Mitä mielessä, Paavo Arhinmäki?

Yksinäisyys on yksi suomalaisen yhteiskunnan suurimpia ongelmia. Jos ei ole kavereita, ystäviä ja sosiaalisia verkostoja, vaikuttaa se tietenkin mielenterveyteen, pohtii Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki.

Ketään ei saa jättää yksin mutta liian monelle niin käy. Palkitun kirjailijan Kai Niemisen runon alussa on ajatusta – oikeastaan meille kaikille.

”Alan oppia elämään: yksinkertainen mutta hidas prosessi.
Täytyy vain lakata olemasta osaamatta,
luulemasta, että elämä on vaikeaa vaikeaa,
lakata tekemästä siitä vaikeaa,
selaamasta kaiken aikaa sen käyttöohjetta,
lakata uskottelemasta, ettei osaa,
lakata selittelemästä kun selityttää,
lakata olemasta vaiti, kun pitäisi puhua.”

”Silloin kun mieli on rikki, on vaikeaa olla näin tyyni ja rohkea, mutta silloin muiden ihmisten pitää olla rohkeina auttamassa. Kysymys on ilmapiiristä, koko yhteiskunnassa.”

Kansanedustajan, kaupunginvaltuutetun ja Vasemmistoliiton puheenjohtajan Paavo Arhinmäen pohdinta muutaman vuoden takaa hänen ministerikaudeltaan ei juuri poikkea siitä, mitä on mielessä tammikuisena pakkaspäivänä: ”Yksinäisyys on yksi suomalaisen yhteiskunnan suurimpia ongelmia. Jos ei ole kavereita, ystäviä ja sosiaalisia verkostoja, vaikuttaa se tietenkin mielenterveyteen”.

Aikamoinen ristiriita yhteiskunnassa, joka painottaa sosiaalisuutta sekä sitä miten eri tilanteissa tulisi toimia.

”Yksinäisyys iskee tänään ehkä vielä kovemmin kuin ennen, koska luonnollisia yhteisöjä on muuttoliikkeen ja muiden syiden vuoksi vähemmän. Yhteisöllisyys on vähentynyt ja naapurista on tullut vieras, jonka liikkeet - tai niiden puute - eivät hetkauta.”

Ilmiö tuntuu myös kouluissa, joiden muuntuminen kurssimuotoisiksi pois tiukasta luokkasidonnaisuudesta saattaa siirtää hiljaiset ja yksinäiset tilaan, jossa heidän poissaoloaan ei edes huomata.

”Yhteiskunnan tulee ehdottomasti huolehtia siitä, että hiljaisimmat ja helposti vetäytyvät löytäisivät viitekehyksen, jolla pysyvät mukana. Kyse on positiivisesta yhteisöllisyydestä, ei johonkin tiettyyn muottiin pakottamisesta.”

”Tarvitsemme ensisijaisesti lisää talkkareita, emme poliiseja!”

Kun ennen talonmiehet tunsivat kaikki asukkaat, on vastuu talojen kunnossapidosta nyt siirretty huoltoyhtiöille, jotka eivät varmasti ole samalla lailla läsnä. Paavo Arhinmäki muistaakin sanoneensa, että ”kun nyt vaaditaan lisää panostuksia turvallisuuteen, ei sen tulisi merkitä niinkään lisää poliiseja vaan lisää talkkareita!”

Onneksi valtaosalla meistä on ystäviä ja kavereita, mutta kun Suomessa mielenterveysasiat yhä ovat tabu, niin miten osaisimme tai uskaltaisimme kysyä, jos joillain menee huonosti? Miten voisimme auttaa tai tukea – tai tunnistaa hätähuudot ja avunpyynnöt?

”On hyvä, jos osaamme tulkita signaaleja mutta osaammeko sen jälkeen toimia ja tiedämmekö mistä apua saa, jos on vaikka itsetuhoisia ajatuksia”, pohtii Paavo Arhinmäki. Hän ei itsekään osaa antaa suoraa vastausta, vaikka tietää, että on Mielenterveysseuran ja palvelevien puhelimien kaltaisia instansseja, jotka tarjoavat apua ja avitusta.

”Tietysti tärkeää on kuunnella, olla läsnä ja olla aktiivinen, mutta kyllä mielenterveyden ongelmiin, jotka ovat sairauksia siinä missä muutkin, tarvitaan myös ammattiauttajien apua.”

”Kaiken ekonomisointi ei ole oikein!”

Sosiaalinen media korvaa nykyisin monet kohtaamiset mutta tarjoaa myös tavan havaita jos kaverilla ei kaikki ole ihan kunnossa, ja taas olisi hyvä tietää millaista apua voisi olla tarjolla tai mihin voisi ohjata – muuallekin kuin 112:teen.

”Suomessa on leikattu erilaisten akuuttipalvelujen resursseja ja se on karmea asia! Jo kynnys pyytää apua on iso, mutta jos sitä silloin ei saa, voi edessä olla pahin mahdollinen. Kuulin itse muutama viikko sitten suru-uutisen tutustani. Hän oli vajonnut psykoosiin, ja oli pyrkinyt hakemaan apua päivystyksestä saamatta sitä. Se johti junan alle. Leikkausvimma voi karmeimmillaan johtaa tällaiseen.”

Opitaankohan ikinä, että asioihin ennalta puuttuminen on inhimillisesti oikein ja taloudellisestikin paras ratkaisu

”Tarvitsemme matalan kynnyksen paikkoja, joihin voi kävellä sisälle jos on ongelmia, ja joista saa ainakin akuutisti apua. Keskustelulle on tarvetta, sillä jatkuvan nipistämisen, supistamisen ja leikkaamisen hinta voi olla järkyttävän suuri”, sanoo Paavo Arhinmäki ja korostaa, että suunta yhteiskunnassa on väärä, kun kaikki on ”ekonomisoitu” ja mitataan vain eurojen kautta.

”Kaikkia inhimillisiä asioita ei voi perustella taloudellisilla argumenteilla. Se ei ole oikein!”

Paavo Arhinmäki on helsinkiläinen kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja.

Lue lisää


MIELI ry kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.