Kuuntelemisen jäljillä psykoterapeutin matkassa

Psykoterapeutti Teemu Ollikaisen mukaan kuunteleminen on valtavan tärkeää, ja sillä on isoja vaikutuksia ihmisten elämään. Pahimmillaan huono kuuntelu voi johtaa vääriin päätöksiin, esimerkiksi väärään lääkitykseen tai hoitovirheisiin.

”Monella terapia-asiakkaalla on takanaan kokemuksia hylkäämisestä ja mitätöinnistä, siitä, että heitä ei ole kuultu. Terapia saattaa olla heille ensimmäinen kokemus kuulluksi tulemisesta.”

Puhun Ollikaisen kanssa kuuntelemisesta, kohdatuksi tulemisesta ja niiden merkityksestä. Olen kiinnostunut kuuntelemisen ja kohtaamisen ammattilaisen näkemyksistä, mutta myös Ollikaisen henkilökohtaisista kokemuksista.

Millaista on hyvä kuuntelu? Entä huono?

“Hyvä kuuntelija osoittaa kommenteilla, eleillään ja ilmeillään olevansa kiinnostunut, yrittävänsä ymmärtää.”

“Kommentit, sävyt ja eleet paljastavat sen, kuinka on kuunnellut. Esimerkiksi jo lyhyt lausahdus “totta” voi jossain kohti riittää. Pyrkimystä ymmärtää voi osoittaa paitsi sanoilla, myös ei-sanallisesti monin tavoin, esimerkiksi äänensävyllä, ynähdyksillä ja nyökkäyksillä.”

“Kuuntelemista ei voi kuitenkaan redusoida yksittäisiin eleisiin, ilmeisiin tai äänenpainoihin. Se on kokonaisuus, johon kuuluu virittyneisyys, tempo, toisen kanssa samaan rytmiin tahdistuminen. Toisesta voi aistia, ollaanko samassa tahdissa.”

“Itsekin huomaan, kun olen tullut kuulluksi. Siitä tulee tosi hyvä olo.”

“Huono kuuntelija aloittaa jostain toisesta aiheesta tai ihmisestä, kun toinen osapuoli sanoo jotain. Siitä tulee pudotetuksi tulemisen kokemus”, kuvaa Ollikainen.

“Huono kuuntelija lähinnä odottaa oma puheenvuoroaan tai puhuu päälle. Sen näkee myös eleistä. Myös vahvat ennakko-oletukset estävät kuuntelemista. Toista voi todella kuunnella ainoastaan tyhjentämällä oman mielensä.”

Aktiivinen kuuntelu kuljettaa keskustelua

“Kuuntelu on myös keskustelun kuljettamista, toimintaa, vuorovaikutusta. Hyvä kuuntelija noteeraa ja viittaa siihen, mitä toinen juuri äsken sanoi, eli validoi kuulemansa. Sitten voi siirtyä seuraavaan asiaan.”

“Kuuntelijan esittämästä tarkentavasta kysymyksestä tai näkökulmasta voi huomata, että hän prosessoi kuulemaansa aktiivisesti. Pelkkä hokema tai toisto ei riitä.”

Aktiivinen kuuntelu tapahtuu nimenomaan siinä järjestyksessä, että kuuntelija osoittaa ensin kuulleensa puhujan viestin ja ilmaisee sen toiselle sanoin tai elein. Sen jälkeen hän voi kuljettaa keskustelua eteenpäin, esimerkiksi ehdottaa, kiistää tai kannustaa. Ollikainen käyttää näistä psykoterapeutin ammattisanoja validointi ja interventio.
 
“Lyhyin mahdollinen validointi kuuluu ‘joo – ja’. Voin sanoa myös ‘ymmärrän että tuntuu sinusta raskaalta’ tai ‘saan kiinni tuosta epäreiluuden kokemuksesta’, ‘sinulla on lupa sanoa ajatella noin’. Sitten tulee se pihvi.”

“Jos haluaa vaihtaa aihetta, voi sanoa jotain, mikä samalla elegantisti päättää edellisen keskustelun, kuten ‘totta, mutta entäs sitten…’”

Kasvuympäristössä imetään kuuntelemisen tavat

Ollikainen näkee, että kasvuympäristö vaikuttaa paljon kuuntelun ja keskustelun tapoihin. Siellä imaistaan käsitykset siitä, mikä on keskustelussa ok ja kuinka dominoiva saa olla.

“Omassa lapsuudenkodissani verbaalinen ja kyvykäs tiedotusjohtajaisä paasasi usein ruokapöydässä, eikä muilla ollut suunvuoroa. Kun kolme veljestä kasvoimme, aloimme pitämään omia monologejamme. Ensimmäisissä seurustelusuhteissa ja avoliitossa tämä paljastui hyvin toimimattomaksi keskustelumenetelmäksi.”
    
“Koin itsekin ulkopuolisuutta nokkelan ja verbaalisen avopuolison heittäessä läppää kotiväkensä kanssa: minun oli vaikea hahmottaa, kuinka leikata sisään keskusteluun.”

Muun muassa omien havaintojen, parisuhdekokemusten ja psykologian opintojen myötä Ollikaisen kuuntelemisen taidot ovat laajentuneet vuosien varrella.

Nyt vain kestät tämän

Psykoterapeutti ei voi olla kuuntelematta: hän kuuntelee työkseen. Aina se ei ole helppoa. Esimerkiksi vaikeuksien kuunteleminen on oma taitolajinsa, jossa kehittyminen on vaatinut pitkää harjoittelua.
 
”Terapeuttiakin ahdistaa kuulla asiakkaan rankoista kokemuksista. Vaikka joku puoli itsestä sanoo: pakene, siinä on vain istuttava, kuunneltava ja sanottava itselleen: nyt vain kestät tämän. Asiakkaan on saatava puhua. Sillä, että terapeutti kuuntelee eikä lähde ratkomaan tilannetta asiakkaan puolesta, hän osoittaa asiakkaalle, että kerrotut asiat ovat siedettävissä.”

Ollikainen kertoo kauneimman saamansa palautteen terapia-asiakkaaltaan kuuntelemiseen liittyen.

“Asiakas koki, että hänen puolisonsa ei ymmärtänyt häntä. Kun sanoin, että enhän minäkään aina ymmärrä, hän vastasi: Niin, mutta sinä aina yrität ymmärtää.”

Olemme torveloita, loukkaamme tahtomattammekin

Jokaiselle sattuu ja tapahtuu vuorovaikutuksen kupruja ja säröjä. Miten niistä voisi päästä eteenpäin?
    
“Olemme torveloita ja loukkaamme joskus toisia tahtomattammekin. Jos ajattelee, ettei ketään saa koskaan loukata, sellaisesta seuraa epäaktiivisuutta tai mielistelyä.”

“Jos on ehtinyt jo loukkaantua, pitäisi jaksaa ensin työskennellä oman loukkaantumisen tunteen kanssa ja sitten vasta kommunikoida toiseen suuntaan”, avaa Ollikainen.

Loukkaantuessakin ihmiset käyttäytyvät eri tavoin. Joku voi vetäytyä, hiljentyä tai vaihtaa puheenaihetta ilman että sanoo ääneen loukkaantuneensa. Suorempia tapoja on esimerkiksi jättää tulematta sovittuun tapaamiseen tai lausahdus ‘sinä et tiedä mistään mitään’.

“Koska toisen käytöksen perusteella voi tehdä vääriä tulkintoja, parasta on kysyä siitä suoraan.”

Ei ole laitetta, jolla näkisi toisen päähän

“Loukkaantumistaan voi työstää tunnistamalla ja nimeämällä esiin noussut tunne: onko se vihaa, ärtymystä vaiko loukkaantumista. Samoin on hyvä miettiä, mistä tunne tuli ja mistä se johtuu: johtuuko se toisesta, vai linkittyykö se vaikkapa jotenkin omaan henkilöhistoriaan”, opastaa Ollikainen.

Jos toisen kommentti on ilmiselvästi mitätoivä tai loukkaava, siihen on parasta reagoida suoraan eikä imaista loukkausta sisäänsä.

“Kaverille voi sanoa suoraan ‘mitä vittua’, työkaverille voisi asian ilmaista tyyliin ‘haluatko että tuo merkitään pöytäkirjaan’. Tässä mielessä hankalimpia ovat muodolliset suhteet, kun hyvässä ystävyyssuhteessa voi puhua suoraan. Kaverit saattavat puhua keskenään julmastikin, eikä ilmaisuaan tarvitse pidätellä: näin systeemi pysyy avoimena.”

Uusille terapia-asiakkailleen Ollikainen haluaa teroittaa avoimuuden merkitystä, ja sitä että myös hän tarvitsee asiakkailtaan palautetta:

“Minulla ei ole laitetta, jolla näkisin toisen päähän.  On vain yksi tapa: toisen täytyy avata suunsa ja antaa palautetta.”

TEKSTI: ELLEN TUOMAALA
KUVA: SHORTUM
 

Kirjoitus on osa Vihreää valoa kuuntelemiselle -kampanjaa Maailman mielenterveyspäivän 10.10.2020 yhteydessä.

Lue lisää