Jokainen kohtaaminen jättää jäljen

Jokainen kohtaaminen jättää jäljen mieleen. Lasten ja nuorten mielenterveyden asiantuntija Anniina Pesonen kertoo, kuinka opettaja voi tietoisesti lisätä myönteisten jälkien syntymistä, niin kasvotusten kuin diginäkin.


Anniina Pesonen

Miten myönteistä vuorovaikutusta voi lisätä?

Nykyään puhutaan kohtaamisosaamisesta, mutta kyse on ihan tavallisista hyvään vuorovaikutukseen kuuluvista pienistä asioista: tervehtimisestä, kuulumisten kysymisestä, silmiin katsomisesta ja hymystä. Pienetkin asiat viestivät siitä, että opettaja välittää. Jokaisen lapsen ja nuoren on myös hyvä saada koulussa myönteistä palautetta, joka ei liity suorittamiseen. Aikuisen vuorovaikutus oppilaaseen vaikuttaa lisäksi oppilaan vertaissuhteisiin sekä antaa mallia vuorovaikutuksesta.

Koska tunnetilojen välittäminen verkkoviestinnän kautta on vaikeampaa kuin kasvotusten, sosiaaliset taidot ja kyky empatiaan korostuvat. Siksi hankalat tilanteet on parempi hoitaa kasvokkain ja verkkoviestinnässä korostaa myönteisiä asioita kielteisten sijaan. Digimaailmaan ei voida loikata panostamatta samaan aikaan tunne- ja vuorovaikutustaitoihin.

Miten sietää vaikeitakin tunteita?

Tunnetaidot ja niiden merkitys ovat jo opettajille varsin tuttuja. Itse tykkään puhua tunteiden sietämisestä eli siitä, kuinka voimme olla epämiellyttävän tunteen kanssa ilman, että sille täytyy heti tehdä jotain. Pysähtyminen ja odottaminen auttavat näkemään, tarvitseeko tunteelle edes tehdä mitään. Etuotsalohkokin ehtii mukaan miettimään, miten tunteen kanssa on järkevää toimia. 

Opettaja on ihminen, joka saa myös näyttää tunteitaan. Erilaiset tunteet saavat näkyä ja ne on hyvä sanoittaa aina ääneen. Jos ilmeet ja eleet ovat ristiriidassa sanojen kanssa, sanat menettävät merkityksensä.

Kuinka isossakin ryhmässä voidaan vahvistaa myönteistä vuorovaikutusta?

Koulussahan ollaan huomattavasti useammin ryhmässä ja joukossa kuin kahdenkeskisissä kohtaamisissa. Toisin sanoen koulu on erinomainen paikka oppia vuorovaikutustaitoja. Vuorovaikutusta kun oppii vain vuorovaikutuksessa. Tunteiden ja kuulumisten jakamisesta voi rakentaa osan arkea, kun antaa sille systemaattisesti aikaa päivittäin. Vielä tai jopa erityisesti yläkoulussakin tarvitaan toistoa ja ohjausta tunteiden sanoittamiseen. Nopeakin fiilisten tsekkaus ohjaa itsereflektioon ja auttaa tunnin aloittamisessa, keskittymisessä ja seuraavissa vuorovaikutustilanteissa.

Tunnejulisteet, digitaaliset sovellukset tai kortit pyykkinarulla voivat olla hyviä välineitä muistuttamaan tunteista ja pitämään ne mielessä. Nopeatkin tunnetarkistukset koulussa ohjaavat oppilaita myöhemmin punnitsemaan itsenäisesti omia tunnekokemuksiaan.

TEKSTI: JUTTA KAJANDER
KUVAT: PIA INBERG

Lue lisää