Mitä mielessä, projektipäällikkö Marena Kukkonen?

”Itsemurhan yrittämisessä ei kyse ole kuolemasta, halusta poistua elämästä. Kyse on psyykkisestä kivusta, äärimmäisestä tuskasta, jonka ihminen kuvittelee sillä hetkellä jäävän pysyväksi olotilaksi, eikä siitä ole tunnu olevan poispääsyä”, sanoo projektipäällikkö Marena Kukkonen.

Marena Kukkosen työhuoneessa saa puhua ja purkaa tuskaa, tai oikeastaan pitää! Hänen asiakkaansa ovat kokeneet sitä niin paljon, että ovat yrittäneet itsemurhaa. Asiakaspotentiaalia on valitettavan paljon: Suomessa itsemurhaa yrittää vuosittain ainakin 10 000, jopa 40 000 ihmistä – yhtä monta liikaa, mutta liian moni (vuonna 2014 lähes 800) myös onnistuu.

”Olen tässä työssä oppinut, että kyse ei ole kuolemasta, halusta poistua elämästä vaan kyse on psyykkisestä kivusta, äärimmäisestä tuskasta, jonka ihminen kuvittelee sillä hetkellä jäävän pysyväksi olotilaksi, eikä siitä ole tunnu olevan poispääsyä.”

Taustalla on paljon kasautuneita ongelmia ja traumoja, ehkä masennusta ja sitten tapahtuu jotain, tulee se yksi asia, joka voi olla ylitsepääsemätön.

”Ulkopuolisesta tuo viimeinen ripaus voi vaikuttaa mitättömältä, mutta kun taustalla on riittävästi taakkaa, voi pienikin lisä romahduttaa rakennelman ja laukaista tilanteen”, kuvaa Marena Kukkonen. Hän korostaa, että vain kovin harva hänen asiakkaistaan puhuu halusta kuolla. ”Pitääkin aina kysyä, että minkä ongelman itsemurha ratkaisisi?”

Tuntuisi luonnolliselta että jotenkin voisi arvioida tai vaistota, koska lähi-ihmisen taakka alkaa olla äärimmillään, mutta niin ei ole, ellei osaa tai uskalla kysyä – kysyä! ”Oikeastaan emme me sitä kysymistä pelkää vaan mahdollista ’väärää’ vastausta: Mitäs jos kaveri sanookin miettivänsä itsemurhaa?”

Tunnista se kevyt signaali ja kysy

Toisaalta itsemurha tulee kovin harvoin aivan yllätyksenä, jokin signaali on lähtenyt ympäristölle. ”Se saattaa olla huokauksenomainen ’ihan sama kuin menisin hirteen’ tai ’kyllä tämä on jo nähty, ihan sama vaikka kuolisin’, jonkinlaista varovaista pelinavausta siitä, että kestääkö tuo ihminen kuulla, ymmärtääkö hän kuinka paha olo minulla on…”

Uudelleen ja vielä kerran: Pitää uskaltaa kysyä! Se ei lisää riskiä, eikä laukaise itsemurhayritystä tai kasvata kuormaa – päinvastoin. Saattaa löytyä ratkaisuja ongelmiin, joita ihminen koettaa paeta.

”Itsemurhista pitää puhua enemmän, koska se vähentää stigmaa niiden ympäriltä. Ihmiset uskaltavat paremmin hakea apua ja ammattilaiset tarttua asiaan.”

Marena Kukkosen asiakkaat ovat yrittäneet itsemurhaa ja Lyhyt interventio itsemurhaa yrittäneille -projekti (LINITY) pohjaa siihen, että ”lähdetään purkamaan sitä toimintaa, mitä on tapahtunut, mitkä ovat varoitusmerkit, miten itsemurhamielentila aktivoitui”.

Tärkeää on myös ymmärtää, että itsemurhayritys on aina todellinen ja epäonnistuminen johtuu esimerkiksi sairaanhoidon menetelmien kehittymisestä – katolta hypännyt jää useimmin henkiin ja lääkkeet ovat niin hyviä, ettei henki lähde. ”Epäonnistunut itsemurha harvoin, jos koskaan, on hätähuuto, vaan ihminen on ajautunut umpikujaan. Jonkun olisi pitänyt se huomata, ja se on surullista.”

Ja nyt välitilinpäätös: Uskalla kysyä äläkä vähättele tai selittele.

Se parempi ratkaisu?

Aina on olemassa parempi vaihtoehto kuin itsemurha, mutta kun ihminen on riittävän epätoivoinen, ei hän sitä näe, eikä järki toimi. ”Rationaalinen puoli lamaantuu ja tunteet korostuvat. Meidän tehtävämme on ratkoa niitä yhdessä asiakkaan kanssa ja erityisesti luoda toivoa.”

Ongelmiin ei aina ole ratkaisua, mutta hankalienkin asioiden, vaikka avioeron, kanssa voi oppia elämään.

”Usein itsemurhaa yrittäneillä on kasautuneita ongelmia, jotka ovat saattaneet kulkea mukana lapsuudesta saakka, väkivallan kokemuksia, emotionaalista hylkäämistä. Kuormaa on asetettu jo taipaleen alussa turhan paljon.”

Marena Kukkonen sanoo, ettei osaa määritellä itsemurhaa yrittävän prototyyppiä, eikä sellaista kai voi edes löytää. Pitkään jatkunut kuormitus, pitkittynyt hoitamaton masennus ja runsas päihteitten käyttö voivat kuitenkin lisätä itsetuhoisuutta. ”Varsinaista itsemurhaihmistyyppiä tuskin kuitenkaan on.”

Vuosien prosessi…

Kun asiakas on löytänyt tiensä Marena Kukkosen vastaanotolle, on edessä vuosia kestävä yhteinen taival, joka tarjoaa usein ilon hetkiä, koska on vain voitettavaa – ihmishenki voi pelastua. ”Uuden itsemurhayrityksen riski pienenee kahden vuoden jälkeen mutta on silti 60–100 kertaa suurempi kuin niillä, jotka eivät ole sitä aiemmin yrittäneet. Yritys sitä paitsi tallentuu vuosikymmeniksi aivoihin ja saattaa aktivoitua, muistua mieleen kun ongelmat taas kasautuvat.”

Riskiryhmä pitäisi saada mahdollisimman pian hoidon piiriin ja heidän pitäisi oppia tunnistamaan ne vaaran merkit, jotka saattavat laukaista itsetuhoisuuden. ”Juuri se onkin meidän tehtävämme.”

”Signaaleja ovat esimerkiksi eristäytyminen, passivoituminen ja ärtyisyys. Samaan aikaan kiinnostus itsemurhamenetelmiin saattaa kasvaa, lääkkeiden määrä alkaa lisääntyä, syntyy erilaista varautumista; jos se tilanne tulee vastaan…”

Ihmisen pitää myös oppia, ja häntä pitää opettaa turvaamaan itsensä, kun hän huomaa vaaran merkkejä ja silloin tärkeintä on saada kontakti ulospäin. ”Pitäisi osata keskittyä johonkin muuhun, ottaa yhteyttä ystäviin, katsoa televisiosta hauskaa ohjelmaa, lukea – mitä tahansa muuta.”

Nuoret naiset kasvava riskiryhmä

Kun ihminen ajautuu itsetuhoiseen tilaan, hän ei enää kykene ajattelemaan rationaalisesti ja ratkaisu voi syntyä sekunnissa, vaikkapa autoa ajettaessa. ”Ajatus on pelottava myös niille, jotka ovat yrittäneet itsemurhaa – olenko todella käyttäytynyt niin impulsiivisesti. Hän on saattanut ajautua dissosiatiiviseen tilaan, katsonut itseään ulkopuolelta. Tässä tilassa tunteet, ajatukset ja teot eivät toimi yhteistyössä keskenään. Se onkin vaarallinen mielentila, koska menee päälle ja pois pyytämättä ja yllättäen.”

Väestötasolla riskiryhmiä ovat Suomessa erityisesti miehet, jotka käyttävät kovia keinoja (ase, hirttäytyminen) sekä nuoret naiset, jotka tekevät maailman tasolla toiseksi eniten itsemurhia. Nuorten elämää kuormittavat suuret, usein ulkoa asetetut toiveet. Opiskelu- tai työpaikan saaminen on vaikeaa, odotukset eivät toteudu, syntyy suuri pettymys elämään.

Vaikka asiakkaita riittää, toivoo psykoterapeutin ja psykiatrisen sairaanhoitajan koulutuksen saanut Marena Kukkonen, että yhteistyötahot, eli päivystykset, poliklinikat ja osastot, muistaisivat yhä tehokkaammin ohjata asiakkaita LINITY-vastaanotolle.

”Osa löytää meidät internetin tai mainosten avulla etsiessään apua itsemurhayrityksen jälkeen. Asiakkaita on ollut jo lähes 450, ja hoitojakso kestää pari vuotta, jonka aikana tavataan 3–4 kertaa vastaanotolla, myöhemmin tarpeen tullen.”

On hienoa joskin hiukan yllättävää kuulla, että työ ei ole raskasta vaan innostavaa, täynnä toivoa. On oikeastaan vain voitettavaa. ”Luokseni tulevat haluavat toipua, ja joskus jopa huumori on oiva apuväline kriisityössä.”

Huumorista takautumaan ja tarinaan talvisodan taistelujen ja kauhujen keskelle: Nuori mies tuli aseen kanssa sairastelttaan ja karjui ampuvansa itsensä. Samanikäinen lääkäri oli luuta kädessä siivoamassa telttaa ja vastasi: ”Ammu vaan, mutta täällä et sotke paikkoja, olen juuri siivonnut!” Samalla lääkäri huitaisi nuorukaista luudalla, tämä hätkähti ja meni ulos, miksi?

”Siinä tapahtui se, että toinen ihminen otti kontaktin, lätkäsi luudalla ja palautti reaalimaailmaan, pois kaoottisesta psyykkisestä kivusta ja tilanne meni ohi. Oikeastaan samaa opettelemme asiakkaiden kanssa – tunnistamaan olenko tässä, juuri ja nyt, ovatko mieli ja ruumis yhdessä.”

Jopa miljardin turha lasku!

Ja kaiken jälkeen voi tietenkin toivoa, että ”itsemurhista puhuttaisiin enemmän, niiden ehkäisemiseen ohjattaisiin selkeästi lisää resursseja, tuotettaisiin itsemurhien ehkäisystrategia – poikkihallinnollisesti ja yhteistyössä lainsäätäjien kanssa. Ympäristön tulisi olla turvallinen liikkua, aseiden ja myrkkyjen tulisi olla lukkojen takana, lääkkeiden ei tulisi olla liian helposti saatavissa, eikä päihteiden saatavuutta ainakaan tulisi lisätä.”

Paljon työtä mutta oiva investointi: itsemurhien kansantaloudellinen lasku on ainakin 200 miljoonaa, mutta jopa miljardista on puhuttu, työkyvyttömyytenä, sairaslomina, ensi- ja tehohoidon hintana.

”Ympärillä traumatisoituu kuusi ihmistä kun joku tekee itsemurhan, ja rahasta pitää puhua koska se vaikuttaa, vaikka inhimillisyydellä ei tulisikaan olla hintaa”, päättää Marena Kukkonen.

Itsemurhien vähentämisessä on siis ehdottomasti mieltä!

 

Lue lisää


MIELI ry kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.