Mitä mielessä, Lauri Ihalainen?

"Ihmisellä on tarve kuulua johonkin ja tuntea arvokkuutta. Henkisen osattomuuden kokeminen, yhteisöllisyyden puute voi hyvinkin olla merkittävä syy pulmien syntyyn. Meiltä puuttuu toisistamme välittämisen kulttuuri ja siksi olisi hyvä käynnistää ainakin koulujen ja työyhteisöjen Mitä sinulle kuuluu -ohjelma sekä ulottaa se osaksi yleisiä käyttäytymisnormeja", sanoo kansanedustaja Lauri Ihalainen.

Lauri Ihalainen jos joku tuntee työelämän koukerot. Nyt kansanedustajana työskentelevä Ihalainen (68) on SAK:n pitkäaikaisin puheenjohtaja, joka ehti johtaa järjestöä 19 vuoden ajan vaikeina vuosina 1990 - 2009. Kirvesmiehenä työuransa aloittanut Ihalainen valittiin SDP:n kansanedustajaksi vuonna 2011. Työministerinä hän ehti olla neljän vuoden ajan sekä Kataisen että Stubbin hallituksissa.

Lauri Ihalaisen kadehdittavia luonteenpiirteitä ovat hänen rauhallisuutensa ja kykynsä syvällisen pohdintaan. Ihalaista kuunnellessa tulee vakuuttuneeksi, että ratkaisuehdotukset, joita hän suosittelee, eivät synny hetken mielijohteesta.

Niinpä ajatus Mitä sinulle kuuluu -ohjelmastakin saa perustelukseen oivan kuvauksen yhteiskunnan tilasta - siitä miksi monesti erityisesti työelämän arjessa tarpominen tuntuu niin kovin raskaalta.

”Olen ainakin yhtä huolissani niin sosiaalisesta kuin taloudellista kestävyysvajeesta, siitä mihin tässä ajassa pitäisi panostaa. Ihmiselle ei saisi tulla arvottomuuden, turvattomuuden tai tarpeettomuuden tunnetta. Se on sangen huono matkasauva mutta niin vain monen elämässä on turhan paljon epävarmuutta työstä ja tulevaisuudesta.”

Puhuttaessa nuorista muistuttaa Lauri Ihalainen, että jos vuosittain 3 500 nuorta jää työkyvyttömyyseläkkeelle pääosin mielenterveysongelmien vuoksi, on kustannus yhteiskunnalle yhtä suuri kuin jos 35 000 yli 55-vuotiasta jäisi työkyvyttömyyseläkkeelle.  ”Varhain tehdyillä ratkaisuilla on siis erityinen merkitys niin inhimillisestä kuin kansantaloudenkin näkökulmasta.”

Jos peilataan sitä, mistä nämä ongelmat työelämässä johtuvat nousee esiin tietenkin työn henkinen kuormittavuus mutta merkittävää on tunnistaa myös se pienen ihmisen huoli työssä selviytymisestä: miten pysyä muutoksessa mukana? Monitaitoisuuden vaatimus kasvaa ja on yleistä, että työpaikkaa joutuu vaihtamaan monesti työhistorian aikana. ”Kaikki eivät tässä vauhdissa pysy mukana ja ongelmia syntyy.”

Lauri Ihalainen oli rakentamassa nuorisotakuu-järjestelmää ja siinä yhteydessä peilattiin niitä ryhmiä, joiden riski syrjäytyä työstä ja yhteiskunnasta on kaikkein suurin. ”Pelkän peruskoulun varassa olevat nuoret ovat selvästi isoin ryhmä. Alle kolmikymppisiä näin kitkuttelevia on lähes 100 000. Heidän työuransa jää jopa yli 10 vuotta lyhemmäksi kuin keskivertotyöntekijällä, joten koulutuspohjalla on suuri merkitys.”

Toinen suuri riskiryhmä ovat niin sanottujen rikkinäisten perheiden lapset. ”Niissä perheenjäsenillä ei ole voimia tukea ja kulkea ongelmista kärsivän ja herkässä elämänvaiheessa olevan nuoren rinnalla, eikä kyseessä suinkaan ole yleensä pahantahtoisuus.” Näiden lisäksi maahanmuuttajat ja vammaiset ovat ryhmiä, joiden edellytykset päästä työmarkkinoille ovat heikot.

Lauri Ihalainen pohtii, että taustalla on ihmisen tarve kuulua johonkin ja tuntea arvokkuutta, kaipuu yhteisöllisyyteen. ”Henkisen osattomuuden kokeminen voi hyvinkin olla merkittävä syy pulmien syntyyn. Meiltä puuttuu toisistamme välittämisen kulttuuri!”

Hän sanoo usein kysyneensä alan asiantuntijoilta ja vaikka pääluottamusmiehiltä, mitkä ovat niitä tunnusmerkkejä, jotka kouluissa tai työpaikoilla pitäisi tunnistaa jotta ongelmia ei ehtisi syntyä, ja millaisia voisivat olla positiivisen puuttumisen mallit. Syiden syntyhistoria on toki kovin moninainen.

”Nuorten osalta ainakin valtavat ulkoiset paineet on tunnistettu ja olisi hyvä korostaa että yhtä lailla ihmisillä kuin yrityksillä tulee olla oikeus epäonnistua. Pärjäämisen ja epäonnistumisen pelko ei saisi lannistaa ja kanveesista pitäisi kannustaa nousemaan.”

Lauri Ihalainen sanoo, että terveen itseluottamuksen perusta rakennetaan kotona ja ilman sitä sekä sosiaalisia taitoja ei työelämässä oikein tahdo nykyisin pärjätä. ”Kaiken tämän jälkeen olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että meillä pitäisi olla Mitä sinulle kuuluu -ohjelma sekä kouluissa että työelämässä.”

”Mielenterveysongelmien kanssa painineet ja sairauden selättäneet ihmiset, jotka ovat palanneet työelämään, ovat kokeneet yksinäisyyden pelkoa kun ovat joutuneet joko työkyvyttömyyseläkkeelle tai muuten hoitoon. Työyhteisö unohtaa helposti tällaisen henkilön.”

Toinen tärkeä hetki on työhön paluu ja tapa miten ihmistä silloin kohdellaan; millainen on ilmapiiri, olenko tervetullut. ”Näissä asioissa on paljon kehittämisen tarvetta. Ihmisiä ei saisi unohtaa sairauden aikana. Koen, että tunnejohtaminen ei ainakaan tässä suhteessa ole humpuukia, vaan sillä on tulevaisuuden työelämässä suuri merkitys. Pitäisi oppia aistimaan ihmisten elämää, myötäelämään elämän myrskyissä ja muistaa, että tällaisiin mielenasioihin puuttuminen ei suinkaan ole helppoa. Se vaatii suurta sivistystä.”

Lauri Ihalainen jatkaa, että kyse on arkisen välittämisen kulttuurista, ei suinkaan epäterveestä uteliaisuudesta.

Ehkä kaiken voisi tiivistää toiveeseen, että yhteiskunnassa elettäisiin niin empaattisesti, että kysymys ”Mitä sinulle kuuluu?” olisi osa arkipäivää. Pieni asia kysyjälle - iso sille, josta välitetään!

Lauri Ihalainen on SDP:n kansanedustaja Keski-Suomen vaalipiiristä.

Lue lisää


MIELI ry kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.