Kiittämisen aihetta yhteisessä kriisissä

Asiantuntijapsykologimme Juho Mertanen valaa blogissaan uskoa karanteeneista ja poikkeusoloista selviämiseen. Kiitosta ansaitsee jokainen meistä. 

Välikiitos sinulle, koronataistelutoveri!

Koronaviruksen leviämisen pysäyttämiseen tähtäävät rajoitukset ovat vaikuttaneet elämiimme niin monin tavoin, että ymmärtänemme tilanteen kokonaislaajuuden vasta, kun varsinainen virustilanne on jo helpottanut. Viimeiset viikot ovat olleet niin poikkeuksellisia, että tulemme varmasti muistelemaan niitä pitkään. Koska poikkeustilanne tulee jatkumaan vielä useita viikkoja, on välillä hyvä pysähtyä pohtimaan, kuinka olemme tähän mennessä pärjänneet: mikä on mennyt hyvin ja mitä kannattaa tehdä toisin.

Sanomattakin on selvää, että olisimme yhteisönä ja yksilöinä voineet olla monin tavoin valmistautuneempia viruksen leviämiseen. Karanteenikevään kokemuksista kertyy takuulla paljon arvokasta oppia, joka auttaa vastaamista kriiseihin tulevaisuudessa. Samaan aikaan on kuitenkin todettava, että jokaisen meistä sopeutumisessa on tapahtunut myös onnistumisia. Toisenlaisessa tilanteessa ja paremmin valmisteltuna moni asia olisi varmasti tehty toisin, mutta nyt on jouduttu toimimaan tällaisessa tilanteessa, tällä valmistautumisella. Jokainen on tehnyt parhaansa niillä tiedoilla ja taidoilla, joita on ollut käytössä. Siihen suhteutettuna moni teko ansaitsee sydämellisen kiitoksen.

Yhteiskunnan tasolla voimme kiittää esimerkiksi varhaista reagointiamme. Suomessa tartuntamäärät ovat pysyneet pieninä verrattuna moneen muuhun maahan. Voimme kiittää itseämme ja toisiamme myös yhdessä tekemisen hengestä. On totta, että osa on purkanut pelkojaan esimerkiksi hamstraamiseen ja että tästä uutisointi kerää helposti jakoja ja klikkauksia. Julkista keskustelua seuraamalla välittyvä laajempi kuva on kuitenkin yhteisen hyvän ymmärtäminen: kansalaiset ovat vaatineet enemmän rajoituksia elämäänsä kuin päättäjät ovat olleet valmiita asettamaan. Tämä on monin tavoin parempi tilanne kuin päinvastainen.

Monet pienemmätkin yhteisöt ansaitsevat kiitoksen. Naapurustoissa on perustettu auttamisrinkejä riskiryhmäläisten ruoansaannin varmistamiseksi, sote- ja järjestösektorit ovat digiloikanneet tarjoamaan keskusteluapua etäyhteyksillä ja vuokranantajat ovat tarjonneet pienyrityksille maksujoustoja. Nämä kaikki ovat hienoja osoituksia siitä, mihin kykenemme olosuhteiden pakottaessa meidät olennaisen äärelle. Kriisin keskellä on löytynyt myös iloa. Sosiaalisessa mediassa on levinnyt videoita kerrostalojen parvekkeilta raikuvista yhteislauluista, erilaisista jumppaliikehaasteista ja videovälitteisistä yhteisruokailuista. Ne ovat vahvistaneet sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota virus karanteeneineen yrittää nakertaa.

Myös jokainen yksittäinen ihminen ansaitsee kiitosta sopeutumisestaan. Vaikka Suomi on eräs maailman tasa-arvoisimpia maita, on meilläkin suuria eroja lähtökohdissa, joista käsin kriisiin on jouduttu reagoimaan. Niinpä kiitoksenkin aiheet voivat olla hyvin erilaisia. On hienoa, että jollekin karanteeni on mahdollistanut esimerkiksi pitkään unohduksissa olleen harrastuksen äärelle palaamisen. Kaikkien uroteoista ei kuitenkaan synny jaettavaa somesisältöä tai hilpeitä otsikoita.

Esimerkiksi ihminen, jota kalvaa jatkuva huoli omasta tai läheisen terveydestä, ansaitsee kiitoksen jo pukeutumisen muistamisesta videopalaveria varten. Lastensa koulunkäyntiä valvova riskiryhmäläinen, joka kantaa huolta rahojen riittävyydestä ansaitsee kiitoksen jokaisesta pöytään saakka päätyneestä ateriasta ja oman jaksamisen tueksi otetusta hengähdystauosta. Koulunkäyntinsä jatkoa pohtivalle nuorelle tulee antaa kiitos siitä, että hän jakaa tunteensa ja pyytää apua esimerkiksi nettichatin tai Kriisipuhelimen kautta. Siellä, missä karanteeni on kiristänyt ilmapiirin riitelyksi asti on tunteiden laannuttua lausuttu anteeksipyyntö kaksinkertaisen kiitoksen arvoinen.

Koronavirus vaikuttaa elämäämme nyt suuresti, mutta sitä edeltäneiden kriisien tavoin sekin tulee menemään ohi. Aiempien kriisien tutkimuksiin nojaten voimme tehdä toisenkin ennustuksen. Vaikka kriisitilanne haastaakin tunteidenkäsittelytaitojamme ja elämänhallinnan kokemustamme, seuraa onnistuneesti läpikäytyä kriisiä yleensä suurempi arvostus elämää kohtaan ja kriisin läpi kantaneiden ihmissuhteiden syveneminen. Olemme matkalla näitä kohti.

Voimme vahvistaa kriisinkestävyyttämme pysähtymällä säännöllisin väliajoin kiittämään itseämme ja toisiamme onnistumisista poikkeusolojen melskeessä. Onnistumisten äärelle pysähtyminen antaa meille voimaa toimia paremmin myös niissä asioissa, jotka vielä tuntuvat vaikeilta. Vaikka tällä hetkellä koronaviruksen kanssa kamppaileminen voi tuntua uuvuttavalta, voimme luottaa siihen, että tilanne helpottaa ennen pitkää. Olemme jo nyt osoittaneet, kuinka suuriin yhteisponnistuksiin kykenemme, kun ne tehdään yhdessä ja kaikki samassa veneessä pitäen.

 

Lue lisää:

16 vinkkiä koronaepidemiasta selviämiseen

Merkitys ja perusturvallisuus kannattelevat karanteenin läpi

Materiaalia lapsille ja nuorille

Tukea ja apua kriisipalveluista


Yhteystiedot

Juho Mertanen
Asiantuntijapsykologi
Mielenterveyden edistäminen

+358 40 199 5917Maistraatinportti 4 A, 7. krs, 00240 Helsinki