Mitä mielessä, professori Raimo Lappalainen?

”Epämiellyttävät tunteet, kuten masennus tai mielialamuutokset, kuuluvat elämään. Ne eivät itsessään ole ongelma, vaan se miten näitä tunnereaktioita käsitellään ja mitä niille pitäisi tehdä. Niitä kun kuitenkin esiintyy ja ne ovat osa elämää”, sanoo professori, filosofian tohtori Raimo Lappalainen Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta.

Varsin montaa ongelmaa voi lähestyä katsomalla peiliin, kohdata sieltä näkyvät silmät. Itselle luulisi olevan aika helppoa olla rehellinen. Sen jälkeen voisi kilauttaa kaverille ja kuunnella lisää. Hankalaltakin tuntuvat asiat ovat ratkaistavissa ja apua saa pyytää!

Perimmäiset kysymykset mielen kiemuroihin syvällisesti tutustuneelle professori Raimo Lappalaiselle ovat nämä: Miten oppisin paremmin pitämään huolta omasta hyvinvoinnistani ja - kantamaan siitä vastuuta? Voinko estää mieltäni turhaan mustumasta? Miten oppisin kohtamaan arkipäivän murheet ilman että ne musertavat alleen; olemaan valmis muuttamaan jotain omassa arjessani?

”Epämiellyttävät tunteet, kuten masennus tai mielialamuutokset kuuluvat elämään. Ne eivät itsessään ole ongelma, vaan se miten näitä tunnereaktioita käsitellään ja mitä niille pitäisi tehdä - kun niitä kuitenkin esiintyy! Kaikki kurjalta kuulostavat tunnetilat - ahdistus, pelko, epävarmuus, huolestuneisuus, masentuneisuus ja alakulo – ovat osa elämää. Me ihmiset olemme sellaisia.”

Raimo Lappalainen sanoo, että esimerkiksi tulevaisuudesta huolestuminen on tärkeä osa valmistautumista. Talveen on pitänyt osata varautua, mutta tarvitseeko sen tuloa murehtia ja antaa sen masentaa?

”Ihmiselämässä on paljon asioita, joita vaan tapahtuu ja joita ei voi ennustaa. Ne tietenkin aiheuttavat emotionaalisia reaktioita ja niitä olisi hyvä oppia käsittelemään – mieluusti oikein, koska väärä strategia voi lisätä mahdollisuutta masennukseen tai muihin mielen ongelmiin.”

Mutta kun tuntuu pahalta…

Hyvä – mutta entäs kun niveliä kolottaa, tai kun parisuhteessa tuntuu tosi pahalta, tai työyhteisössä joku loukkaa kritisoimalla sähköpostilla tekemisiäsi – mitäs silloin pieni ihminen tekee, että saisi auringon pilkahtamaan mustan pilven takaa?

”Ei ihan helposti vastattava tai selitettävä kysymys”, aloittaa Raimo Lappalainen eikä yllätä koska muutenhan moista ei tarvitsisi pohtia.

”Meillä kaikilla on näitä tuntemuksia ja tilanteita. Onkin mahdottoman hankala vetää rajaa, jossa tunne muuttuu psykologisesta näkökulmasta sairaudeksi tai vaikuttaa poikkeavalta. Kerrassaan vaikea asia pohdittavaksi mutta on kuitenkin olemassa taitoja, joita voidaan harjoitella.”

Taitoharjoitus – siis mitä teen vaikka kun työtoverin viesti loukkaa? Aloitanko mykkäkoulun, huudanko takaisin vai vastaanko viestillä, jolla saisi ilkeydestä laudaturin? Ei kaiketi ole ihan helppoa tunteettomasti arvioida, että ’no nyt tuntuu pahalta, mutta se on osa elämää, normaalia ja niin kuuluu olla’.

Voiko mykkäkoulu toimia?

”Tuossa tilanteessa pitäisi olla kyky arvioida, että toimiiko esimerkiksi mykkäkoulu, onko siitä aiemmin ollut hyviä seurauksia ja onko se ratkaissut ongelmia?”

Olisi hienoa oppia huomaamaan, kun syntyy negatiivinen tunnereaktio ja, kun esimerkiksi ottaa päähän se kollegan viesti. ”Siis huomata tapahtunut sanoina ja ajatuksena, joka välttämättä ei ole totta. Tämä mahdollistaa valinnan siihen mitä sitten voi tehdä. Tarkoituksena ei ole muuttaa tai poistaa tunteita vaan niiden vaikutuksia.”

Raimo Lappalainen sanoo, että joskus voi olla relevanttia odottaa vaikka yön yli, että tunnereaktio laimenee. Nopea aggressiivinen vastausviesti voi säädellä omaa tunnetilaa, mutta ratkaisuna ei ehkä johda hyviin tuloksiin.

”Pitää hyväksyä, että syntyy tietynlaisia tunteita, havainnoida, että sellaisia syntyy, eikä ainakaan ottaa liian kirjaimellisesti toisten sanomisia, koska näkökulma tai arvio jostain asiasta (tämä keitto on hyvää) ei ole objektiivinen totuus. Mielen tuotoksia pitäisi oppia tulkitsemaan ajatuksina.”

”On hyvä oppia tunnistamaan mikä itselle on tärkeää.  Esimerkiksi työyhteisön hyvän ilmapiirin ylläpitäminen voi olla arvo, joka menee yksittäisen työtoverin loukkaavalta tuntuvan viestin yläpuolelle, ja auttaa käsittelemään yksittäisen tapahtuman aiheuttamaa ärsyyntymistä.”

Torat ovat osa arkea

Riidat ja torat – elämässä siis tapahtuu asioita, joita pitäisi oppia käsittelemään ajatuksina, eikä niiden alle saa jäädä, ja jotka kuuluvat arkeen. Suojelevatko vanhemmat liikaa lapsiaan – suojeleeko yhteiskunta liikaa omiaan, onko arki niin turvallista, että on mahdollista ahdistua liian pienistä asioista. Onko moni meistä tilanteessa, jossa ei oikeastaan ole kokenut todellisia vastoinkäymisiä?

”Voi olla että meidän tulisi opastaa lapsia siihen, miten vastoinkäymisistä selvitään, ja kertoa että aina ei voi voida hyvin.”

Itselleen saa siis myös olla armollinen, hyväksyä, että aina ei tunnu hyvältä sekä oppia elämään omien huonojen tuntemustensa kanssa. ”Ei kaikkien sanomisia tarvitse ottaa kirjaimellisesti, vaikkapa parisuhteessa - muistan kyllä mitä sanoit silloin viisi vuotta sitten…”

Arjessa on välillä parempia ja huonompia päiviä, eikä onnellisuus kaiketi tarkoita, että aina pitäisi tuntua hyvältä.

Kuva: Iida Honkanen

Filosofian tohtori Raimo Lappalainen on professori Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella.

Lue lisää


MIELI ry kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.