Mitä mielessä, Marita Ruohonen?

”Siiloutuminen on ongelma, ketteryys haaste ja sosiaalinen pääoma mahdollisuus.” Muutaman sanan lause kätkee sisäänsä paljon viisautta ja kokemusta. Se on osa pohdintaa, jota kymmenien vuosien työskentely sosiaalisektorilla on kypsyttänyt. Pohdiskelija itse - Marita Ruohonen - on työskennellyt lähes kymmenen vuotta Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtajana. Hän on montaa mieltä ja häntä kannattaa kuunnella.

Marita Ruohoselle sana hyväntekeväisyys on miltei punainen vaate, ainakin pahanlainen ärsyke. Ajatuksena hän sen hyväksyy mutta puhuu mieluummin kansalaistoiminnasta ja vertaistuesta - tai kaikkien mieluiten solidaarisuudesta, joka ”on sanana Suomessa ikävä kyllä poliittisesti värittynyt. Ihminen, joka on menettänyt lapsensa tai sairastunut syöpään voi muita kohdatessaan nähdä, että rankimmastakin koettelemuksesta voi toipua. Silloin puhutaan aivan muusta kuin että nyt minä hyvä ihminen voin tehdä jotakin sinulle.”

Vuosikymmen nykyisessä työssä on avannut mielenterveyden käsitettä, eli kuinka laaja se voikaan olla. Mieltä jakso on laventanut erityisesti, koska ”olen tavannut hyvin laajan skaalan ihmisiä, jotka haluavat toimia”. Se kuvastaa hyvin mielenterveyden edistämistä käsitteenä.

Horisontaalinen toimintatapa – mikä?

Kun puhe siirtyy kapea-alaiseen itsekkääseen edunvalvontaan, päästään asian ytimeen. ”Siiloutuminen on asia, josta puhutaan paljon mutta jolle on tehty vuosien varrella valitettavan vähän. On kaiketi jo teko, että ongelmasta tänään puhutaan tai se edes tunnistetaan, mutta siitä irti pääseminen näyttää tavattoman vaikealta.”

Marita Ruohonen sanoo, että sosiaalitoimessa se näkyy niin, että sosiaali- ja terveydenhuollossa hoidetaan valtaosaltaan ongelmia, jotka ovat syntyneet muiden sektorien tekemisten tai tekemättä jättämisten tuloksena. ”Me hoidamme tulosta siitä että muut yhteiskunnan sektorit eivät näe vastuutaan niin hyvin kuin pitäisi. Siksi poikkihallinnollisuus olisi niin tärkeää.”

Ihan vallankumouksellista muutosta tuskin nähdään aivan huomenna. ”Hallituksen taholta on luvattu, että kärkihankkeiden tulee olla sektorirajat ylittäviä, mutta kovin harvoin me sosiaalipuolella työskentelevät saamme vastakaikua muualta vaikka meillä olisi näkemystä ja halukkuutta. On niin helppoa sanoa, että tuo on teidän hommanne.” 

Marita Ruohonen on nähnyt ”kenttää” kovin monesta kulmasta ja esimerkiksi puheenjohtajuus rikoksentorjuntaneuvostossa ja sen alaisessa väkivaltajaostossa on pakottanut kohtaamaan elämän kovaa todellisuutta. ”Kaikkein vaikeimmassa paikoissa työtään tekevät asiantuntijat korostavat varhaisen vuorovaikutuksen - varhaisen lapsuuden - tukemista. En väitä, että se on syy mutta sieltä ihan alkutaipaleelta ne juuret tulevat - oletko kokenut turvallisuutta ja saanut hyvän varhaislapsuuden, vauvasta alkaen. Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen on myös mielenterveyden edistämisessä keskiössä.”

Keskustelu sosiaalisesta pääomasta on ollut vaarassa joutua heitetyksi yli laidan. ”Kyse on ihmisten keskinäisestä luottamuksesta ja luottamuksesta yhteiskunnallisten instituutioiden oikeudenmukaisuuteen sekä toimivuuteen. Jos kurdinaisten kriisikeskuksessa suhtaudutaan poliisiin pahoinpitelijänä joka hakkaa, kertoo se kaiketi siitä että me elämme ainakin toistaiseksi jonkinlaisessa lintukodossa. Niin ei suinkaan ole kaikkialla maailmassa.”

”Ei elämästä selviä kriisittä”

Juuri tänään ihmiset kokevat uutisvirrassa lisääntyvän työttömyyden, maahanmuuttajien surkean kohtalon, kansantalouden kriisin ja muut uhat. Ne eivät voi olla horjuttamatta mielen tasapainoa. Pakolaiskysymys on kuitenkin tuntunut Mielenterveysseuran arjessa jo yli vuosikymmenen ajan. Kokemusta on kertynyt silloisen ulkomaalaisten kriisikeskuksen perustamisesta alkaen ja tänään tuo asiantuntemus on arvossaan. ”Helsingin kaupunki lähettää meille edelleen miltei kaikki, joilla on ongelmia mielenterveyden kanssa”, sanoo Marita Ruohonen ja jatkaa että kriisikeskusverkostoa laajennetaan niin paljon kuin pystytään.

”Pyrimme yleensäkin auttamaan niin paljon kuin mahdollista jo ennen kuin kriisi syntyy. Matalan kynnyksen apu on avainsana sekä mahdollisuus toimia anonyymisti. Ja niinhän se on, ettei kaiketi kukaan selviä elämästään ilman jonkinlaista kriisiä. Eikä kenenkään tarvitse selvitä ongelmistaan ilman tukea.”

Marita Ruohonen pelkää paikoilleen pysähtymistä ja jähmettymistä. ”Järjestöjen pitäisi maksimaalisesti käyttää hyödykseen mahdollisuuttaan olla ketteriä ja vastata nopeasti ajankohtaisiin haasteisiin. Me itse asetamme esteitä ja olemme aivan eri tilanteessa kuin vaikka kuntien sosiaalitoimi, jota kankea byrokratia sitoo.”

Silmien pitäisi muutenkin olla auki ja katseen riittävän kaukana. ”Meidän pitäisi ottaa oppia esimerkiksi Yhdysvaltojen kansalaisjärjestöistä, jotka ryhdikkäinä ovat ihmisoikeuksien puolella - puolustavat niitä, joilla menee huonosti. Onko meillä järjestöissä oikeanlaista taisteluhenkeä ja ovatko järjestöt ottaneet roolinsa vahtikoirana vai tyytyneet vain myötäilemään”, kysyy Marita Ruohonen eikä pysy aivan viileänä kun puhe siirtyy rahapelifuusioon.

”Meidän kansalaisjärjestöjen elintärkeä päärahoittaja Raha-automaattiyhdistys muuttuu valtion sataprosenttisesti omistamaksi osakeyhtiöksi, joka on valtion omistajaohjauksessa. Se, että valtio päättää täysin mitä järjestöt saavat tehdä, on minulle aivan ylivoimainen juttu! Järjestöjen omin polku on aina ollut olla edellä aikaa ja poimia heikkoja signaaleja. Olisiko Suomeen koskaan valtion toimesta perustettu vaikkapa ensikoteja”, pohtii Marita Ruohonen ja toivoo uudelta hallitukselta viisautta nähdä järjestöt voimavarana nykyisessä haasteellisessa toimintaympäristössä.

Siinä on mieltä!

Marita Ruohonen on Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja.

Lue lisää


MIELI ry kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.