Mielenterveysseura kannattaa yhdenvertaisuuslain säätämistä

Uutiset

Suomen eduskunta
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta

Hallituksen esitys yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 19/2014vp)

Suomen Mielenterveysseura kannattaa uuden yhdenvertaisuuslain säätämistä ja pitää sen tavoitteita yhdenvertaisuuden edistämisestä sekä syrjinnän ehkäisemisestä ehdottoman tärkeinä. Lisäksi Suomen Mielenterveysseura pitää tervetulleina ehdotuksen sisältämiä olemassa olevan osin hajanaisen lainsäädännön  tarkennuksia.

Suomen Mielenterveysseura kannattaa vähemmistövaltuutetun viran muuttamista yhdenvertaisuus-valtuutetun viraksi.  Tällä ratkaisulla yhdenvertaisuuslain toteutumisen valvominen ja syrjinnän ennaltaehkäisy olisivat yhden viran alaisuudessa. Kannatettavaa on myös lain soveltamisalan laajeneminen siten, että velvollisuutta lisätä yhdenvertaisuutta laajennetaan koulutuksen järjestäjille, oppilaitoksille sekä työnantajille.

Suomi on saanut kehotuksia kiinnittää enemmän huomiota maahanmuuttaja- ja romanilasten kouluolosuhteisiin sekä vähemmistöjen integroimiseen yhteiskuntaan. On tärkeää, että lainsäädäntö takaa kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua koulutukseen ja työllistyä.  Maahanmuuttaja- ja romanilasten kohdalla tämä merkitsee yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien turvaamista ja aikuisilla yhdenvertaisten mahdollisuuksien turvaamista työmarkkinoilla.

Suomen Mielenterveysseura katsoo, että olisi hyvä, että toisin kuin hallituksen esityksessä esitetään,  myös yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä  olisi osallistua työelämän valvontaan yhdessä työsuojelu-viranomaisten kanssa. Tällä tavoin viranomaiset, koulutuksen järjestäjät, oppilaitokset ja työantajat olisivat samassa asemassa, mikä edesauttaisi yhdenvertaisuuden toteutumista kaikilla osa-alueilla.

Suomen Mielenterveysseura kannattaa syrjinnän vastaisen lain tarkentamista ja paremman oikeus-suojan säätämistä syrjityille. Syrjinnän käsitteen määritelmä on kuitenkin esityksessä epäselvä ja jättää epäilyksen siitä, että syrjintäkielto voi tällä määrittelyllä muodostua aiempaa lievemmäksi.

Lakiesityksessä myös ”erilaisen kohtelun”- käsite jää epäselväksi.  Lainsäädäntöä ei ole mielekästä uudistaa siten, että sen soveltamisen rajat voidaan todeta vasta, jos ja kun sen toteuttamista käsitellään tuomioistuimessa.  Lakiin tai sen perusteluihin tulee liittää esimerkkejä siitä, missä tilanteissa ja millä edellytyksillä on oikeutus lain tarkoittamaan erilaiseen kohteluun.

Helsingissä 28.4.2014

Marita Ruohonen
toiminnanjohtaja

Takaisin