Mitä mielessä, A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki?

”On tutkittu, että jos juodaan, ihminen voi sosiaalisesti parhaiten, kun veren alkoholipitoisuus ei ylitä 0,7 promillea. Yhden promillen jälkeen alkaa jo ilon alamäki. Olisi hyvä pohtia, voisiko meillä olla hauskaa, jos joisimme vain korkeintaan kolme lasillista illan aikana ja saisimme fokuksen siirrettyä pois alkoholista”, pohtii A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki.

Kaarlo SimojokiSimojoki sanoo paljon ja painavasti. Alkoholi pyörii hänen mielessään virka-aikana usein, ellei jatkuvasti – se hankala ihana viina, alkoholi, brenkku – hyvä ja paha maultaan sekä olemukseltaan, ammatinvalintakysymys kaiketi.

Kaarlo Simojoki on päihdelääketieteeseen erikoistunut yleislääkäri, vuonna 2013 alalta väitellyt. Kokemusta päihdepuolelta hänellä on noin 16 vuoden ajalta, ja täyspäiväisesti hän on työskennellyt aiheen parissa vuodesta 2002 alkaen. A-klinikkasäätiön palveluksen niin sanotusti ”hallintohommiin” kliiniseltä puolelta hän siirtyi vajaat kaksi vuotta sitten, sopivasti pohtimaan mitä muun muassa sote-uudistus voikaan tarkoittaa 60-vuotiaan säätiön ja yhteistyökumppanien mutta ennen kaikkea ihmisten ja potilaiden kannalta.

Vaan mitä pitäisi näin juhannuksen alla ajatella alkoholista ja mielestä? Onko alkoholi vain ongelma vai voiko sillä olla jopa positiivisia vaikutuksia – ainakin se tuntuu Suomessa maistuvan.

”Hankala ja hyvä kysymys, johon ei ole yhtä vastausta, mutta mielen kannalta alkoholin käyttö on joko syy tai seuraus. Se on maailman eniten käytetty depressiolääke, joka ei auta, mutta voi antaa mahdollisesti hetkellisen helpotuksen, ja siitä näkökulmasta alkoholin vaikutuksia ei aina tarvitse pitää negatiivisina.”

Alkoholilla Januksen kasvot

Monelle jännittäminen on suuri ongelma ja jos alkoholi helpottaa sosiaalista kanssakäymistä, voi sen vaikutusta pitää positiivisena, mutta samalla nousevat esiin alkoholin Januksen kasvot.

”Pitää kysyä, miksi ihmisen on turvauduttava alkoholiin, puuttuko häneltä keskustelukumppani, läheinen, pelkääkö hän jotain? Jos sosiaalinen kontakti vaatii aina alkoholia, ei kaikki varmasti ole hyvin. Eihän yhdessäolo voi perustua siihen että juodaan.”

Kaarlo Simojoki sanoo, ettei näe alkoholia pelkästään pahana mutta arvioi olevansa realisti, sillä monista mahdollisista hyvistä puolista huolimatta alkoholin käytöstä aiheutuu paljon haittoja. Se pitää aina muistaa.

Myös vääränlaiset ruokailutottumukset ovat terveysriski, mutta liiat munkit, makeiset ja virvoitusjuomat – rasva ja sokeri – eroavat alkoholista yhden sanan verran. Se sana on riippuvuus.

”Alkoholimolekyyli itsessään on kelju, koska se aikaansaa tarpeen käyttää enemmän. Sen sijaan sokeri- tai ruokariippuvuutta ei ole olemassa, vaan kyse on psykologisesta ulottuvuudesta, joka toki liittyy myös alkoholiin. Munkeista ja suklaasta ei tule hoidettavia vieroitusoireita, mutta alkoholi aiheuttaa fyysisen riippuvuuden.”

Alkoholia kaikissa sosiaalisissa tilanteissa - miksi?

Kaarlo Simojoki sanoo olevansa huolestunut siitä, että alkoholi liittyy nykyisin lähes kaikkiin sosiaalisiin tilaisuuksiin ristiäisistä ja rippijuhlista alkaen. ”Myös alkoholista puhuminen elintarvikkeena on väärin, koska se on molekyylinä niin erilainen. Mitä useammin alkoholi on osa positiivisia tilanteita, sitä suuremmaksi muodostuu riski käytön lisääntymisestä.”

Markkinatalouteen kuuluu sen viestin kertominen, että kaikkeen hyvään kuuluu alkoholi ja sitä kautta se myös menee kaupaksi. ”Alkoholi ei kuitenkaan ole tavallinen nautintoaine, vaan sen käyttöön liittyy monia negatiivisia seurauksia.”

Alkoholista aiheutuvia ongelmia voi pienentää jo pohtimalla sopivin välein käyttöön liittyviä asioita. ”Tipaton tammikuu ja vastaavat kampanjat ovat siitä näkökulmasta hyviä, että ne mahdollistavat keskustelun alkoholin hallitusta käytöstä; tosimies voi olla, vaikkei tolkuttomasti joisikaan.”

Alkoholi voi olla ongelma, mutta niin kauan kuin vaikkapa työvelvoitteet hoituvat, ei aiheesta tunnu olevan tarvetta keskustella. ”Suurin ongelmaryhmä, jonka alkoholin käytöstä tulisi keskustella, ovat ne aivan tavalliset ihmiset ja heidän juomisensa. He ovat se iso porukka, jotka tuovat haitat lapsiperheisiin ja työpaikoille, mutta kun se koskettaa niin monia meistä, ei aihe nouse esiin. On paljon helpompi puhua niistä ongelmakäyttäjistä, jotka käyttävät puolet meidän alkoholistamme ja ovat usein syrjäytyneitä. Kuitenkin pitäisi puhua meistä!”

Jokainen – sinä ja minäkin – jos juomme riittävästi, niin me alkoholisoidumme!

”Tapa käyttää alkoholia jatkuvasti kuntoilun tai harjoittelun yhteydessä on myös outoa – paljon kaloreita, eikä siinä ole hormonituotannonkaan kannalta mitään järkeä.”

Aihe on vaikea, sillä samaan aikaan, kun alkoholi saattaa helpottaa alakuloista mieltä, pitäisi tietää, onko kyseessä masennus, koska silloin vaikutus on päinvastainen. Yksilölliset erot ovat suuret, ja hahmottaminen vaikeaa, eikä määreitä ”joskus” tai ”pieni määrä” ole mahdollista kirjata eksaktisti. Puhumattakaan mitä kaikki maksaa…

Kieltolakiko ratkaisu?

Ja mitä sitten onkaan se eteläeurooppalainen juominen, kuuluuko siellä alkoholi aina, kaikkialla ja kaikkeen?

”Ei se niin ole! Ei vaikkapa Etelä-Euroopan diskoissa ole samalla lailla humalaisia kuin Suomessa. Ranskassa pitkät lounaat alkavat olla historiaa, eikä viinin juominen jatkuvasti ole Italiassakaan enää itsestäänselvyys. Lisäksi viini on yleensä kevyttä ja usein laimennettua.”

Kieltolakia ei kukaan tietenkään halua takaisin, koska vuonna 1932 päättyneen aikakauden jälkiä korjataan yhä. ”On tavallaan totta, että kieltolaki oli pahinta mitä Suomen alkoholipolitiikassa on koskaan tapahtunut. Sen myötä taisi kadota kukoistava kahvilakulttuuri ja se ihannoitu eurooppalainen tapa nauttia lasillinen hyvässä seurassa.”

Karttaa katsomalla voi havaita miksi yksinäisyyden ongelma ohjaa Suomessa juomaan. Maaseudulla talot ovat toisin kuin Euroopassa erillään, kaukana toisistaan, ei kyläkeskittyminä. Juttele siinä sitten naapurin kanssa niin kuin vaikka Toscanan kyläaukiolla. Pullon kanssa voi jutella ja perheen kanssa rähistä, eivätkä siihen ulkopuoliset puutu.

”Toinen historiallinen asia on alkoholin ihannoiminen miehisen riitin osana. Lisäksi häiriökäyttäytymistä siedetään aivan liikaa, ja humalassa mukamas voi tehdä asioita, joita selvin päin ei suvaittaisi ikinä.”

Kaarlo Simojoki sanoo, että vapautuminen juomisen sosiaalisesta paineesta voi olla hyvä kokemus – siis että on hienoa, jos lasissa onkin toisinaan vain kivennäisvettä. Alkuraskaudessa oleville naisillekin voisi olla iso helpotus kun ei tarvitsisi selittää.

”Kun joukossa on yksi, joka ei juo, pakottaa se helposti muut pohtimaan omaa alkoholin käyttöään. Siksi usein kuulee sen ’kai sä yhden voit ottaa’, vaikkei pitäisi. Hauskaa saa pitää selvinkin päin.”

”Juon yksilönvapauden nimissä”

Juhannuksena 2016 voisi itsensä ja kaverit haastaa siihen, että tämän juhlan menu pitää sisällään nämä juomat, vaan ei muuta. ”On tutkittu, että jos juodaan, voi ihminen sosiaalisesti parhaiten kun veren alkoholipitoisuus ei ylitä 0,7 promillea ja yhden promillen jälkeen alkaa jo ilon alamäki. Olisi hyvä pohtia, voisiko meillä olla hauskaa, jos joisimme vain korkeintaan sen kolme lasillista illan aikana ja saisimme fokuksen siirrettyä pois alkoholista.”

Suomalaisista miehistä juo humalahakuisesti lähes 70 prosenttia ja naisista 35 prosenttia. Italiassa nuo luvut ovat 35 ja 2 prosenttia – aikamoinen ero!

”Alkoholia ei juoda vain juomisen ilosta, vaan siinä on aina joku tunteisiin ja niiden säätelyyn liittyvä tarkoitusperä. Jos niitä ei tunnisteta, ei myöskään tiedetä mitä juominen tarkoittaa itse kunkin mielenterveyden kannalta. Kannattaako juoda itsensä hengiltä, kun jotain pahaa on tapahtunut, vaikkapa vaimo jättänyt? Ne syyt pitäisi tunnistaa ja etsiä todelliset keinot ongelmien poistamiseksi. Tuskinpa työyhteisön pahoinvointikaan häviää juomalla.”

Lasillinen näyttäisi sopivan paremmin, kun asiat ovat hyvin ja ongelmat ratkaistu sekä mieli on tasapainossa, vai?

”Alkoholi on hyväksytty normiksi niin monessa tilanteessa, että sen käyttöä ei kyseenalaisteta. On myös inhimillistä, että sitä päivittäistä viinilasia ei mielletä ongelmaksi, vaikka siihen liittyy iso harha. Halutaankin ohjata keskustelua niihin, jotka kiskovat kaksin käsin ja päätyvät nopeasti ongelmiin. Vertailuna voisi sanoa, että pala sokeria jokaisessa kahvikupissa on kaksi kiloa vuodessa vyötärölle. Alkoholin jatkuva käyttö saa aikaan vähintään saman ynnä muita ongelmia.”

”Huolestuttavaa on, että viime vuosien aikana alkoholista on Suomessa tullut yksilövapauden vertauskuva. Saanko siis juoda ja tuhota perheeni yksilönvapauden nimissä”, kysyy Kaarlo Simojoki ja muistuttaa, että alkoholismi on aina koko perheen sairaus samoin kuin vaikka masennus. Se kaiketi pitäisi huomioida hoidossa, jossa läheisten tuen merkitys on vielä liian vähän käytetty voimavara. 

Kaarlo Simojoki on nähnyt ja pohtinut paljon. Jokainen meistä voisi tehdä samoin – mutta ei yksin, vaan kaverin kanssa. Ehkäpä ilo ilman viinaa ei olekaan teeskentelyä – edes juhannuksena.

Lue lisää


MIELI ry kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.