Vapaaehtoisena Maailman mielenterveyspäivän tapahtumassa

Essi Lehtovaara osallistui vapaaehtoisena Maailman Mielenterveyspäivän tapahtumaan ja kysyi ohikulkijoilta tärkeän kysymyksen: ”Mitä sinulle kuuluu?”

Mitä sinulle ja mielellesi kuuluu? Kampin ostoskeskus vilisee työpaikkamatkustajia, koulusta lintsaavia nuoria ja vanhuksia. Seison Suomen Mielenterveysseuran viestinnän yksikön työntekijöiden kanssa ostoskeskuksen keskusaukiolla ja kysyn ohi viilettäviltä ihmisiltä ”Mitä kuuluu?”. Lähes poikkeuksetta jokainen haaviini jäänyt henkilö saa kokovartaloshokin – joko ihmetyksestä tai ilahtumisesta. Miksi ihmeessä joku tuntematon kysyy kuulumisia?

Esitin kysymyksen ohikulkijoille Maailman Mielenterveyspäivänä 10.10.2016. Suomen Mielenterveysseura järjesti Kymppikymppi-tapahtuman Kampin ostoskeskuksessa, jossa viestittiin tänä vuonna avoimen vuorovaikutuksen, välittämisen ja vaikeiden asioiden esiin ottamisen puolesta. Itse olin paikalla kampanjan vapaaehtoistyöntekijänä. Jaoimme ihmisille esitteitä, joissa kerrotaan, miten mielenterveyttä voidaan edistää ja samalla esitimme tämän maailman tärkeimmän kysymyksen: Mitä kuuluu?

Mielenterveys kuuluu kaikille

Jokainen suomalainen tietää varmasti, ettei small talk ole vahvinta osaamisaluettamme. Ohikulkijoiden tyypillisin vastaus kysymykseeni oli perinteinen ”Hyvää, kiitos”, jota seurasi nopea poistuminen paikalta. Osa ohikulkijoista, erityisesti vanhukset, jäivät iskemään tarinaa pidemmäksikin aikaa ja kertomaan terveyteensä liittyviä yksityiskohtia. He olivat selkeästi ilahtuneita siitä, että joku kuunteli.

Muutamat ohikulkijat uskalsivat antaa rehellisen vastauksen ja kertoa, että nyt ei itse asiassa mene hyvin. ”Olen hieman masentunut”, ”Kauhea kiire koko ajan”, ”Tulimme lapseni kanssa juuri lastenklinikalta, ei tullut hyviä uutisia”. Yritin löytää oikeita reaktioita ja sanoja edellä mainittuihin vastauksiin ja pohtia, miten alan ammattilaiset niihin vastaisivat. Lopulta ymmärsin, että minulla ei tarvitse olla asiantuntijavastauksia. Pääasia on, että olen läsnä ja kuuntelen.

Jaoin ohikulkijoille ”Viisi askelta mielenterveyden edistämiseen” -esitteitä. Huomasin, että esitteeseen suhtautuminen oli osalle ohikulkijoista hankalaa. Teinit pääosin tirskuivat, kun ojensin esitteen heidän käteensä. Huomasin, että esite kuitenkin kiinnosti, sillä he alkoivat selaamaan sitä kun olivat päässeet tarpeeksi etäälle.

Miehet pudistelivat suurimmaksi osaksi päitään ja naurahtivat. ”Minä en tällaisia neuvoja tarvitse” kertoi osa miehistä kävellen ennätysvauhtia kohti liukuportaita. Yhden noin parikymppisen nuoren miehen vastaus hämmensi kuitenkin eniten: ”Kiitos, nyt ei tarvi olla enää hullu”, huudahti hän pilke silmäkulmassaan. Vaikka kommentti oli sävytetty huumorilla, raotti se kuitenkin jonkin verran ihmisten, erityisesti miesten, yleistä suhtautumista mielenterveysasioihin. Sinun ei tarvitse olla hullu kärsiäksesi mielenterveyden ongelmista.

Inhimillinen työpaikka

TATin työntekijät tekivät kampanja-aktiviteettina ystäväkirjan, jonne kaikki saivat kirjata kuulumisiaan.Toteutin Kymppikymppi-kampanjaan kuuluvia tehtäviä myös työpaikallani TATissa. Täytimme kollegoideni kanssa ”Mitä sinulle kuuluu” -kortteja, mikä avasi meille tilaisuuden avautua erinäisistä teemoista: Mikä pelottaa? Mikä huolestuttaa? Mitä häpeää? Mistä nautin? jne. Jokainen sai vastata anonyymisti ja koostimme lopuksi korteista työpaikkamme oman ystäväkirjan.

Korttien teemat herättivät keskustelua. Moni kollegoistani koki, että kysymykset olivat haastavia ja niihin vastaaminen totuudenmukaisesti tuntui jopa pelottavalta. Tästä syystä teimme sopimuksen, että kortteja voi täyttää anonyymisti ja tehtävä helpottui kuin yhdellä napin painalluksella. Tämä sai minut pohtimaan, että onko työpaikka edelleen paikka, jonne täytyy joka päivä tulla hymyssä suin ja jättää vaikeat asiat kotiin? Onko tarpeen erotella työminä ja vapaa-ajan minä toisistaan?

Ystäväkirjan täyttämisen myötä kollegoista avautui uusia ja yllättäviäkin piirteitä. Mikä tärkeintä, ystäväkirjan täyttäminen ja pinnan alta raapaiseminen lisäsi ennen kaikkea inhimillisyyden kokemusta, joka on ensiarvoisen tärkeää myös työpaikalla.

Tilapäinen henkinen pahoinvointi on varmasti tuttua jokaiselle ihmiselle, joka on kohdannut vaikeita elämäntilanteita. Mielenterveys elää koko ajan – se voi kuormittua joissain elämän vaiheissa enemmän kuin toisissa. Siksi siitä voi ja pitää puhua avoimesti. Oman henkisen hyvinvoinnin tarkastelu on itsestä huolehtimista ja kanssaihmisten kuulumisten kyseleminen välittämistä. Ensi kerralla, kun joku esittää sinulle maailman tärkeimmän kysymyksen, vastaa tälle rehellisesti. Älä kiertele ja kaartele tai sorru ”kiitos hyvään”, mikäli se ei pidä paikkaansa.

Essi Lehtovaara

Kirjoittaja on oppimiseen, yrittäjyyteen ja digiviestintään hurahtanut kasvatustieteilijä ja Yrityskylä -koulutusinnovaation kumppanuuspäällikkö Taloudellinen tiedotustoimisto TATissa. TATissa päätettiin jouluna 2015 joulutervehdysten sijaan tarjota apua siellä missä sitä kipeästi kaivataan. Jokainen TATtilainen teki vuoden 2016 aikana kaksi päivää vapaaehtoistyötä. 60 päivää vapaaehtoistyötä -blogisarjassa pääset lukemaan, millaisia kohtaamisia koettiin.

Kuvat: Suomen Mielenterveysseura ja Essi Lehtovaara

Lue lisää