Juho Mertanen: ”Mielen hyvinvoinnin ilmiöitä on tarpeettomasti viety irti arjesta ja mystifioitu”

”Mielenterveystaidot voivat olla suhteellisen yksinkertaisia arjen tekoja, mutta niillä edistetään mielen hyvinvointia ja samalla osoitetaan itselle arvostusta”, sanoo monenlaisissa liemissä keitetty MIELI ry:n asiantuntijapsykologi Juho Mertanen.

Kahvittelu kannattaa aina. Kupin ääressä on kiva turista - vakavistakin asioista. Mutta parasta on, kun keskustelu polveilee eikä tarvitse pysyä tiukasti agendassa. Asiantuntijapsykologi Juho Mertanen on oivaa kahvitteluseuraa. Hän kuvaa itseään sanomalla olevansa perimmäiseltä luonteeltaan savolainen ihmettelijä. Viime aikoina hän on erityisesti pohtinut, miten ihmiset pärjäävät ja pystyvät elämään itsensä näköistä elämää hyvinkin erilaisissa ja haastavissa olosuhteissa.

Ennen MIELI ry:ssä aloittamistaan Juho Mertanen työskenteli psykiatrian ns. ”syvässä päässä”. Hän on hoitanut vaikeasti masentuneita ihmisiä ja ollut muun muassa kehittämässä Suomen rikosoikeudellista järjestelmää niin, että se ottaisi paremmin huomioon erilaiset neuropsykiatriset ongelmat. Hän on myös työskennellyt ihmisoikeustarkkailijana miehitetyllä Länsirannalla ja kirjoittanut opinnäytteen palestiinalaislasten psyykkisestä pahoinvoinnista Gazan 2008-09 sodan aikana.

Lisäksi Mertanen on työskennellyt Suomessa muun muassa lastensuojelun suljetulla osastolla. Hän on siis nähnyt monenlaisia polkuja ja ympäristöjä, jotka tuottavat pahaa oloa.

”Joskus tuntuu, että palvelujärjestelmämme on rakentunut aika vahvasti oireiden ja ongelmien ympärille. Oireita hallitaan, mutta niiden syihin ei pureuduta.”

Tarkastelun voisi kääntää myös toisinpäin, terveys- tai resilienssinäkökulmaksi: miksi jotkut pärjäävät vaikeissa olosuhteissa suhteellisen hyvin? ”Mitä ovat ne vahvuudet ja voimavarat, joiden päälle hyvinvointia pystyy rakentamaan? Mitkä ovat niitä vuorenhuippuja, joiden väliin voisi rakentaa siltoja jotka mahdollistaisivat kulkemisen niiden laaksojenkin yli?”

Juho Mertasen tie kulki Kajaanista Siilinjärven ja Kuopion kautta Tampereen yliopistoon, jossa hän opiskeli. Maisterivaiheen opinnäytteensä hän kirjoitti johtamisesta, siitä miten lähiesihenkilön johtamistyyli ja työntekijän yksilölliset ominaisuudet yhteisvaikuttavat siihen, miten ihminen toimii työympäristössään.

Paperittomien ihmisoikeuksia poljetaan

Juho Mertaselle ihmisoikeusasiat ovat tärkeitä. Hän on tehnyt vapaaehtoistyötä paperittomien parissa, tarjonnut psyykkistä tukea vaikeassa tilanteessa oleville. ”Paperittomien vastaanottoa pidän vapaaehtoispohjalta, mutta myös koulutan oman Lanttumaakari-firmani kautta sekä Suomessa että ulkomailla humanitaarista työtä tekeviä vapaaehtoisia ja ammattilaisia. Tapaan heitä myös yksilövastaanotoilla.”

Tässä vaiheessa aamukahvirupattelua ei voinut olla nostamatta esiin kysymystä siitä, miten on mahdollista, että näin rikkaassa yhteiskunnassa emme ennaltaehkäisevästi ymmärrä vieläkään hoitaa paperittomienkin terveyttä, vaan pakotamme heidät ja heitä hoitavat vapaaehtoiset piiloon varastoihin ja kauppakeskusten takahuoneisiin?

”Se on kieltämättä erikoista. Terveyspalvelujen tarjoamiselle voi esittää sekä ihmisoikeus- että humanistisia perusteita, mutta toisaalta jo pitkään voimassa ollut lainsäädäntö velvoittaa meidät lopulta joka tapauksessa hoitamaan tapaukset, joissa oma tai läheisten henki alkaa olla vaarassa. Olisi siis tarkoituksenmukaista myös talouden näkökulmasta tarttua asioihin varhaisemmin – olkoonkin, että esimerkiksi lasten ja raskaana olevien naisten osalta tilanne on parantunut.”

Juho Mertanen ei koe uskottavana skenaariota, että maahan tulisi valtava määrä pakolaisia, jos palveluja tarjottaisiin laajemmin. Sitä ei myöskään tue tutkimusnäyttö. ”Helsingin kaupunki on analysoinut kustannuksia eivätkä summat ole mitään mullistavia. Sen sijaan säästöt ovat valtavan paljon suurempia. Eikä ole sivistysvaltion toimintaa, että luodaan tavallaan kastittomien tai siltojen alle sysättyjen ihmisten joukko, joiden hoitaminen on aktiivisten vapaaehtoisten harteilla.” Pois silmistä – pois mielestä!

Rönsyilevä jutustelu palaa suoranaisesti lähemmäs mieltä, kun Juho Mertasen pitää valita se mielenterveyteen liittyvä kysymys, josta hän juuri nyt lokakuisena aamuna haluaisi vaihtaa ajatuksia. Hän näyttää koneeltaan mielenterveyden käden ja palaamme aivan perusasioiden äärelle.

Juho Mertanen puhuu mielenterveystaidoista, jotka voivat olla suhteellisen yksinkertaisia arjen tekoja, mutta joita tekemällä edistetään mielen hyvinvointia ja osoitetaan arvostusta itselle.

”Elämässä pitäisi olla sopivassa suhteessa lepoa, unta ja palautumisaikaa, terveellistä, säännöllistä ruokailua mielellään toisten ihmisten kanssa, sosiaalisia aktiviteetteja ja yhteenliittymisen kokemuksia.”

Fyysisen aktiivisuus kuuluu sekin mukaan kuvaan. Pitkät matalan sykkeen kävelylenkit ja luonnossa liikkuminen lievittävät stressitasoja ja tukevat mielenterveyttä.

”Ja tietysti hyvä kokonaisuus täydentyy, jos elämässä on leikkiä tai harrastamista, jotain sellaista jota tekee mielellään, vain siksi että se on mukavaa.”

”Psyykkinen hyvinvointi ei ole pelkkää ’huippufiilistä”

Kuulostaa kovin maanläheiseltä verrattuna niihin puheenvuoroihin, joita yleensä käytetään, kun kuvataan, miten mielenterveyttä tällä tai tulevilla hallituskausilla tulisi edistää.

”Pitäisi ehkä myös keskustella siitä, miten mielenterveys tai -hyvinvointi ymmärretään, koska psyykkinen hyvinvointi ei ole pelkkää ’huippufiilistä’. Myös vaikeat tunteet kuuluvat elämään ja niiden käsittelyä helpottavat tunne- ja tietoisuustaidot sekä tarvittaessa avun hakeminen kuuluvat mielenterveystaitoihin. On hyvä muistaa, että suurin osa elämästä on arkea. Siksi sen olisi tärkeä olla mielekästä. Jatkumon toisessakin päässä on termien tarkentamisen tarvetta: usein mielenterveys ymmärretään samaksi kuin mielen sairaudet. Psyykkistä hyvinvointia voi olla ja sitä tulee voida vahvistaa, vaikka olisi joku psykiatrinen diagnoosi.”

Kun Juho Mertasta kuuntelee, tulee jälleen selväksi, että mielenterveydessä ei ole kyse jostain muusta elämästä irrallisesta mystisestä asiasta.

”Joskus tuntuu, että mielen hyvinvoinnin ilmiöitä on tarpeettomasti viety irti arjesta ja mystifioitu. Kaikista hankalimmankin psyykkisen voinnin korjaamisessa kannattaa ensin varmistaa, onko ihminen saanut levättyä ja syödäkseen, millainen suhde hänellä on läheisimpiin ihmisiinsä, onko hän saanut peseydyttyä ja edes hiukan liikuttua. Pitkälle kehittyneissä ongelmissa tarvitaan toki usein myös syvemmälle uppoavaa prosessointia, mutta siitäkin on enemmän hyötyä kun perusasiat ovat kunnossa.”

Voisikohan siis rohkeasti yleistää, että jos edellä esitellyt mielenterveyden peruspalikat saisi ihmisten elämässä tasapainoon, vähentyisivät jopa mielenterveyssyistä määrätyt sairauspoissaolot merkittävästi. Kuinka kokonaisvaltaisesti ihmisen tilannetta maltetaan tukea tarjottaessa tarkastella?

Poliittisen päätöksenteon jargon saa Juho Mertaselta sapiskaa. ”Minusta tuntuu, että pääsisimme jo pitkälle, jos saisimme rakennettua järjestelmiä, jotka eivät aktiivisesti vaikeuttaisi mielen hyvinvoinnille tärkeiden asioiden tekemistä. Tämä on rinnastettavissa Pekka Järvisen pohdintaan esimiestyöstä, jossa esimies on onnistunut tehtävässään kohtalaisesti, jos hän ei merkittävästi vaikeuta alaisensa työtä.”

Ehkä ruutuaika ei olekaan suurin ”syyllinen”

Lasten ja nuorten osalta mielenkiintoisia ovat jokin aika sitten tulleet kouluterveyskyselyn tulokset, joista käytiin keskustelua muun muassa Hyvinvointiareenassa.

”Julkisessa keskustelussa ja vanhempien puheenvuoroissa pohdittiin ja harmiteltiin sitä, mitä digilaitteet tekevätkään, kun taas ammattilaiset olivat huolissaan mm. siitä, että lapset eivät nuku tarpeeksi, eivät liiku tarpeeksi, eivätkä syö terveellisesti. Toki tiettyihin digisisältöihin liittyy riskejä ja liika on liikaa. Pitää kuitenkin muistaa, että some-maailmalle on myös oma paikkansa osana muilta osin tasapainoista arkea, esimerkiksi tunti päivässä.”

Moderni teknologia tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia, se ei suinkaan ole vain uhka. ”Aikuisuus ja vanhemmuus näyttäytyy tässä siten, että autetaan lasta säätelemään digitaalista mediaa, jotta lapsi pystyy ohjautumaan sen tarjoamien myönteisten juttujen äärelle ja pysytään perillä siitä mihin lapsi laitteita käyttää. Haitallisia sisältöjä rajaamaan on olemassa monenlaisia apuohjelmia. Sosiaalisen median käytön ongelmat liittyvät usein siihen, että lapsi jää yksin laitteiden kanssa.”

Juho Mertasen kanssa aika rientää. Toinenkin kahvikupillinen alkaa olla lopuillaan ja jutustelun väliyhteenveto kulminoituu elämän perusasioihin.

”Mielen hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä ajatus lähtee kovin helposti monimutkaisille kehille ja totta kai on niitä tilanteita, joissa esimerkiksi todella monimutkainen traumatisoituminen vaikeuttaa pärjäämistä ja vaatii järeää hoitoa, mutta niissäkin tilanteissa on tärkeää tukea myös mielenterveyden käden osioiden tasapainossa oloa.”

Aikuisten tulee suojata lapsuutta

Lasten ja nuorten yhteiskunnallisiin huoliin esimerkiksi ilmastonmuutoksen suhteen tulisi osata suhtautua.

”On paljon lapsia, jotka ovat tosi huolissaan kehityksestä, mutta he ovat lapsia. Lasten ääni täytyy kuulla ja heille tarjota mahdollisuuksia osallistua, mutta meidän valtaapitävien aikuisten täytyy johtaa tilannetta – tarvitaan enemmän aikuisia, jotka sanovat, että nyt tehdään yhdessä ne toimenpiteet, jotka muuttavat tilannetta, jotta teidän lasten ei tarvitse olla huolissanne.”

Tärkeää on, että lapsuutta suojataan. Aikuisten pitää kyetä ottamaan vastaan ahdistus ja paine sekä nostaa esiin mahdollisuudet: tapahtuu myös hyviä asioita.

”Jos tällaisten isojen kysymysten pohdinta aiheuttaa teini-ikäiselle valvomista, sotkee arjen tasapainoa ja kokonaisuutta, niin siitä todennäköisesti seuraa laajalle ulottuvia ongelmia.”

Kahvikeskustelu polveilee ja ajatukset poukkoilevat yhä useampiin suuntiin.  Monia asioita on sivuttu. Olisiko niistä joku sellainen, joka kuitenkin voisi kulkeutua myös päättäjien pöytiin?

”Pitäisi ehkä ensisijaisesti palauttaa luottamus niihin aikuisiin, jotka lasten kanssa toimivat”, aloittaa Juho Mertanen.

Hän jatkaa, että lapsia on tehty läpi maailman sivun ja ne on saatu kasvatettua. Meillä on erittäin koulutettua väestöä, hyvä opettajankoulutuslaitos ja kaikkea samansuuntaista.

”Pitäisi mahdollistaa vanhemmille mahdollisuus keskittyä vanhemmuuteen ja opettajille opettajuuteen, saada sitä kautta olemassa olevat resurssit käyttöön. Lapsen mielenterveyden kehitys kuitenkin lähtee lähivuorovaikutuksesta.”

”Lapsia on tehty ja kasvatettu maailman sivu”

Poliittisten päättäjien tulisi kyetä ratkaisemaan teknologisen kehityksen myötä todennäköisesti jatkuvasti paheneva ongelma, joka lähtee siitä, että toisilla on liikaa työtä ja he ylikuormittuvat. Osalle töitä ei ole lainkaan tai he ovat alikoulutettuja ja murehtivat toimeentuloa. Kummassakaan tapauksessa he eivät kykene olemaan läsnä myöskään lastensa arjessa.

Puhuessaan mielenterveystaidoista käyttää Juho Mertanen vertauksena rokotusten tuomaa suojaa. ”Kun riittävän iso osa ihmisistä on saanut rokotuksen, ei haittaa, vaikka muutama ei ole sitä saanut, koska laumaimmuniteetti suojelee. Mielenterveystaidoista voisi ajatella hiukan samantyyppisesti. Aina on joitain, joiden mielenterveys syystä tai toisesta alenee, mutta jos on tarpeeksi ihmisiä, jotka ymmärtävät mikä on hyvinvoinnin kannalta olennaista, osaavat kysyä mitä sulle kuuluu, ymmärtävät miksi fyysisestä kunnosta tulee huolehtia, niin saadaan paremmin tuettua toisiamme ja lopulta koko porukan hyvinvointia nostettua.”

Hyvä paha perustulo

Esiin nousee vielä perustulokokeilu ja sen vaikutukset mieleen, jotka ovat olleet positiiviset, vaikka vaikutukset työllistymiseen näyttäisivät olevan suurin piirtein samanlaisia kuin nykyjärjestelmällä.

”Perustuloa saaneet kokivat kuitenkin vähemmän stressiä ja mielenterveyden kuormittumista. Tulos oli siis aika hyvä, koska sama työllistymisvaikutus saatiin pienemmillä mielenterveyshaitoilla. Moni alentuneesti työkykyinen voisi alustavien tulosten perusteella toimia yhteiskunnan hyväksi vaikka vapaaehtoistoiminnassa, jos heillä olisi mielenrauha toimeentulostaan.”

Mieleen nouseekin heti kysymys, mihin keskustelu sosiaalisesta pääomasta on kaikonnut, eikös se enää olekaan tärkeä osa kansantaloutta?

Loppupäätelmänä, ennen kuin kolmas kahvikupillinen olisi tarpeen, voisi olla, että ehkä kaiken kuvitellun kiireen keskellä pitäisi muistaa, että aika iso osa ihmiselämän asioista on valintoja ja priorisointia.

”Jokainen voi miettiä arvostaako untaan, läheistensä hyvinvointia, ulkoilua, terveellistä ravintoa. Seuraavana tulisi kysyä, näkyvätkö nämä prioriteetit myös omassa ajankäytössä.”

Tasapainoinen mieli taitaa todella syntyä perusasioiden äärellä, joista yksi ei väheksyttävä on hyvä aamukahvikeskustelu. Ainakin siitä jäi vireä mieli.

TEKSTI: JOUKO VUOLLE

Lue lisää: