Mitä mielessä, Annika Saarikko?

”Kansalaisjärjestöt pyytävät tapaamisia pääosin sellaisten tahojen kanssa, jotka jo valmiiksi ajavat heidän asiaansa. Pitäisi rohkeasti ylittää raja-aitoja ja lähestyä vaikkapa valtiovarainvaliokunnan edustajia, jotta viestit talousvaikutuksista menisivät perille suoraan valtion budjettia valmisteleville”, sanoo mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko.

Kansanedustaja Annika Saarikko (kesk) on rohkeasti lähtenyt uudistamaan mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan toimintaa ensimmäisenä puheenjohtajakautenaan. Itse neuvottelukunta eroaa monista eduskunnassa toimivista epävirallisista verkostoista siten, että siinä on mukana virallisesti nimettyjä jäseniä kaikista eduskuntapuolueista – ja syystäkin: kyse on miljardiluokan asiakokonaisuudesta.

”On mahtavaa, että neuvottelukunnassa puoluerajat eivät vaikuta, päinvastoin käsiteltävät kysymykset yhdistävät. Toisaalta koen hallituspuolueen edustajana neuvottelukunnassa käydyn keskustelun jopa velvoittavampana, koska meillä on tekemisen avaimet käsissämme. Neuvottelukunta seuraakin tiukasti esimerkiksi mielenterveyslain uudistusta tällä vaalikaudella.”

Annika Saarikko sanoo, että kansanedustajien kalenteri täyttyy kuin huomaamatta ja vaikka on lukuisia kiinnostavia asioita, joihin olisi mukava paneutua, on oltava varsin valikoiva siinä, mihin kaikkeen on aikaa osallistua.

Neljättä kautta toimivan mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan taustalla vaikuttava järjestöpohja on poikkeuksellisen vahva. Myös sen vuoksi se on astetta järjestäytyneempi kuin monet muut verkostot. Neuvottelukunnan puheenjohtaja tulee yleensä pääministeripuolueesta.

”Olin mukana varajäsenenä lukuisissa kokouksissa jo viime kaudella, ja kun minua pyydettiin puheenjohtajaksi, asetin tavoitteeksi että kokoukset aidosti palvelisivat kansanedustajia tiedollisesti. Jokaisen kokouksen tulee tarjota jotain uutta tietoa.”

Itsemurhien ehkäisyohjelmaan vauhtia

Kokouksissa on paikalla tietoa tarvitsevia päättäjiä sekä parhaat tietolähteet: kolmannen sektorin ruohonjuuritason ja potilaslähtöisen asiantuntemuksen suomalaiset huippuammattilaiset.

”Olemme muuttaneet neuvottelukuntaa kuluvalla kaudella ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin kutsuimme sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen neuvottelukunnan jäseneksi, jotta emme joutuisi arvailemaan mitä ministeriössä tehdään. Toinen muutos on, että kokoukset ovat nykyisin teemapohjaisia, ja joka kokouksella on oma teemansa. Viimeksi käsittelimme järjestöjä osana sote-uudistusta ja sitä ennen ikääntyneiden mielenterveysongelmia. Jatkossa käsitellään ainakin suomalaista itsemurhatilannetta ja nuorten mielenterveyskysymyksiä”, kertoo Annika Saarikko ja jatkaa, että neuvottelukunta ottaa myös kantaa asioihin.

”Viimeisimpänä vaadimme ministeriötä vauhdittamaan itsemurhien ehkäisyohjelmaa hallitusohjelman mukaisesti. Sen eteneminen on ollut turhan hidasta ensimmäisen vuoden aikana.”

Saarikko saa paneutua mielenterveysasioihin puoluepoliittisesti mutta myös Turun kaupunginvaltuutettuna ja yksityishenkilönä – pienen lapsen äitinä. Näkökulmat voivat vaihdella eri silmin katsottuna, mutta yksi tekijä on yhteinen: suomalaisesta kansalaisjärjestökentästä voi olla ylpeä. ”Niistä ihmisistä huokuu valtava asiantuntemus sekä osaaminen, ja se näkemys on vain vahvistunut puheenjohtajakauteni aikana.”

Myös hämmentäviä asioita on noussut esiin. Yksi sellainen on itsemurhiin liittyvien käypähoitosuositusten puuttuminen, eli miten edetä itsemurhaa yrittäneen tai itsemurhan tehneen läheisten kanssa sosiaali- ja terveydenhuollon hoitotilanteessa.

”Se asia on aivan lapsenkengissä, vaikka ongelma on Suomessa iso.”

Miksi tietoa vain tutuille tahoille?

Ja vaikka eurot hallitsevat yhteiskunnallista keskustelua, sanoo Annika Saarikko olevansa häkeltynyt siitä, että ”vaikka mielenterveysasioiden vaikutukset ovat kokoluokaltaan lähes koko kestävyysvajeen suuruisia, ei sen faktan äärelle kyetä pysähtymään”.

Hyvä kysymys onkin, miten päättäjät saisi vahvemmin pohtimaan mielenterveyden tai vaikka liikkumattomuuden hintaa ja ennaltaehkäisevän toiminnan taloudellisia mahdollisuuksia.

”Järjestöjen viesti sellaisenaan on selvä, mutta joskus häiritsee, että ne pyytävät tapaamisia pääosin sellaisten tahojen kanssa, jotka jo valmiiksi ajavat heidän asiaansa. Tämä ei koske vain mielenterveysjärjestöjä vaan kansalaistoimijoita yleensä. Pitäisi rohkeasti ylittää raja-aitoja ja tavata sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenten sijaan vaikkapa valtiovarainvaliokunnan edustajia, koska he nimenomaan miettivät valtion budjettia.”

Perheet paineiden keskellä

Poikkihallinnollisuus on päivän sana. Valtionhallinnossa vaaditaan sektorirajojen ylittämistä mutta varmasti kehittämistä olisi myös järjestökentän keskinäisessä yhteistyössä. Mielenterveyspuolella eri järjestöt ovat samassa neuvottelukunnassa, joka jo sellaisenaan on perinteisesti eriytyneessä kentässä kiitoksen ansaitseva saavutus.

”Eri järjestöjen välistä yhteistyötä voi aina lisätä, mutta yhä uudelleen kannustan järjestöjä tapaamaan niitä päättäjiä, joiden ei ensi arvaamalta oivaltaisi ajattelevan juuri näitä kysymyksiä merkityksellisiksi.”

Annika Saarikon elämään 2014 tullut Aarni-poika on tarjonnut uuden kulman tarkastella lasten ja nuorten asioita, vaikka hänelle syy olla mukana politiikassa ovat aina olleet erityisesti lapset, nuoret ja perheet.

”Olen mukana tulevien sukupolvien vuoksi, ja se vaan korostuu oman perheellistymisen myötä. Erityisesti olen viime aikoina miettinyt pienten lasten arjen ja työn aiheuttamaa painetta, synnytyksen jälkeisiä masennuksia, uupumusta työn ja perheen paineessa sekä parisuhteiden kestävyyttä oman elämänvaiheen kautta ilman, että ne suoranaisesti olisivat koskeneet itseäni”, sanoo ministerin salkun Juha Rehulalta hallituskauden puolivälissä perivä nuori (s.1983) asuntovelallinen nainen, joka tuhansien muiden tapaan yrittää tasapainotella perheen ja kiireisen työuran vaatimusten keskellä.

”Mistä kaikesta paha olo perheessä muodostuukaan – taloushuolia, työttömyyttä, hukassa olevaa vanhemmuutta, maantieteellisesti kauas kadonneita turvaverkkoja sekä uskomatonta selviytymiseen liittyvää hyvä äiti -myyttiä. Olen miettinyt näitä asioita paljon.”

Kärkihankkeena lasten ja perheiden palveluiden muutosohjelma

Annika Saarikko nostaa esiin nykyelämään kuuluvan piirteen: pitää olla hyvä niin monessa. On myös olemassa tiettyjä vaikkapa äitiyteen liittyviä myyttejä, joiden vuoksi esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ei pitkään haluttu lainkaan puhua.

”Vaikka hallitus joutuu tekemään ikäviä päätöksiä, olen tosi ylpeä, että strategisissa valinnoissa, kärkihankkeissa olemme ottaneet lasten ja perheiden palveluiden muutosohjelman sosiaalipolitiikan ykköstavoitteeksi. Meidän pitää päästä huostaanottojen kaltaisista kalliista toimenpiteistä siihen, että perheet saisivat perhetyöntekijän sekä kunnallista kotiapua tosi matalalla kynnyksellä, eikä vasta sitten, kun he jo ovat lastensuojelun asiakkaita. Tämä muutos olisi niin euromääräisesti kuin inhimillisesti valtava. Se on osassa kunnissa jo oivallettu ja niin tulisi tapahtua koko maassa. Kyseessä on sosiaali- ja terveysministeriön tärkein hanke tällä vaalikaudella ja parasta mielenterveystyötä mitä voidaan tehdä.”

Annika Saarikon mielessä pyörii paljon asioita, mutta ilman sanan psykoterapia avaamista hän ei halua pohdintaansa päättää.

”Suomessa käytetään mielenterveyden hoitoon paljon lääkkeitä, joka monessa tilanteessa onkin tarpeellista. Psykoterapia on kuitenkin usein hyvin tuloksellista ja tarpeellista, mutta sen käyttö on hyvin rajoitettua. Pitäisinkin tosi hyvänä jos kykenisimme sote-uudistuksen yhteydessä arvioimaan psykoterapiapalveluja, jotka tällä hetkellä on suunnattu pitkälti vain työikäisille ihmisille. Lisäksi niiden saaminen on varsin monimutkaista.”

Ehkäpä pitäisi käydä yleensäkin laajempaa keskustelua erilaisista mielenterveyden hoitomuodoista ja käyttää pilleriä vain kun on sen paikka, vai?

Lue lisää


MIELI ry kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.