Diskuteeraaminen kunniaan

Meillä suomalaisilla on tapana pilkata ruotsalaisia siitä, että he keskustelevat sen sijaan että tekisivät päätöksiä. Diskuteeraaminen mainitaan usein halventavassa mielessä loputtomana kokousteluna.

Historiallisessa televisiopuheessaan pääministeri Juha Sipilä totesi, että meille suomalaisille on ominaista tekeminen puhumisen sijaan. Minusta tällainen kansallinen omakuva tuntuu vanhentuneelta.

Olen 50-vuotisen elämäni aikana kokenut suuren muutoksen: pelolla ja häpeällä johdetusta lauma-ajattelusta on siirrytty yksilöä korostavaan malliin. Varhaisia muistojani 1960—70-lukujen lapsuudesta leimaa autoritaarisuus, joka lävisti koko yhteiskunnan: perusteluksi miksi-kysymykseen riitti ”koska minä sanon niin”. Eri mieltä olevat nolattiin hiljaisiksi.

Vaikka meitä 1960-luvulla syntyneitä on pilkattu muun muassa pullamössösukupolveksi ja uusavuttomiksi, olemme olleet kuuntelevia ja rohkaisevia vanhempia. Nujertamisen sijaan olemme kasvattaneet lapsiamme ilmaisemaan toiveitaan ja tahtoaan. Meidän aikanamme suhtautuminen ruumiilliseen kuritukseen on muuttunut kielteiseksi.

Siksi onkin vaikeaa seurata sitä, kuinka yliolkaisesti ikäpolveni yhä suhtautuu yhteiskunnalliseen keskustelemiseen. Kuinka on mahdollista, että perheissä osaamme toimia ihmisiksi mutta valtiossa kiistämätön isänvalta on yhä ihanne? Siksikö että elimme Kekkosen kaudella?

Puhua pitäisi niin kauan kuin sanottavaa riittää, eikä kiirehtiä toimimaan heti kun patriarkka ärähtää. Erityisesti olisi kysyttävä nuorilta, mitä he tahtovat. Suomen nykyiset nuoret sukupolvet osaavat puhua ja myöskin perustella mielipiteensä. Heillä on tietoa ja uskallusta kyseenalaistaa ilman rangaistuksen pelkoa. Ja vaikka he ovat kasvaneet yksilöllisyyttä ihannoivassa kulttuurissa, heillä on rohkeutta toimia epäitsekkäästi tarpeen vaatiessa.

Aikuinen yhteiskuntamme leikkaa koulutuksesta ja säätää pakkolakeja. Sydäntä särkee seurata, kuinka nuoremme katsovat toimiamme kasvavan hämmennyksen ja pettymyksen vallassa. Yhteiskuntasopimus ei tunnu ulottuvan kaikkiin kansalaisiin – ei nuoriin eikä vanhoihin.

Nyt olisi diskuteeraamisen paikka.

Sirpa Kähkönen on suomalainen kirjailija ja suomentaja.

Kuva: Tommi Tuomi

Lue lisää