Mitä mielessä, kansanedustaja Jukka Gustafsson?

”Parasta mielenterveyspolitiikkaa on tehdä hyvää lapsi-, perhe- ja koulutuspolitiikkaa sekä puuttua asioihin riittävän varhain”, sanoo kansanedustaja Jukka Gustafsson.

Jukka Gustafsson.Vuosi 2017 on kansanedustaja Jukka Gustafssonille (sd.) monellakin tavalla erityinen: eduskuntauraa on tuolloin kestänyt 30 vuotta, ikää on karttunut 70 vuotta ja Suomi juhlii satavuotista itsenäisyyttään. Kokemusta on karttunut lukuisissa luottamustoimissa, mutta erityisesti Gustafsson on ollut kiinnostunut ihmiselämän alkuvuosista. Hän on hyvin lapsi- ja perheorientoitunut. Se tulee hyvin ilmi, kun häneltä utelee ajatuksia suomalaisesta mielenterveyspolitiikasta.

”Parasta mielenterveyspolitiikkaa on tehdä hyvää lapsi-, perhe- ja koulutuspolitiikkaa sekä puuttua asioihin riittävän varhain”, summaa Jukka Gustafsson ja surkuttelee, että moinen määritelmä ei ole erityisen mediaseksikäs. Totta kuitenkin kiistämättä, joten pohditaanpa asioita hiukan tarkemmin.

Jukka Gustafssonia selvästi jurppii viime aikoina varhaiskasvatuksesta käyty keskustelu sekä erityisesti siihen liittyvät lasten päivähoitoon koskevat päätökset. Rajaukset ja kiristykset eivät hänen mielestään suinkaan lisää lasten mielen hyvinvointia.

”Tutkijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että jokainen varhaiskasvatukseen laitettu euro tuo reilusti kuusinkertaisen tuoton, ja sanoohan jo terve järki, että varhaislapsuuden kokemukset ovat hyvin tärkeitä, kun puhutaan mielen ja kehon tulevasta tasapainosta.”

”Mielen ongelmiin puututaan turhan myöhään”

Jukka Gustafsson korostaa, että vanhempien kasvatusvastuu on keskiössä, eikä sitä tietenkään voida sälyttää varhaiskasvatuksen ammattilaisille. ”Työnjaosta on kuitenkin hyvä käydä keskustelua, koska puhutaan siitä juuristosta, jonka varassa ihmistaimi lähtee kasvun tielle. Onneksi kuitenkin rosoinenkin alkutaival on korjattavissa.”

Huomattava osa lapsista on varhaiskasvatuksen parissa ja sitä myöten ammatti-ihmisten huomassa, mutta ”rajummin kasvuongelmiin ruvetaan puuttumaan vasta peruskoulussa ja pahimmassa tapauksessa yläasteella. Sitä en käsitä, koska suomalaisilla lastentarhanopettajilla ja sosiaalikasvattajilla on erinomainen koulutus – he ovat huippujengiä, jotka sanovat usein näkevänsä jo 2–3 vuotiaista lapsista näiden vaikean tilanteen.”

Opetusministerinä kahden vuoden ajan vuosina 2011–2013 työskennellyt Gustafsson toivoo, että voimaan tulevan varhaiskasvatuslain myötä voimallisemmin kiinnitettäisiin huomiota vaikeimpiin häiriöihin, yhdessä vanhempien kanssa.

”Meidän yhteiskuntamme jättiongelma on, että pieni 10–20 prosentin vähemmistö käyttää valtaosan eli noin 80 prosenttia terveydenhuollon ja sosiaalipuolen palveluista. Yhteiskuntapolitiikan suuri haaste on tietenkin päästä käsiksi tähän ryhmään – ajoissa.”

Dosentti Matti Rimpilä esitti joitain vuosia sitten ”reikäleivän” avulla asian hiukan toisinpäin eli 75 prosenttia lapsista sekä nuorista voi kohtuullisen hyvin ja koko ajan paremmin. Jäljelle jäävän 25 prosentin Rimpilä jakoi noin viiteen segmenttiin ja päätyi siihen, että 2–3 prosenttia vaatii rankimpia lastensuojelullisia toimenpiteitä. Muita voidaan ohjata tukiopetuksen kaltaisilla toimenpiteillä.

Uutta varhaiskasvatuslakia valmisteltiin Jukka Gustafssonin ministeriaikana ja silloin sovittiin, että koko päivähoito siirtyy sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen. ”Iloitsen siitä koska sain ministeriaikana 220 000 lasta huomaani!”

”Urheilun toimijoilta voi oppia paljon”

Jukka Gustafsson on vuosien ajan ollut kova urheilumies, muun muassa Suomen Palloliiton varapuheenjohtaja peräti 15 vuotta. Yhä edelleen jalkapalloa aktiivisesti pelaavana hän tunnistaa hyvin urheilun merkityksen mielen kysymyksissä ja esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyssä.

”Jopa koulujärjestelmällämme on paljon opittavaa liikunnan toimijoilta. Useat juniorijoukkueet muun muassa sopivat yhteisistä pelisäännöistä, kuten vastustajan kunnioittamisesta sekä tietyistä käyttäytymisnormeista, ja kaikki asianomaiset allekirjoittavat paperin sitoutumisen merkiksi”, pohtii Jukka Gustafsson ja muistelee kiitollisuudella liikunnallista lapsuuttaan Pansiossa hyvien ohjaajien huomassa. Kavereina muuten urheilivat silloin ainakin jääkiekkomaalivahtilegenda Jorma Valtonen sekä armoitettu maalintekijä, jalkapalloilija Heikki Suhonen.

Jukka Gustafsson on poikkeuksellisen kokenut poliitikko puhumaan koulutusasioista. Hänen ansioluettelostaan voidaan ministeriajan lisäksi poimia vaikkapa 16 vuoden jakso sivistysvaliokunnassa. Hän on ollut mukana synnyttämässä ammattikorkeakoulujärjestelmää sekä toiminut parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän varapuheenjohtajan – unohtamatta koulutuspoliittista työskentelyä oman puolueessa.

”Kokonaisvaltainen hyvinvointi pitää mielen tasapainossa”

”Omassa työskentelyssä stressiä syntyy siitä, että on niin valtavasti asioita, joihin haluaisin käydä kiinni ja sen seurauksena työpäivät venyvät. Isoimmat paineet ministeriaikana tulivat kansainvälisestä yhteistyöstä, koska kielitaitoni ei kuitenkaan ole kuin tyydyttävällä tasolla. Se on harmittanut, koska erityisesti koulutusasioista olisi paljon enemmän sanottavaa kuin mihin kielenkannat englanniksi taipuvat, vaikka en arka olekaan.”

Oman mielensä Jukka Gustafsson on pitänyt ojennuksessa huolehtimalla kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnistaan. ”On myös opittava sanomaan ei, vaikka esiintymisestä sellaisenaan pidänkin.”

Jalkapallo ja puolison kanssa yhteinen kilpatanssiharrastus ovat tietenkin henkireikiä unohtamatta elämän tärkeää arvopohjaa, jonka työväenliike ja aatteellisuus ovat tuoneet.

”Olen kirjoittanut kirjan Ihmisyys haastaa itsekkyyden. Pohdin teoksessa muun muassa kulttuuri- ja sivistyspolitiikkaa. Luen edelleen paljon ja olen onnistunut säilyttämään uteliaisuuteni asioihin ja ilmiöihin”, sanoo Jukka Gustafsson, joka ei koe kansanedustajan työtä ammatiksi. Se on hänelle etuoikeutettu luottamustehtävä.

Ehkä siinä on myös mielen kannalta pieni ero…

Lue lisää


MIELI ry kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.