemään arjestasi taas iloisempaa. Siihen ei tarvita mitään taikatemppuja vaan aikaa ja aitoa läsnäolemista ihmiseltä toiselle sekä ripaus kannustusta.

Kotona asuminen, loppuun asti, on suuri toive.

Elämänlaadun ylläpitäminen sekä arjesta omannäköisen tekeminen on minun työtäni.

Parasta työtä, mitä olen koskaan tehnyt. Siinä missä asiakkaiden mielen hyvinvointiin pystyn vaikuttamaan saan vastalahjaksi heidän onnistumisistaan hyvää mieltä. Eikä kaikki tapahdu hetkessä, ei kenkien pukeminen kuin uuden opettelu. Lopulta se on kuitenkin palkitsevaa, jopa niin että se vie mukanaan ja arkipäivät täyttyvät jälleen tekemisestä. Eikä aamulla ensimmäiseksi mietikään sitä onko elossa, vaan mitä sitä tänään tekisikään.

Terveydenhoitaja ja kahden pojan äiti Linda Vesaharju on Mielenterveysseuran hallituksen varajäsen ja Hämeen Terveyssisar -yrityksen perustaja. Yritys tarjoaa ikäihmisille terveydenhoitoa sekä kotipalvelua. Linda opiskelee parasta aikaa myös muistihoitajaksi Suomen Psykologisessa Instituutissa.

Lue lisää