Mitä mielessä, professori Pentti Arajärvi?

”Nilkan nyrjähdyksestä saa empatiaa, mielen nyrjähdyksestä ei. Molemmista kuitenkin voi toipua”, sanoo Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtaja Pentti Arajärvi. Hän toivoo, että mielen ja somaattisiin sairauksiin opittaisiin suhtautumaan samalla tavalla.

Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtajan Pentti Arajärven kanssa kannattaa keskustella ja parantaa maailmaa, jos siihen vain tarjoutuu mahdollisuus. Hän on ehtinyt pohtia maailman menoa pian 70 vuoden verran, eikä ole vaikea yhtyä hänen mietteisiinsä yhteiskunnan ongelmista tässä ja nyt – syksyllä 2016.

”Jos puhutaan suomalaisen yhteiskunnan tilasta, nousee selkeästi esiin eriarvoisuuden kasvu, joka alkaa ja heijastuu kahdesta asiasta. Ne ovat tuloerojen ja terveyserojen kasvu.”

Voisi kuvitella, että on yhdentekevää, jos joku tienaa hiukan enemmän, kunhan kaikki vain tulevat toimeen, mutta niin ei kuitenkaan kaiketi ole.

”Kaikkien kansainvälisten tutkimusten mukaan pienten tuloerojen yhteiskunnat ovat menestyvämpiä ja oikeudenmukaisempia. Tavoitteena ei tietenkään ole, että kaikkien tulot olisivat yhtä suuria vaan jonkinlaiset tuloerot ovat tietenkin välttämättömät, mutta pienimpien tuloerojen maat – Pohjoismaat, Hollanti, Kanada – ovat hyvinvointimittareissa ja muissa vastaavissa mittareissa korkeimmalla. Jäävät toki korruption määrässä viimeisten joukkoon”, sanoo Pentti Arajärvi.

Suomen ja Ruotsin osalta tilanne on muuttumassa, koska tuloerot ovat kasvamassa nopeasti, mutta hyvän lähtötilanteen vuoksi sijoitus on edelleen hyvä. Muun muassa Norja, Tanska ja Tšekki ovat jo selvästi edellä.

”Terveyserojen kasvuun päättäjät yrittävät vastata sote-uudistuksella siltä osin, kuin ne ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista johtuvia, mutta todellisuudessa terveyseroihin vastataan varhain ennen kaikkea liikunnalla, ravinnolla, koulutuksella, työllisyydellä ja nuorisotyöllä.”

Arajärvi painottaa, että sairauksien hoitaminen on eri asia kuin toimenpiteet, joilla sairauksia ehkäistään tai joilla niihin puututaan ”luomalla oikeanlaiset yhteiskunnalliset olosuhteet jo niin varhain, ettei ongelmia isossa mitassa edes ehdi syntyä”.

Laman lapset

Tulo- ja terveyserojen kasvu heijastuu selvästi koulutus- ja työllisyyseroihin, asunto-oloihin, lapsuuden ongelmiin ja päihteiden käyttöön, jotka pitkällä aikavälillä tulevat hyvin kalliiksi.

”Vuonna 1987 syntyneiden ikäluokka aloitti peruskoulun, kun lama oli syvimmillään vuonna 1994. Stakes ja THL kävivät käytännöllisesti katsoen koko ikäluokan läpi, ja tässä vuosiluokassa näkyy paljon ongelmia: muita ikäluokkia enemmän pelkän peruskoulun varassa olevia, enemmän koulun keskeyttämistä toisella asteella, enemmän terveysongelmia, jotka aiheuttavat kustannuksia koko ikäluokan elinajan. Tällaisia ikäluokkia ei saisi syntyä, ei kansantalouden eikä erityisesti yksilöiden vuoksi.”

Pentti Arajärvi muistuttaa, että jos ongelmiin päästään puuttumaan varhain, toistuvat ne harvemmin, kuin jos korjataan jo syntynyt ei-toivottu tilanne. Kaikki edellä kerrottu korreloituu mielenterveysongelmiin, jotka ovat merkittävä osa terveyseroja.

Suomen Mielenterveysseuran rooli tässä kokonaisuudessa on ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa auttamisessa sekä monenlaisessa kriisipäivystyksessä ja yhteiskunnallisiin olosuhteisiin vaikuttamisessa. Seura ei ole potilas- tai omaisjärjestö mutta ”se on ja sen pitää olla varhaisen puuttumisen etulinjassa – eräänlainen kuumemittari tunnistamaan sairauden ensimmäiset oireet”.

”Mielenterveysseura varhaisen puuttumisen etulinjassa”

Yhteiskunnan heikossa taloudellisessa tilanteessa, leikkausten keskellä, on helppoa vähentää varoja ehkäisevästä toiminnasta jo sen vuoksi, ettei sairaita voi jättää hoitamatta. ”Ja mikä pahinta, kun tällaiset leikkaukset eivät kohdistu selkeästi johonkin tunnistettavaan yksilöön, eivät siis näytä olevan keneltäkään pois. Sitä kierrettä saadaankin sitten maksaa kauan.”

Pentti Arajärvi on toiminut ensi vuonna 120 vuotta täyttävän Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtajana kuusi vuotta ja näkee toiminnan olevan vakaalla pohjalla. Seuralla on palveluita, kuten maan kattava ja pian ympäri vuorokautinen kriisipuhelin, jotka toimivat hyvin. ”On yhä vähemmän tapauksia, joissa puhelin on varattu ja suuri osa soittajista pääsee purkamaan huoliaan.”

RAY:n rahoittamista hankkeista ovat onnistuneet hyvin myös muun muassa nuorten ja yrittäjien mielenterveyteen liittyneet projektit, joista on tullut pysyvää toimintaa, kiitos erityisesti kehittyneiden työmenetelmien. Näin ei suinkaan aina ole hankkeiden ja kehitysprojektien valtameressä.

Pentti Arajärvi hymähtää ja sanoo lähteneensä mukaan seuran toimintaan koska häntä kysyttiin – osin varmasti koska hän oli tuolloin tasavallan presidentin puoliso ja haettiin näkyvyyttä. ”Pyyntöön oli tosiasiassa varsin helppo suostua, koska tuntui että aikaa oli riittävästi ja tehtävä sopi muihin harrastuksiin ja työtehtäviin, eli kyseessä oli sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvä tehtävä.”

”Tuloksia halvalla ja osin varsin yksinkertaisin keinoin”

Pentti Arajärvi sanoo pyrkineensä kaikissa järjestöissä, joissa on toiminut, kiinnittämään huomiota hyvään taloudenhoitoon erityisesti, jotta olisi voimaa saattaa maaliin ne hyviksi havaitut operaatiot, jotka käynnistetään. Toisinkin on jouduttu toimimaan. Esimerkiksi psykoterapeuttien koulutus lopetettiin. ”Tosin pääasiassa koska se siirtyi yliopistojen tehtäväksi sen jälkeen kun Mielenterveysseura oli sen käynnistänyt ja pyörittänyt sitä vuosikymmeniä.”

”Terveydenhuollon perusyksikkö on yksilö, kun taas sosiaalihuollossa se lienee yhteisö, ja näitä pitäisi sopivasti saada sekoittumaan. Se tekisi hyvää molemmille”, sanoo Pentti Arajärvi ja jatkaa, että vuodet puheenjohtajana ovat aika lailla vahvistaneet sitä käsitystä, että seuran toiminta on merkityksellistä yksilöiden hyvinvoinnille, yhteisöille ja yhteiskunnalle. Hänen henkilöhistoriansa tarjoaa toki oivaa tukea arvioinnille: Äiti oli lastenpsykiatri, ja sen seurauksena Pentti itse on ollut lastenpsykiatrian tutkimussäätiön hallituksen puheenjohtaja ja on edelleen mukana Aivosäätiön toiminnassa.

”Vaikka olen saarnannut kaikennäköistä ehkäisevästä ja vastaavasta toiminnasta, niin se moninaisuus ja mahdollisuudet, jotka ovat olemassa, herättivät Mielenterveysseurassa. Sairauksia hoidetaan ja niitä ehkäistään – mutta pahuksen monella tavalla ja osittain erittäin halvalla sekä yksinkertaisilla keinoilla.” 

Monesti asiat ovat niin yksinkertaisia, että niiden havaitseminen tuntuu melkein turhauttavalta. ”Syö terveellisesti, ole ihmisten seurassa, liiku, rasita aivojasi – voisit paljon paremmin. Eivätkö kaikki voisi toimia juuri noin?”

Kyyniseksi ei saisi tulla, pitäisi vaan jaksaa jatkaa valistusta ja hyvien viestien välittämistä, kenties yksi kerrallaan, koska jokainen yksittäinen onnistuminen lasketaan. Iso kampanja ei sellaisenaan ole itseisarvo.

”Suomen Mielenterveysseuralla on koko maan kattava aluejärjestöverkosto, ja se on selkeä vahvuus samoin kuin se, että jäsenenä on lukuisia järjestöjä ja yhdistyksiä SAK:sta ja Suomen Yrittäjistä alkaen. Kun vapaaehtoistoimijoita on satoja, leviävät viestit tehokkaasti ja kattavasti, eikä juhlavuosi 2017 ainakaan vähennä seuran näkyvyyttä. Ja onhan hienoa historiaa myös mukavaa juhlia.”

Mitä sinulle kuuluu – uskalla kysyä!

Toisista välittäminen – mitä sinulle kuuluu, itsemurhien ehkäisyohjelma – uskalla kysyä ja vastaavien hankkeiden tulisi tulla meille kaikille tutuiksi. ”Yhtä lailla suhtautumisen mielen sairauksiin tulisi muuttua, ja sen tulisi olla samankaltaista kuin somaattisiin sairauksiin. Jotkut sairastuvat, toiset eivät, eikä siinä sen kummempaa. Jotkut joutuvat olosuhteisiin, jotka altistavat sairauteen, toiset eivät. Ei pitäisi olla leimaava.”

Nilkan nyrjähdyksestä saa empatiaa, mielen nyrjähdyksestä ei. Molemmista kuitenkin voi yhtä lailla toipua, kunhan asenteet ja yhteiskunnalliset olosuhteet muuttuvat.

”Hienoa olisi jos Suomen Mielenterveysseura tekisi itsensä tarpeettomaksi mutta varmaa on, että niin ei tapahdu”, päättää Pentti Arajärvi pohdintansa.

Lue lisää


MIELI ry kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.