Mitä mielessä, Juha Rehula?

Perhe- ja peruspalveluministerin työhuoneessa voi aistia tilanteen, jossa yhteiskunnassa on tapahtunut jotain mieltä järkyttävää ja ministeri saa selvittää, mitä on tehty tai mahdollisesti jätetty tekemättä. Huoneen isäntä on selvästi virittänyt mielensä, eikä tyydy sanomaan asioita vain viran puolesta. Hän on myös kansalainen Juha Rehula.

”Tämä on se paikka, jossa testataan toimivatko meidän palvelumme ihan oikeasti ja ottaako joku palveluketjussa vastuun ihmisestä. Meillä on mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeellä ihmisiä, joiden diagnoosina on selkä tai jotain vastaavaa. Aihepiiri on sellainen että siitä on vaikea puhua, mutta minun pöydälleni ne lopulta päätyvät”, pohtii ministeri Juha Rehula.

Pohdinta jatkuu ministeriöiden välisellä vastuunjaolla ja palvelukokonaisuuden arvioinnilla, eli osataanko siellä toimia yksittäisen ihmisen hyväksi, onko olemassa se perälauta joka pitää, toimivatko hoitoketjut…

Juha Rehulalla on herkkänä ihmisenä tietenkin myös hyvin henkilökohtainen näkökulma. Hän kertoo olleensa noin puolitoista vuotta sitten tilanteessa, jossa pohdiskeli eräässä haastattelussa, että mitä pitää tapahtua, että tulee burn out?

”Koin silloin, että vain suoritin ja tein sen mitä agendalla oli. Ammatti-ihmiset totesivat silloin, että ei sinulla Juha ole hätää kun kykenet puhumaan - vaikka hämäläisen miehen prototyyppi ei tunteitaan näytäkään. Niitä vaan pitää näyttää, vaikkei se suomalaiselle miehelle helppoa olisikaan.”

Työorientoituneiden ihmisten tulisi jotenkin tunnistaa, että nyt menee liian kovaa. Pitäisi osata jakaa taakkaa mutta on tietenkin oltava se, jonka kanssa voi puhua.  

”Aika tärkeää on oppia myös kysymään läheisiltä työtovereilta, että onhan sinulla kaikki hyvin.”

”Sano se ääneen!”

”Juha Rehula tunnistaa että toiset kykenevät kantamaan enemmän taakkaa kuin toiset, käsittelemään paremmin painetta, joka ministerin työssä on jatkuvasti läsnä.

”Olen kahdesti ollut itse tilanteessa, jossa olen kysynyt kaveriltani, että eihän sinulla ole itsetuhoisia aikeita. Toisen vei ikävä kyllä viina ja olen jälkikäteen miettinyt, olisiko mitään ollut tehtävissä. Toisessa tapauksessa minulle vakuutettiin, että älä huoli! Siitä tulkitsin, että hän oli miettinyt huonointa vaihtoehtoa. Tärkeintä lienee kuitenkin yrittää vaikuttaa ja avittaa prosessia, jolla kohde voisi tulla autetuksi.”
 
Kova kysymys ministerille on kuitenkin: ”Miksi esimerkiksi mielenterveyden piirissä ennaltaehkäisevään toimintaan ei satsata enemmän, kun tulokset ovat kiistattomat? Eikö se olisi halvempaa ja inhimillisempi parempi tapakuin hoitaa sitten kun on jo tapahtunut?”

Juha Rehula sanoo uskovansa - jopa naivisti - että ”vielä tulee se päivä, jolloin ne ihmiset joilla vain eurot pyörivät päässä näkevät, että euron tuonne laittamalla pienenee loppulasku kymmeniä euroja! Ikävä kyllä se päivä ei ole vielä, koska talouden näkökulmasta se perälauta ei vielä ole vastassa.”

Hän toivoo, että edes ne ihmiset, jotka haluavat apua, saisivat sen ajoissa.

”Jossain vaiheessa terveydenhuollossa pyrittiin kouluttamaan moniammattilaisia, kun nykyään koulutetaan spesialisteja mutta puhutaan moniammatillisuudesta."

”Kuka ottaa vastuun?”

”Hyvä kysymys on, mikä menee pieleen, ja kuka ottaa vastuun, joka on turhan helppo ulkoistaa ja pieni ihmisen jää lopulta yksin. Sellaisia esimerkkejä voi löytää vaikka kun tarkastellaan koulukiusaamista ja siihen puuttumista.”

Kaikkia asioita ei siis voi hoitaa ”joku muu”.

Yhden syrjäytyneen hinnaksi on usein sanottu miljoona. Paljonko maksaa yksi kykenevä ammattilainen ja montako syrjäytymistä hän voisi estää - yhden vuodessa? Eikö jo silloin panos / tuotos -suhde olisi aika hyvä?

”Imatralla viranomaiset panostivat perhe- ja lastensuojelutyöhön ja sepäs onnistuikin oivallisesti. He palkkasivat ihmisiä tekemään työtä perheiden ja lasten kanssa. Huostaanotot vähenivät ja säästöä syntyi: inhimillisesti ja taloudellisesti hyvä tulos.”

Juha Rehula nostaa esiin hallituksen kärkihankkeet ja sanoo nykyisen hallituksen tunnistavan edellä kuvatut ongelmat sekä pyrkivän tekemään riittävän kauaskantoisia ratkaisuja. Yksi kärkihankkeista on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen – siis ennalta asioihin puuttuminen.

”Terveyden ja hyvinvoinnin hankkeen valmistelussa puoli vuotta meni hukkaan kun tehtiin turha lenkki, koska tietyt käytännöt ovat niin juurtuneita. Jos on kymmenen vuotta toitottanut jotain lausetta, voi kestää hetken, että siitä pääsee eroon. Kevät näyttää kannattiko se lenkki tehdä, toivottavasti." 

Leveä Meritullinkatu

Ja sitten pitäisi aidosti tehdä ministeriöiden rajat ylittävää yhteistyötä. ”Siinäpä onkin sitten tekemistä. Meritullinkatu on yllättävän leveä ja siinä on vielä muurikin välissä, näköjään.”

Muutoksia ei suinkaan helpota sekään, että ministeripuolueet vaihtuvat mutta virkamiehet pysyvät ja ne rutiinitkin pitäisi hoitaa. ”Monesti kysytään mitä sote-uudistukselle kuuluu kun te vaan tappelette? No, kymmenestä asiasta yhdeksän menee eteenpäin ilman ongelmia, mutta sitten on niitä kysymyksiä, joista ollaan aidosti eri mieltä.”

Ja kaiken jälkeen se summaus: Mitä mieltä olet Juha Rehula?

”Vastaus on lyhyt jatkolause: Sano se ääneen! Uskon vahvasti puhumisen voimaan - vaikeistakin asioista. Uskon myös siihen, että meneillään oleva sote-uudistus on harjoitus, joka selvittää kuka asioista vastaa, ja sillä joka vastaa, tulee myös olla rahapussi käytössään. Silloin kun kannattaa katsoa milloin ja miten asioihin tartutaan”, sanoi Juha Rehula.

Eikä ainoastaan viran puolesta.

Juha Rehula on keskustan kansanedustaja ja perhe- ja peruspalveluministeri.

Lue lisää

Mitä mielessä, Ilkka Kanerva?

Mitä Mielessä Outi Ruishalme

Mitä Mielessä Paavo Arhinmäki


MIELI ry kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.