Karanteenin läpi kannattelee merkityksellisyys ja perusturvallisuus

Koronaviruksen leviämisen pysäyttämiseksi aloitetut karanteenit ja liikkumisrajoitukset haastavat mielenterveyttä monin tavoin. Aikaisempia epidemioita tutkimalla on kuitenkin kertynyt tietoa tekijöistä, jotka auttavat selviytymään poikkeustilanteessa mahdollisimman hyvin. Tiedosta on hyötyä nyt, kun 70 vuotta täyttäneet on velvoitettu elämään karanteenin kaltaisissa olosuhteissa ja kaikki ihmiset vähentävät jyrkästi fyysisiä tapaamisia toistensa kanssa. Kirjoitukseen on koottu asioita, joita voimme yksittäisinä ihmisinä, yhteisöinä ja yhteiskuntana tehdä karanteenissa jaksamisemme helpottamiseksi.

Jokainen sopeutuu tilanteeseen omalla tavallaan

Karanteeni voi aiheuttaa hämmennystä, vihaa ja jopa traumaattisen kriisin vaiheita muistuttavia reaktioita. Alkuvaiheessa voi olla vaikeaa käsittää tilanne, ja olo voi tuntua epätodelliselta. Jotkut ihmiset torjuvat asian kokonaan, mikä saattaa näkyä esimerkiksi viranomaisten ohjeiden noudattamatta jättämisenä. Toiset lamaantuvat tai hätääntyvät, kun kolmannet taas toimivat mekaanisesti ja sulkevat tunteet pois. Joillakin pelko, ahdistus ja ärtyisyys voivat vaikeuttaa nukkumista tai aiheuttaa ruokahaluttomuutta. On myös mahdollista, että keskittymiskyky kärsii tai esiintyy syyllisyyden tunteita tai toisten syyttelyä. Yleensä tilanteeseen sopeutumisen edetessä olo vaihtelee tilasta toiseen. Jos huolet vaikuttavat merkittävästi toimintakykyyn, kannattaa pyytää apua.

Osalla karanteeniin joutuminen aiheuttaa jälkikäteen posttraumaattisen stressin oireita. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vielä tilanteen helpotettuakin mieleen palaa ahdistusta aiheuttavia muisti- ja mielikuvia tai karanteeniajasta näkee painajaisia. Epidemiasta muistuttavat tilanteet ja mielikuvat voivat laukaista ahdistavan olon ja fyysisiä oireita, kuten sydämen sykkeen kiihtymistä tai hikoilua. Posttraumaattisia stressioireita kokeva voi vältellä keskusteluja, tekemisiä ja tai paikkoja, jotka tuovat epidemian mieleen. Kyky tuntea ja ilmaista tunteita voi heiketä, ja tulevaisuutta voi olla vaikea suunnitella. Joskus ihmiset alkavat eristäytyä sosiaalisista suhteista. Seurauksena voi olla myös jatkuvaa ylivireyttä ja siihen liittyen nukahtamisvaikeuksia, yöllistä heräilyä, ärtyisyyttä, keskittymisvaikeuksia ja säikähtelyä. Usein oireet helpottavat ajan ja läheisten tuen myötä. Jos ne pitkittyvät, kannattaa pyytää ammattiapua.

Hallinnan tunne auttaa jaksamaan

Karanteenin kesto ja tartuntaan liittyvät pelot vaikuttavat siihen, kuinka hyvin ihmisen mieli kestää karanteenia. Pitkästyminen ja riittämätön tiedonvälitys vaikeuttavat karanteenista selviytymistä. Muita mielenterveyttä kuormittavia tekijöitä ovat karanteenin vaikutus talouteen, karanteeniin mahdollisesti liittyvä stigma eli häpeäleima sekä huoli perustarpeiden, kuten ravinnon, saamisesta karanteenin aikana. Tiedetään myös, että vapaehtoinen karanteeni on helpompi sietää kuin muiden määräämä.

Karanteeniin joutuneen mielenterveyttä edistävät kolme tekijää, jotka kytkeytyvät ihmismielen perustarpeisiin.

Ensinnäkin hallinnan ja autonomian tunteen säilyttäminen auttaa jaksamaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuutta säilyttää arkisia rutiineja ja määritellä itse niitä olosuhteita, joissa aikaa viettää.

Toinen on yhteenliittymisen tarve. Sosiaalisuus ja vuorovaikutus ovat ihmisaivojen ja -mielen oletusarvo, joten myös karanteenissa on tärkeää voida ylläpitää sosiaalisia suhteita esimerkiksi puhelimitse tai muilla digitaalisilla välineillä.

Kolmantena tarvitsemme merkityksellisyyden kokemusta. Perustelut, jotka korostavat karanteenissa olemisen altruistisuutta eli osallistumista yhteiseen hyvään, auttavat kestämään karanteenia paremmin kuin pelkästään oman terveyden suojelu. Karanteenista tiedotettaessa on siis hyvä painottaa, että epidemian aikana ohjeistetut rajoitukset ovat tärkeitä riskiryhmien suojelemiseksi.

Tutkimustiedon pohjalta voidaan vetää seuraavia johtopäätöksiä, jotka koskevat myös koronaepidemian vuoksi tehtyjä rajoitustoimenpiteitä:

  • Karanteenin tulee kestää vain niin kauan kuin se on tarpeen.
  • Tiedonvälityksen tulee olla nopeaa ja tehokasta, ja karanteeniohjeiden ja niiden perustelujen selkeitä. Ihmisten on tärkeää ymmärtää tilanne ja toimintaohjeet.
  • On tärkeää, että yhteiskunta tukee niitä yksityishenkilöitä ja yrityksiä, joiden talous kärsii rajoituksista.
  • Karanteeniin tai sen omaisiin olosuhteisiin velvoitettujen henkilöiden yleiset ja terveyteen liittyvät perustarpeet, kuten ruoan saanti, tulee turvata.
  • Viestinnässä on tärkeä painottaa karanteenin yhteistä etua palvelevia tarkoitusperiä.

Yksilöinä ja yhdessä voimme vaikuttaa siihen, minkälaiseksi yhteiskunnalliseksi kokemukseksi koronaepidemia muodostuu. Mielenterveystaidoista esimerkiksi tunne- ja tietoisuustaidot auttavat meitä ymmärtämään omia tunteitamme ja rauhoittamaan mieltämme. Niiden tuella voimme toimia viranomaisten ohjeiden mukaan vaikeista tunteista huolimatta.

Vaikka arkemme on muuttunut meistä riippumattomista syistä, miellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, minkälaisen merkityksen annamme nykyiselle tilanteelle ja mihin suuntaamme omaa toimintaamme ja huomiotamme. Voimme keskittyä löytämään poikkeustilan mahdollistaman hyvän ja sen tarjoamat mahdollisuudet kasvuun. Itseltään voi esimerkiksi kysyä, kuinka haluaisi muistella epidemian jälkeen omaa toimintaansa poikkeusoloissa.

Teksti:

Meri Larivaara, johtava asiantuntija, MIELI ry
Juho Mertanen, asiantuntijapsykologi, MIELI ry

Lue lisää:

 


Yhteystiedot

Juho Mertanen
Asiantuntijapsykologi
Mielenterveyden edistäminen

+358 40 199 5917Maistraatinportti 4 A, 7. krs, 00240 Helsinki

Meri Larivaara
Johtava asiantuntija, asiantuntijalääkäri
Mielenterveyden edistäminen, vaikuttamistyö ja kansainvälinen yhteistyö

+358 44 534 0152Maistraatinportti 4 A, 7. krs, 00240 Helsinki