Hyvinvointi ei ole vain kustannustekijä: budjettiriihestä ja järjestöjen tilanteesta

Tähän artikkeliin liittyvät aiheet

Saat ilmoituksen sähköpostiisi mielenkiintoisista artikkeleista, kun kirjoitat sähköpostiosoitteesi alle.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt kantavat parhaillaan suurta huolta tulevista toimintaedellytyksistään. Koronakriisin olosuhteissa järjestöjen toiminnan merkitys on noussut monella tavoin esille. Järjestöt ovat suunnanneet toimintaansa tukemaan eristyksiin ja palveluiden ulkopuolelle jääneitä, tavoittaneet uusia avuntarvitsijaryhmiä ja tukeneet koko väestön kriisinkestävyyttä. Avun ja tuen tarve on ollut suurta – esimerkiksi valtakunnalliseen kriisipuhelimeen on tullut noin puolitoistakertainen määrä yhteydenottoja normaalivuoteen verrattuna. Valtioneuvoston kanslian #suomitoimii-kampanjassa järjestöjen työtä on myös haluttu tuoda esiin ja kiittää.
 
Samaan aikaan hallituksen budjettineuvotteluiden pohjalla olevat luvut merkitsisivät kolmanneksen leikkausta järjestöjen rahoitukseen. Tilanne ei sinänsä tule yllätyksenä. Kyse ei ole niinkään koronakriisin aiheuttamasta kassavajeesta vaan jo ennen epidemiaa tehdyistä päätöksistä, joilla pelihaittoja on haluttu vähentää. Niiden seurauksena Veikkauksen tuotot ovat merkittävässä laskussa. Koronakriisi on vain vahvistanut tätä kehitystä. Sosiaali- ja terveysjärjestöt tukivat pelihaittapäätöksiä, mutta toivat jo silloin esille, että päätöksillä tulee olemaan taloudellisia vaikutuksia, jotka edellyttävät jatkopäätöksiä.
 
Järjestöt tekevät työtä monien erityisryhmien ja koko väestön terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi. Järjestöt ovat myös areena, jossa ihmiset ottavat vastuuta yhteisistä asioista ja yhteisestä hyvinvoinnista. Pelkästään sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnassa on mukana 550 000 ihmistä erilaisissa vapaaehtoisrooleissa. Kansalaisjärjestöillä on suuri merkitys yhteiskunnalle tuen ja avun tarjoajina mutta myös osallisuuden ja demokratian vahvistajina.
Jos laskevia veikkauksen tuottoja ei tavalla tai toisella kompensoida järjestöjen työssä, lopputulos koko yhteiskunnan tasolla on itse asiassa miinusmerkkinen.  Tämä ei olisi looginen suunta. Arpajaisvero on luonteva instrumentti kompensaatioon. Arpajaisveroa on tällä vuosituhannella nostettu useaan otteeseen.  Palauttamalla arpajaisvero nykyisestä 12 prosentista takaisin neljään prosenttiin - tai poistamalla se vaikkapa väliaikaisesti kokonaan - voidaan järjestöjen työn jatkuminen turvata samalla kun pelihaittoihin puhutaan. Päätettyjen pelihaittatoimien taloudellinen vaikutus näkyisi valtion verokertymässä, ei rapauttaisi järjestöjen toimintaedellytyksiä.
 
Valtion budjettivalmistelu aiheuttaa järjestöjen toiminnan suunnitteluun suurta epävarmuutta. Samaan aikaan kun järjestöissä tulisi panostaa kriisissä selviytymistä ja jälleenrakennusta tukevaan työhön, joudutaan niissä tekemään varautumissuunnitelmia toiminnan alasajosta. Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen ja tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon viestit järjestöjen toimintarahoituksen turvaamisesta ovat olleet tärkeitä ja rauhoittavia.
 
Nyt on tärkeää ymmärtää järjestöjen työn merkitys yhteiskunnassa, paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti. Järjestöjen toimintamäärärahaleikkaukset eivät tuo talouteen säästöä, päinvastoin. Jos järjestöjen terveyttä ja hyvinvointia tukeva työ hiipuu, hallituksen työllisyystavoite tai tavoitteet sotekustannusten vähentämisestä karkaavat yhä kauemmas.
 
Mielenterveyden ongelmat ovat suurin työelämästä syrjäyttäjä työkyvyttömyyseläkkeiden, sairaspoissaolojen ja pitkittyvän työttömyyden kautta. Jo ennen koronaa mielenterveyden häiriöiden hintalappu Suomelle oli 11 miljardia euroa vuodessa. Jos mielenterveyttä edistävä ja vahvistava työ vaurioituu, kustannukset kasvavat edelleen ja työvuosia menetetään aina vain lisää.
 
Eräiden muiden länsimaiden tavoin myös Suomen hallitusohjelma tunnistaa modernin hyvinvointitalousajattelun. Hyvinvointi ei vain kustannustekijä, josta voidaan luopua talouspaineissa vaan talouden välttämättömyys. Väärässä kohtaa tehdyt säästöt, hoitovelka ja ongelmien kärjistyminen tulevat kansantaloudessa kalliiksi. Tämä on syytä muistaa myös vaikeutuneessa taloudellisessa tilanteessa.