Mitä mielessä, Pirkko Lahti?

”Vanhusten kohdalla tässä ajassa vaivaa hyödyttömyys, työelämässä olevia – siis niitä joilla työtä on – valtava paine ja nuorten kohdalla nousee esiin toivottomuus”, kuvaa mielenterveystyön tämän päivän haasteita vuosina 1983–2006 Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtajana työskennellyt Pirkko Lahti.

Pirkko Lahden aikuistuminen osui 1960-luvun alkupuolelle. Siitä käynnistyneen puolenvuosisadan aikana mielenterveydestä on tullut hyväksytympi osa ihmisten hyvinvointia.

”Vielä 1960-luvulla mielenterveyssektorilla psykoottiset sairaudet – itsemurhat, psykoosit, skitsofrenian kaltaiset sairaudet – leimasivat koko hommaa. Yhteiskunnan muuttumisen myötä kriisit nousivat eri tavalla pintaan ja niiden kautta ymmärrys, että jokaisessa perheessä voi olla jotakin.”

Pirkko Lahden matka maailmalle lähti ”kauniista järvi Kiskosta, Salon läheltä”. Hänen isänsä kuoli jo ennen hänen syntymäänsä. ”Äitini oli kutoja ja meillä kävi paljon asiakkaita. Sitä myötä ihmiset ovat aina kiinnostaneet minua ja ehkä se osaltaan vaikutti siihen, että opiskelin kirjallisuuden ja muutamien muiden aineiden lisäksi lopulta myös psykologiaa.”

Kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat pysyneet mukana koko hänen elämänsä ajan. Viimeisimpänä tuotoksena ilmestyi 23. tammikuuta 2017 kirja Suomessa elossa olevista 100-vuotiaista ja heidän kädenjäljistään. ”Haluan teoksella protestoida sitä vastaan, että veroja maksavat ja vuosikausia työskennelleet vanhukset olisivat yhteiskunnalle taakka!”

”Meidät on kasvatettu työhön”

Merkittävä muutos on tapahtunut myös suhtautumisessa työhön. ”Nuori polvi osaa olla itselleen aikaisempia armollisempi ja helliä itseään, toki eivät kaikki. Mutta yhä edelleen on nähtävissä, että tämä kansa – aivan nuorinta sukupolvea lukuun ottamatta – on kasvatettu työhön, ja että sen kautta ansaitaan lepo. Ja se on syvässä!”

Toisaalta sata vuotta sitten työtä oli tarjolla. ”Nyt nuoret eivät sitä aina suinkaan edes saa, ja samaan aikaan yhteiskunta on kovasti viihteellistynyt.”

Pirkko Lahti oli alkujaan Mielenterveysseuran valistussihteeri, jossa toimessa hän ehti olla kolme vuotta ennen kuin siirtyi lääkintöhallitukseen ja sieltä oikeusministeriöön. Paluu takaisin Mielenterveysseuraan oli dramaattinen.

”Edeltäjäni toiminnanjohtajana oli Irja Rantanen, jonka kanssa olin ehtinyt ystävystyä. Muistan miten hän soitti minulle oikeusministeriöön, mutta en voinut silloin puhua hänen kanssaan, ja soitin hänelle illalla kotiin. Oli uudenvuodenaatto ja olimme lähdössä juhlimaan. Irja Rantasen viimeiset sanat tuon puhelun päätteeksi olivat, että tulethan jatkamaan työtäni, jos minulle jotain sattuu.”

Seuraavana päivänä Pirkko Lahti oli kutsumassa Irja Rantasta puolisonsa syntymäpäiväjuhliin, muttei saanut häntä mistään kiinni. ”Lopulta minulle soitettiin ja kerrottiin, että Irja on leikkaussalissa. Hän oli kaatunut ja lyönyt päänsä ja hänet löydettiin, koska koirat haukkuivat vieressä niin, että naapurit tulivat katsomaan.”

Entistä raadollisempi työelämä

Irja Rantasen tajuttomuus kesti 500 päivää ja Pirkko Lahden oli tehtävä ratkaisu jatkaako oikeusministeriön vankeinhoidon koulutuskeskuksen johtajana vai ottaako vastaan saamansa testamentti.

”Aivan viimeisellä minuutilla sitten lähetin hakemuksen ja tulin valituksi Mielenterveysseuran toiminnanjohtajaksi. Kun sitten kävin kertomassa sairaalassa päätöksestäni, avasi Irja Rantanen silmänsä ja tuli tajuihinsa.”

Tuosta hetkestä on kulunut yli 34 vuotta, ja tänään seuran painopisteiden tulisi Pirkko Lahden mukaan olla yhtä lailla nuorissa kuin vanhuksissa.

”Vanhuksia alkaa olla yhteiskunnassa jo yli 1,5 miljoonaa. Vanhusten yhteisöllisen ajattelun sisäänajo ja uusien mallien kehittäminen olisi hyvin tärkeää”.

Yhtenä painopisteenä Pirkko Lahti nostaa esiin entistä raadollisemman työelämän.

”Vanhusten kohdalla tässä ajassa vaivaa hyödyttömyys, työelämässä olevia, siis niitä joilla työtä on, valtava paine ja nuorten kohdalla toivottomuus.”

Omaa aikaansa Mielenterveysseurassa Pirkko Lahti kuvaa kautena, jossa mielenterveys nousi kysymyksenä esille ja siitä ruvettiin puhumaan. ”Termi arkipäiväistyi ja kiersin aktiivisesti ympäri maata puhumassa, jotta saisimme paikalliset seurat aktiivisiksi. Nyt niitä on noin 50.”

Pirkko Lahden aikana luotiin matalan kynnyksen auttamisketjuja, kuten kriisikeskukset ja ulkomaalaistyö, kun valtio ei siihen kyennyt. ”Olimme silloin kysytty yhteiskumppani, jonka tehtävänä oli tiedottaminen, edistäminen, palvelujen tuottaminen ja kouluttaminen.” Asennetyö ja ammattilaisten kouluttaminen olivat siis tärkeässä osassa.

Kirottu köyhyys

Nurjin puoli järjestötyössä on yleensä jatkuva rahapula. ”Siihen verrattuna tappouhkaukset tai lehdistön hampaissa oleminen oli aika pientä, mutta se jatkuva rahasta kamppailu oli karmivaa.”

Pirkko Lahti korostaa, että samaan aikaan on vain jaksettava todistaa, että ehkäisevään toimintaa kannattaa investoida. ”Eikä saa lannistua vaikka tuntuu, että joutuu päivästä toiseen soittamaan samaa levyä.” Hän muistaa, että oli aikoja jolloin ihmiset vaihtoivat toiselle puolelle katua kun pelkäsivät, että ”nyt se taas kerjää rahaa. Olen silti edelleen innostunut tekemään mielenterveystyötä.”

Kansainvälisyys on pitkään ollut tärkeässä osassa Suomen Mielenterveysseuran työtä, ja Pirkko Lahti on ollut muun muassa Mielenterveyden maailmanliiton puheenjohtaja.

”Olen ollut lukuisia kertoja puhumassa Euroopan parlamentissa, WHO:n ja ILO:n eri kokouksissa ja mielestäni mielenterveys näkyy aika vahvasti monissa EU:n ohjelmissa. Myös esimerkiksi vammaisten päivä (3.12.) luotiin minun aikanani.”

Paljon työtä, enemmän muistoja; ehkä siinä on yksi kiteytys Pirkko Lahden ajasta Mielenterveysseurassa. ”Muistan hyvin muun muassa, kun seura täytti 100 vuotta ja vierainamme olivat Euroopan ykkösnaiset, jotka allekirjoittivat yhteisen mielenterveysartiklan. Tilaisuudessa oli paikalla myös presidenttipari Carter Yhdysvalloista.”

Se tapahtui siis 1997, ja nyt on käynnissä 120-vuotisjuhlavuosi, jota Pirkko Lahti oli Säätytalolla 19. tammikuuta käynnistämässä sekä antamassa alkupotkua uusille kiehtoville tarinoille.

Jussi-Pekka Rantanen haastattelee kolmea toiminnanjohtajaa Mielenterveysseuran 120-vuotisjuhlassa..
Jussi-Pekka Rantanen haastatteli entisiä toiminnanjohtajia Pirkko Lahtea ja Marita Ruohosta sekä nykyistä toiminnanjohtajaa Sari Aalto-Matturia Suomen Mielenterveysseuran 120-vuotisjuhlassa.

Lue lisää


MIELI ry kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.