Mitä mielessä, Sari Aalto-Matturi?

Vuodesta toiseen on todistettu kuinka paljon liikkumattomuus, mielenterveysongelmat, alkoholihaitat ja kakkostyypin diabetes meille maksavat. Yhtä lailla on vakuutettu, että ennaltaehkäisevään toimintaan satsaaminen kannattaa, koska euron sijoittaminen tuo jopa kymmenen takaisin. Ovatko argumentit kuitenkaan oikeita, kun kulut yhä kohdistuvat pääosin ongelmien hoitoon, ei ennaltaehkäisyyn?

Vuoden 2016 alussa Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtajana aloittanut Sari Aalto-Matturi ei näe, että euroista olisi puhuttu liikaa, vaan oikeastaan talousnäkökulmaa vasta harjoitellaan.

SOSTE Sosiaali- ja terveys ry lanseerasi muutama vuosi sitten käsitteen hyvinvointitalous, jota se vie omassa vaikuttamistyössään eteenpäin, ja jota itse olen edistänyt niin alkoholi- kuin mielenterveyspolitiikasta puhuttaessa. Koen, että vielä muutama vuosi sitten järjestöpuolella oltiin hiukan ujoja puhumaan rahasta.”

Sari Aalto-Matturi pohtii, että rahasta puhuminen on pitkään sote-järjestöissä koettu jollain tavoin ”tuhmaksi ja paheksuttavaksi”, kun järjestöjen perustehtävänä on kuitenkin olla ihmisten hyvinvoinnin ja elämän puolella.

”Minulle oli hyvin valaisevaa kun eurooppalaisen työnantajajärjestön edustaja sanoi, että älkää (terveystoimijat) puhuko meille terveydestä, hyvinvoinnista ja työsuojelusta - puhukaa meille bisneksestä! Ajattelen, että heillä onkin omissa rooleissaan oikeus tarkastella asioita nimenomaan bisneksen näkökulmasta, emmekä me voi vedota heihin vain terveyden, hyvinvoinnin, inhimillisyyden, huolenpidon ja vastuullisen termeillä. Silloin väylä heidän päätöksentekoonsa jää hyvin etäiseksi ja vastaanottajan hyvän tahdon varaan.”

Yrityksillä on siis täysi oikeus tarkastella asioita omasta näkökulmastaan ja järjestöjen tehtävänä on kertoa miten mielenterveyden, fyysisen hyvinvoinnin tai vaikka päihdepolitiikan näkökulmat sen kohtaavat. 

”Siinä on vaikuttamisviestinnän haaste! Järjestöt eivät saisi kokea, että he toistavat itseään, jos viesti ei tunnu menevän perille, vaan että peli on oikeastaan vasta avattu.”

”Tavoitteet on kyettävä puhumaan rahaksi”

Järjestöpuolen viesti on aika kaukana kvartaalitalouden reaalimaailmasta, jossa tehdään päätöksiä, jotka suoraan näkyvät tuloksissa; tehdään välittömiä saneerauspäätöksiä, jotta saadaan kuluja karsittua. Vaaditaan viestin vastaanottajalta, yritykseltä tai päätöksentekijältä aika paljon ymmärrystä, että hän uskaltaa sijoittaa euroja ja luottaa saavansa niille tuottoa vuosien saatossa.

”Muutos on jatkuvaa ja välttämättömyys. On klisee sanoa, että elämme muuttuvassa maailmassa. Jos haluamme edistää tavoitteitamme tässä yhteiskunnassa, on meidän kyettävä puhumaan ne myös rahaksi.”

Sari Aalto-Matturi toteaa, että on omalla laillaan absurdia, että haemme tuottavuusloikkia ja innovaatioita, jotka nostaisivat meidät toiselle tasolle kansainvälisessä kilpailukyvyssä, kun samaan aikaan mielenterveys- tai päihdepolitiikan teemat eivät lainkaan kohtaa tätä. 

”Mielenkiintoisia lukuja ovat vaikkapa työelämän mielenterveyden ongelmat, viisi miljardia tai alkoholihaitat, 4–13 miljardia arviointitavasta riippuen. Eikä tarvittaisi edes kovin ihmeellisiä toimia, jotta puhuttaisiin miljardisäästöistä yhteiskunnalle.”

Sari Aalto-Matturi jatkaa, että järjestöt ovat perinteisesti olleet eteenpäin vievä voima yhteiskunnassa.

”Se voima josta muutos lähtee, ja joka kokeilee sekä innovatiivisesti yrittää ja on kykenevä ottamaan toisella tavalla riskejä kuin vaikka yrityssektori, jossa virheet voivat olla kohtalokkaita. Sen soisi olevan järjestöjen rooli myös jatkossa ja projektirahoituksen idea onkin se, että voidaan kehittää ja kokeilla jotain ja legitiimilopputulos voi olla, että se mitä koetettiin kehittää, ei ole millään lailla järkevää ja niin ei kannata tulevaisuudessa tehdä.”

Minne katosi sosiaalinen pääoma?

Vuosituhannen alussa puhuttiin paljon sosiaalisesta pääomasta ja sen merkityksestä yhteiskunnalle. Suomessa viime syksynäkin vieraillut professori Robert Putnam oli pinnalla. Sari Aalto-Matturin pohdinnoista on kuultavissa, että termi on hänelle tuttu ja rakas, mutta tänään kovin vähän kuultu, vaikka voisi kuvitella, että juuri nyt sille olisi oiva tilaus.

”Meidän ajassamme vastakkainasettelu, heimoihin kiinnittyminen ja toiseuden pelko ovat selkeässä ristiriidassa sosiaalisen pääoman ajatukselle, vaikka niissä tiiviissä heimoissa sitä syntyykin. Ikävä kyllä me emme mieti miten yhdessä vahvistamme toisiamme, vaan miten pelkäämme niitä muita.”

Sari Aalto-Matturi sanoo, että toisten kuunteleminen on tärkeää ja nostaa esille OECD:n niin mielenterveys- kuin päihdepolitiikasta tuottamat mittavat raportit, joista kuitenkin Suomessa on puhuttu vain vähän, jos sitäkään. ”OECD:n viesti on kuitenkin talouden näkökulmasta selvä: hyvinvointiin kannattaa satsata ja järjestö suosittelee esimerkiksi hyvin pohjoismaista alkoholin haittoja vähentävää politiikkaa jäsenmailleen. Meitä se ei kuitenkaan kiinnosta vaan olemme katastrofitunnelmissa – ajattelemme, että nyt on pahin paikka ikinä!”

Onko siis turhaa tuoda toivon viestiä, että asioihin voidaan vaikuttaa?

Hyvän mielen alkoholipolitiikkaa – onko sitä…

”Hyvä alkoholipolitiikka tuskin on kovin dramaattisesti toisenlaista kuin käytäntö tänään. Jos joisimme 15 prosenttia vähemmän – siis kuten 1990-luvun puolivälissä tai Ruotsissa nyt, niin se säästäisi noin miljardi euroa vuodessa, mutta ennen kaikkea se vähentäisi alkoholihaittoja työelämässä ja perheissä, yleensä yhteiskunnassa. Eikä 1990-luvulla kuitenkaan ollut kauhea kuivaa, alkoholia juotiin ja elämää elettiin silloinkin. Nyt ollaan lisäämässä saatavuutta ja sitä kautta kulutusta, kun pitäisi saada hienoinen lasku-ura jatkumaan.”

Vaikeampaa on Sari Aalto-Matturin mukaan puuttua alkoholikulttuuriin. Siihen kun voidaan politiikalla vaikuttaa vain rajallisesti. Toki esimerkiksi tupakointi tai kuritusväkivalta ovat esimerkkejä kulttuurimuutoksista, joissa myös sääntelyllä on ollut iso merkitys. 

”Alkoholipolitiikassa pitäisi muistaa, että suurkuluttajat eivät tuota enemmistöä päihdehaitoista (heidän osuutensa on noin 20 prosenttia) vaan tavalliset alkoholia käyttävät ihmiset. Päihdepolitiikan iso haaste on miten pystytään pitämään yllä sellaista lainsäädäntöä, joka ei kohtuuttomasti rajoita ihmisten elämää mutta, että kulutus ei samaan aikaan kasva vaan mieluummin laskee.”

”Hienoa olisi, jos osa kodeissa tapahtuvasta juomisesta palaisi ravintoloihin. Se olisi myös mielenterveyttä edistävää alkoholipolitiikkaa, koska ihmisten kohtaamiset edistävät hyvinvointia – vaikka sitten lasin ääressä. Meille suomalaisille alkoholilla on moniin muihin kansoihin verrattuna suuri merkitys sosiaalisena liukasteena.”

Sari Aalto-Matturi summaa vielä, että alkoholilla on meille paljon myönteisiä merkityksiä. ”Se mahdollistaa yhteisöllisyyttä ja kivaa yhdessäoloa, se rentouttaa ja siitä tulee kiva olo. Voidaan siis ajatella, että sillä on mielenterveyttä edistäviä piirteitä. Mutta sitten on se toinen puoli, joka aika pian kääntyy itseään vastaan. Eikä vaikkapa tipaton tammikuu ole lainkaan huono tapa kokeilla miltä se olo tuntuu, kun ei otakaan, ja miten unen laatu ja jaksaminen paranevat.”

Mielenterveys talouskeskustelun agendalle

Sari Aalto-Matturi toivoo, että suomalaiseen talouskeskusteluun nostettaisiin vahvemmin myös mielenterveyskysymykset, ”koska kyse ei ole valtavan isoista tai radikaaleista asioista”.

”Yritysten arkeen pitäisi saada ymmärrys siitä miten jo pienet asiat vaikuttavat ennaltaehkäisevästi.  Johtajuuden, hyvän viestinnän, työkuorman jakautumiseen ja vaikkapa terveyspalveluiden kautta saadaan ihmisiä voimaan paremmin, jotta he voisivat tehdä innovaatioita ja tuottavuusloikkia. Toisaalta meidän pitää oppia hyväksymään ne ihmiset, joilla on mielenterveyden ongelmia ja palauttamaan heidät takaisin työelämään. Meidän pitää hyväksyä myös, että suuri osa sairauspoissaoloista on mielenterveysperäisiä.”

Sari Aalto-Matturi on havaitsevinaan, että hallitusohjelmaan kirjattu mielenterveydenohjelma on kovien talouspuheiden keskellä kadonnut. ”STM:n kärkihankkeissa on mielenterveys mukana ainakin sanana, joten voidaan toivoa että niiden kautta asioita voitaisiin viedä eteenpäin. Huoli on, että tämä jää muiden hyvien tavoitteiden alle tai syntyy vain sirpaleisia pistoja joihinkin kohteisiin, puuhastellaan kaikenlaista kivaa ilman selkeitä tavoitteita. Toivottavasti kärkihankkeista kuitenkin syntyy jotain isompaa.”

Paljon kiinnostavia asioita pyörii Sari Aalto-Matturin mielessä – paljon enemmän kuin kynä ehtii kirjata!

Lue lisää


MIELI ry kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.

Yhteystiedot

Sari Aalto-Matturi
Toiminnanjohtaja

+358 400 508 234Maistraatinportti 4 A, 7. krs, 00240 Helsinki