#IamSuomiToo -vetoomus: Kaikki Suomessa asuvat tarvitsevat yhdenvertaisen pääsyn mielenterveyspalveluihin

Pian sen jälkeen kun olin aloittanut työt MIELI ry:n projektisuunnittelijana, Paola Elefante otti minuun yhteyttä maaliskuussa julkaistun #IamSuomiToo -vetoomuksen tiimoilta. Siinä vaaditaan kaikille Suomessa asuville yhdenvertaista pääsyä mielenterveyspalveluihin.

Vetoomus, jonka Paola ja hänen ystävänsä laittoivat alulle, keräsi muutamassa päivässä yli 1000 allekirjoitusta.

Helmikuussa 2020 julkistetun uuden kansallisen mielenterveysstrategian tavoitteena on myös ennakkoluulojen, syrjinnän, väärinymmärretyksi tulemisen ja polarisaation vähentäminen, sekä yksilöiden tarpeisiin vastaavat palvelut ja varhaisen pääsyn varmistaminen palveluihin.

Paola ja ystävät olivat tyytyväisiä virallisiin tavoitteisiin, mutta he kantoivat huolta käytännön toteutuksesta. ”Edessä on vielä pitkä matka”, hän sanoi.

Olin utelias kuulemaan Paolan tarinan, joten tapasimme.

”Elämämme on nyt Suomessa”

Puhuimme ensin vetoomuksesta. Paola painotti siihen liittyen sekä maahanmuuttajien heikkoa pääsyä mielenterveyspalvelujen pariin – osaksi johtuen tiedon puutteesta maahanmuuttajayhteisöissä – että mielenterveyden ammattilaisten matalaa osaamista moninaisuuden kohtaamisessa.

Kun puhuimme mielenterveydestä, siihen liittyvistä stigmoista sekä maahanmuuttajien mielenterveydestä, Paola tunnusti, että hän oli vasta Suomeen asettuessaan oppinut mielenterveyden todellisesta merkityksestä ja kuinka tärkeää se on.

”Olen yksi onnekkaista: en ole koskaan ollut työttömänä Suomessa. Tulin opiskelemaan, päätin jäädä ja jatkoin tohtorintutkinnon parissa. Silloinen poikaystävä, nykyinen mieheni seurasi minua Suomeen. Meistä tuli perhe, jossa on kaksi lasta: yksi biologinen ja yksi adoptoitu, sekä lisäksi sijaislapsi. Lapseni ovat Suomen kansalaisia ja elämämme on nyt täällä. Rakastan Suomea.”


Paola Elefante haluaa olla avuksi toisille Suomeen muuttaneille.

”En tiennyt, että terveyskeskukseen voi mennä masennuksen takia”

Paolan Suomeen asettuminen on ollut suhteellisen sujuvaa. Hänellä on täällä perhe. Hän on tehnyt töitä koko ajan Suomeen muuttonsa jälkeen. Hän on ahkera bloggaaja, tiedostava ja aktiivinen kansalainen, joka tekee vapaaehtoistöitä useassa kansalaisjärjestössä. Hänellä on laajat sosiaaliset verkostot. Silti hän kertoi varjopuolista sille, että oli valinnut elää maassa, jossa ei ollut kasvanut.

”Meillä ei ole lapsuuden ystäviä, ei suvun jäseniä lähellä... Sillä on vaikutuksia. Vaikka meillä on laaja ystäväverkosto, sen pysyvyys on epävarmaa. Meillä on paljon ystäviä, jotka ovat muuttaneet muualle asuttuaan useita vuosia Suomessa. Ihmiset tulevat ja menevät. Siihenkin väsyy. Joskus pohdimme, onko meillä ystäviä, kun olemme vanhoja.”

Paola puhuu suomea, ja vaikka hänellä on suomalaisia ystäviä, hän sanoo, että jotain tuntuu puuttuvan.

”Miten hyvin tahansa suomalaisen ystävän kanssa synkkaakin, tutut asiat välillämme ovat erilaisia. Ihminen joka on muuttanut Suomeen, ymmärtää meitä aina vähän paremmin kuin aina täällä asunut.”

Eikä se ole kiinni vain kielestä.

Kieli on muuri, joka usein ajatellaan ensimmäiseksi integroitumisen esteeksi. Mutta paremminkin este on se, mitkä käytännöt ovat ja miten asiat toimivat.

”Vaikka puhun suomea, en koe, että tilanne on täysin hallussa, kun kaikki ympärillä tapahtuu suomeksi. Siitä ei tule koskaan äidinkieleni. Suomen lukeminen vie minulta kolme kertaa enemmän aikaa ja asioideni selittäminen suomeksi lääkärille ei tunnu koskaan niin luonnolliselta.”

”Minulle ei koskaan juolahtanut mieleenkään, että voisin mennä terveyskeskukseen masennuksen tai alakuloisuuden takia. Kukaan ei kertonut, että sinne voisi mennä jonkin muun kuin flunssan tai kuumeen takia. Italialaiselle se on vierasta.”

Nyt maahanmuuttajat putoavat järjestelmän halkeamien läpi

Paola itse haluaa olla hyödyksi toisille Suomeen muuttaneille – määrittelivätpä he itsensä pakolaisiksi, maahanmuuttajiksi tai expateiksi. Hän jakaa kokemuksiaan, vuodesta 2010 kartuttamaansa käytännön tietämystä ja tietoa, jotta asiat olisivat vähän helpompia uusille tulijoille.

”Vapaaehtoistyö suomenkielisessä ympäristössä ei ole helppoa. Mutta se ei ole voimaannuttavaa vain itselleni, kyse on toisten voimaannuttamisesta ja takaisin antamisesta.”

Tämä motiivi sai Paolan ja hänen ystävänsä puhumaan ja vaatimaan toimia.

”Suomalainen yhteiskunta toimii paljon paremmin monessakin mielessä. Täällä on julkisia mielenterveyspalveluita, niin ehkäiseviä kuin kuntouttavia. Mutta järjestelmässä maahanmuuttajat putoavat halkeamien läpi, jotka me muualta muuttaneet näemme eri silmiin. Voimme auttaa tuomaan niitä esiin, jotta palveluita voidaan kehittää kaikille yhtä hyvin toimiviksi.”

Keskustelu Paolan kanssa vakuutti minut taas kerran eri toimijoiden yhteistyön tarpeesta. Palveluiden käyttäjien erilaisista tarpeista on lisättävä tietoisuutta, ei vain maahanmuuttajayhteisöissä vaan myös paikallisilla palveluntarjoajilla. Kaikilla tasoilla tarvitaan aitoa mukaan ottamista.

Juuri tämä on tavoitteena MIOS-hankkeessa.

MIOS-hanke tuo työkaluja mielenterveyden vahvistamiseen

MIOS-hanke tarjoaa maahanmuuttajille ryhmämuotoista toimintaa ja digitaalisia alustoja, joissa voi pysähtyä ja keskittyä mielenterveyteen, saada uusia työkaluja mielenterveyden ja hyvinvoinnin vahvistamiseen, laajentaa verkostoja ja löytää läheltä uusia paikkoja, joissa mieli voi levätä.

Hankkeen tavoitteena on rakentaa siltoja ihmisille kuten Paola, jotka ovat muuttaneet Suomeen ja haluavat antaa jotain vastavuoroisesti yhteiskunnalle, sekä paikallisyhdistyksille ympäri Suomen. MIOS rohkaisee yhteistyötä sellaisten tahojen välillä, joilla on vähemmän kokemusta monimuotoisten ja monikulttuuristen ryhmien kanssa työskentelystä niiden kanssa, joilla on siitä enemmän kokemusta.

Toivomme juurruttavamme MIOS-hankkeessa syntyneet hyvät käytännöt läpi Suomen paikallisyhdistysten tuella. Kutsumme myös toisia mielenterveyssektorilla työskenteleviä kehittämään palveluitaan maahanmuuttajille mukaan ottavammiksi ja saavutettavammiksi.

THL:n tutkimus: Maahanmuuttajat jäävät mielenterveyspalveluiden ulkopuolelle

Maahanmuuttajat käyttävät mielenterveyspalveluita merkittävästi vähemmän kuin Suomessa syntyneet ja kasvaneet, selvisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viimevuotisesta tutkimuksesta. Siitä selvisi myös, että Suomessa pidempään asuneet käyttävät mielenterveyspalveluita lähempänä kantaväestön käyttötapoja.

Tutkimus kysyy tarpeellisia kysymyksiä, kuten voivatko jotkut maahanmuuttajayhteisöt kärsiä vähemmän mielenterveysongelmista kuin Suomessa syntyneet ja kasvaneet. Voiko tilanne johtua mielenterveyden häiriöihin liittyvästä stigmasta, vai mielenterveyspalveluihin liittyvästä tiedon puutteesta?

Lisäksi voisi kysyä: voiko tilanne johtua siitä, että maahanmuuttajayhteisöille ei ole palveluita tai että mielenterveyspalveluiden ammattilaiset eivät ymmärrä maahanmuuttajien mielenterveyden tuen tarpeita?

THL:n tutkimus >>

TEKSTI: Melis Ali-Gurhanli
KUVAT: Olli-Pekka Orpo

Read this article in English: #IamSuomiToo: The petition for an equal access in mental health care for all residents of Finland

Lue lisää

MIOS-blogisarja