Mitä mielessä, Carl Haglund?

Carl Haglund.”Fyysisistä sairauksista on paljon helpompi puhua kuin mielenterveyden ongelmista. Töihin voi tulla ontuen, ja se on ihan ’fine’. Vaan jos mieli on murtunut, silloin olet vaarassa tulla leimatuksi joko hulluksi tai heikoksi ihmiseksi. Meidän tulisikin luoda kulttuuri, jossa uskaltaisimme kertoa, jos emme voi henkisesti hyvin”, sanoo kansanedustaja Carl Haglund.

Erityisavustaja, valtiosihteeri, Euroopan parlamentin jäsen, kansanedustaja, kunnallispoliitikko, puoluejohtaja, ministeri – Carl Haglundin (r.) poliittinen ura on ollut hienosti nousujohteinen, mutta tämän eduskuntakauden jälkeen elämään tulee muutos. Millainen, sen hän tietää vain itse. Perhe saa joka tapauksessa enemmän huomiota.

Carl Haglund ei pidä nykyisestä trendistä käydä niin ongelmakeskeistä keskustelua, vaikka ”meillä on suuria taloudellisia ja muita ongelmia, siltä osin keskustelu on loogista. Mahdollisuuksista puhuminen saa kuitenkin hyvin vähän julkisuutta ja huomiota osakseen.”

Hän sanoo, että niin median kuin päättäjienkin käymä negatiivinen keskustelu on johtanut siihen, että kovin monet näkevät oman tulevaisuutensa hyvin haastavana. Se ei voi olla vaikuttamatta ihmisten henkiseen hyvinvointiin.

”Kun kovin monella on lähipiirissä joku, joka on vailla työtä, vaikuttaa se ilman muuta ihmisten henkiseen hyvinvointiin. Toisaalta ne, joilla työtä on, ovat usein kovin kuormittuneita, uupuneita – jopa burnoutissa. Kierre on aika huolestuttava.”

RKP teki viime heinäkuussa päätöksen olla Suomen positiivisin puolue – ihan siksi, että puhuttaisiin mahdollisuuksista. ”Se ei suinkaan tarkoita että ongelmat lakaistiin maton alle, päinvastoin. Muutoksesta voi puhua myös positiivisena asiana, ei vain ongelmana tai uhkana”, sanoo Carl Haglund.

Ilman työtä – liikaa työtä

Mielenterveysasiat nousevat hetkittäin esille eduskuntatyössä. Erityisen hyvin Carl Haglund muistaa viime eduskuntakaudella esiin nousseet huolestuttavat tilastot mielenterveysongelmien vuoksi varhaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneista nuorista. ”Niissä surettavat yhtä lailla määrä kuin kehityssuunta. Henkisellä hyvinvoinnilla ja työkyvyn säilymisellä on kansantalouden kannalta mittava vaikutus – inhimillisen ulottuvuuden lisäksi.”

Carl Haglund oli lähes kolmen vuoden ajan 2012–2015 Suomen puolustusministeri ja pääsi silloin tarkkailemaan niitä muutoksia, joita palvelukseen astuvissa ikäluokissa on vuosien saatossa tapahtunut. Hän sanoo, että puolustusvoimat on erittäin hyvin kartalla nuorten, pääosin tietenkin miesten, hyvinvoinnista.

”Asioita seurataan tosi tarkasti ja puolustusvoimissa pyritään kaikin keinoin vaikuttamaan siihen, että mahdollisimman harva jättäisi erilaisten terveydellisten syiden vuoksi palveluksen kesken. Ambitio on tosi korkealla, ja toiminta on hyvin vastuullista. Jos nuorella palvelukseen astumisen hetkellä todetaan esimerkiksi mielenterveyden ongelmia, on se luonnollisesti varusmiespalveluksen suorittamisen este. Ihmiselle, joka ei voi hyvin, ei tietenkään voi antaa asetta.”

Carl Haglund sanoo myös painokkaasti, että kutsuntaviranomaisten, puolustusvoimien, kuntien sosiaalityöntekijöiden ja muiden toimijoiden välinen yhteistyö ei toimi riittävän hyvin. Tuntosarvien tulisi olla herkällä, eikä vastuu voi jäädä vain yhdelle toimijalle, kuten puolustusvoimille, jonka mandaatti toimia on varsin kapea.

Yksin ei ongelmia ratkota

”Puolustusvoimilla on aika hyvä käsitys siitä miten nuoret voivat, mutta sen viestin saaminen niille toimijoille, jotka voisivat olla nuoren tukena ja apuna ei suju riittävän jouhevasti. Tämä on jälleen yksi esimerkki sellaisesta viranomaisten välisestä tiedonkulusta ja yhteistyöstä, jossa on paljon kehitettävää. Olkoonkin, että vaikkapa yksityisyyden suoja asettaa tiettyjä rajoituksia.”

Asioihin pitäisi puuttua varhain kuin se on mahdollista ja puolustusvoimat on viimeinen hetki, jossa isoon joukkoon nuoria ihmisiä voidaan vaikuttaa. ”Varusmies- tai siviilipalvelus onkin ollut monelle hyvä käänne, koska erityisesti armeijan koneisto oikein käytettynä tarjoaa hyvän mahdollisuuden niin fyysisen kuin henkisen hyvinvoinnin parantamiseen. Nämä kulkevat käsi kädessä”, sanoo Carl Haglund, joka voi puhua kokemuksista kahdestakin kulmasta: myös urheiluministerin tehtävät kuuluivat hänelle jonkin aikaa.

”Kun nuorten miesten fyysinen kunto on heikentynyt viime vuosina merkittävästi, on sillä vahva linkki myös henkiseen hyvinvointiin sekä elämäntapoihin – uni- ja päivärytmiin, ruokavalioon, kuntoiluun ja sitä kautta työkykyyn.”

Carl Haglund sanookin usein pohtineensa mitä nuorille miehille tapahtuisi, jos puolustusvoimia ja sitä ohjattua varusmiesaikaa ei olisi. ”Kaikille aika, jossa ei itse saa ajatella kovin paljon, ei tietenkään sovi. Tärkeintä on kuitenkin ottaa koppi nuorista ihmisistä, joista voi tulla väliinputoajia.”

Aika Euroopan parlamentissa oli Carl Haglundille mieleinen mutta organisaation työnkuvasta ja kompetenssista johtuen mielenterveys – ja yleensä sosiaalipuolen asiat – nousivat siellä esiin varsin harvoin. Ne kuuluvat pääosin kansallisen kompetenssin piiriin.

Kurja talous – huono olo

”Kun olin Brysselissä, oli Euroopan talous juuri romahtamassa ja nuorisotyöttömyys oli räjähdysmäisessä nousussa. On aivan selvää, että nuorisotyöttömyydellä ja nuorten mielenterveysongelmilla on yhteys. Laajana käsitteenä Euroopan parlamentissa puhuttiin nuorten tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista. Siellä oivallettiin hyvin, että talouskurjuus tulee näkymään hyvinvoinnin huolestuttavana laskuna.”

Lieneekin oikeutettua sanoa, että jos EU onnistuu perustehtävässään eli taloudessa, heijastuu se myös parempana henkisenä hyvinvointina, vai?

”Minua on joskus syytetty kovaksi kapitalistiksi kun olen sanonut, että nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi pitää tehdä parempaa talous- sekä työllisyyspolitiikkaa ja luoda sen avulla nuorille opiskelu- tai työmahdollisuuksia. Kaikille se ei tietenkään riitä ratkaisuksi koska jotkut voivat niin pahoin että tämä ei enää auta mutta ennaltaehkäisyn näkökulmasta se on parasta mitä voidaan tehdä.”

Perusta hyvälle sosiaali-, koulutus- tai mielenterveyspolitiikalle on toimiva ja kestävällä pohjalla oleva talous. ”Kun talous sakkaa, joudutaan tilanteeseen, jossa nyt ollaan, eli tehdään esimerkiksi huonoa koulutuspolitiikkaa.”

Oman mielensä Carl Haglund pitää tasapainossa ja jaksaa uurastaa innostuneena, kun pohjana on hyvä päivärytmi: riittävä uni, oikeat säännölliset ruokailutottumukset ja liikunta. ”Liian vähäinen uni vaikuttaa nopeasti keskittymiskykyyn sekä jaksamiseen, yleensä tekemiseen. Liikunnalle on kalenterista vain se aika raivattava. Näiden ohella perhe ja ihmiset, joiden kanssa voi puhua, ovat hyvin tärkeitä – ne ystävät ja työtoverit. Asioita pitää voida käsitellä myös muualla kuin omassa pienessä mielessä.”

Polvi tai mieli – kerro!

Carl Haglund haluaisi, että mielenterveysasioista puhuttaisiin avoimemmin. ”Fyysisen hyvinvoinnin murheista on paljon helpompi kertoa kuin mielen järkkymisestä. Välilevyn pullistumasta tai lonkan ongelmasta on helppo puhua, ja töihin voi tulla ontuen – se on ihan ’fine’. Mutta annas olla jos sinulla on mielenterveyden ongelma, silloin on huolena että sinut leimataan joko hulluksi tai heikoksi ihmiseksi. Tämä johtaa siihen, että niistä ei puhuta.”

Kynnys mennä työterveyshuoltoon kertomaan, että voin pahoin, on Carl Haglundin mielestä aivan liian korkea, puhumattakaan että rohkenisimme mennä kertomaan esimiehillemme, että emme voi oikein hyvin, ja asialle pitäisi tehdä jotain. Sehän voisi vaikuttaa uraan!

”Tuntuu myös, että jopa kavereille on vaikea puhua. Meidän tulisikin luoda kulttuuri, jossa uskaltaisimme tuoda esiin, jos emme voi henkisesti hyvin.”

Ja samaan aikaan pitäisi vieläkin voimakkaammin viestiä, että mielenterveysongelmista voi parantua aivan samoin fyysisistä sairauksista – koska niin on!

Lue lisää

Mitä mielessä, Kimmo Feldt?

Mitä mielessä, Jukka Puotila?

Mitä mielessä, psykologi Satu Kaski?


MIELI ry kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.