Kristian Wahlbeck: ”Käypä hoito -suositusten merkitys on tänään aiempaa suurempi, koska elämme totuuden jälkeistä aikaa.”

MIELI Suomen Mielenterveys ry:n kehitysjohtaja, psykiatrian dosentti Kristian Wahlbeck on omalta osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, että MIELI ry:n aloitteesta on vuoden 2020 alussa julkistettu ensimmäiset itsemurhien ehkäisyn ja itsemurhaa yrittäneen Käypä hoito -suositukset. Yksi selkeä puute on poistunut. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on käytössään luotettavaa tietoa, johon tukeutua ison ongelman kampittamisessa.

Kun puhutaan ihmisestä, on aina kiehtovaa pohtia, millainen on se mielenmaisema, josta ihmiset lähtevät omaa matkaansa kulkemaan: miten koti, lapsuus, nuoruus ja elinympäristö osaltaan muokkaavat tulevia uravalintoja?

Kristian Wahlbeck on kotoisin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, jossa on aina vaikuttanut vahva sosiaalinen pääoma. Ihmiset ovat jatkuvasti tekemisissä keskenään ja asioita tehdään paljon yhdessä.

”Varmaankin siitä on syntynyt ymmärrys sille, kuinka tärkeää on osallisuus ja kaikkien mukaan ottaminen. Ketään ei jätetä.”

Kristian Wahlbeckin äiti oli sairaanhoitaja, joka ihaili lääkäreitä ja puhui heistä arvostavasti. Se ei voinut olla osin vaikuttamatta nuorukaisen ammatinvalintaan, ja niin lääketieteen opinnot alkoivat 40 vuotta sitten 1979.

”Lääkärin ammatti oli toki arvostettu mutta varmasti suurin syy uravalintaan oli kiinnostus ihmisiin. Pidän aidosti ihmisistä ja heidän tarinansa ovat kiinnostavia.”

Koulunsa Kristian Wahlbeck kävi Mustasaaressa mutta hän on syntyisin Vaasasta, jossa myös asui pitkään.

”Isäni oli töissä Vaasassa työvoimahallinnossa ja hänen kauttaan syntyi kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin. Keskustelimme keittiön pöydän ääressä paljon mm. politiikasta. Isän suuri pelko oli, että meistä lapsista tulee vasemmistolaisia, kamala pelko”, naurahtaa Wahlbeck.

Opiskellessaan lääketiedettä Helsingissä Kristian Wahlbeck oivalsi, ettei ole käsistään erityisen kätevä, eikä sen vuoksi osannut kuvitella itseään vaikkapa kirurgina.

”Auttamisen pitää perustua tutkittuun tietoon”

”Kiinnostuin kovasti psykiatriasta ja viihdyin nimenomaan potilastyössä. Teinkin paljon töitä erityisesti vaikeasti oireilevien psykoosipotilaiden kanssa. Silloin sairaaloissa oli paljon pitkäaikaispotilaita, ja se työ tuntui heti omalta.”

Tuleva ura alkoi todenteolla rakentua kun ensimmäiset työpaikat kandina osuivat mielisairaaloihin: Huutoniemeen Vaasassa, Kevätkumpuun Porvoossa, Grelsbyhyn Ahvenenmaalla, Tammiharjuun Tammisaaressa, jossa kului myös siviilipalveluvuosi.

”Isoisäni oli kaatunut sodassa kun isäni oli kolmetoistavuotias, joten isälleni tuo siviilipalvelus oli kauhistus. Hänen silmissään siinä osaltaan toteutui se vasemmistolaisuuden uhka ja omista kokemuksistaan johtuen hän ei oikein osannut omaksua isän roolia.”

Kristian Wahlbeckin kiinnostus ihmisten mieleen ja tarinoihin, sekä siihen miten heitä voisi auttaa elämän haasteissa ja taitekohdissa, oli herännyt. Auttamisen piti kuitenkin perustua tutkittuun tietoon.

”Olin matemaattisesti lahjakas, josta juontui positivistinen maailmankuva. Siinä asioita voidaan todentaa ja mitata, ja on tärkeää että myös hoidot perustuvat tutkittuun tietoon eivätkä intuitioon, joka voi viedä väärään suuntaan.”

Kristian Wahlbeck muistelee, että 1990-luvun alussa oli vallalla - osin vieläkin - ajatus, että psykiatria olisi vähemmän tutkittuun tietoon perustuvaa kuin muut lääketieteen erikoisalat.

”Halusin yhdistää positivistisen maailmankuvan psykiatrian maineen parantamiseen ja tuoda esiin, että psykiatrian tulee perustua faktaan hoitojen vaikuttavuudesta. Siitä onkin paljon tutkimustietoa saatavissa.”

Niihin aikoihin syntyi myös psykiatrian erikoislääkäriksi valmistuneen Kristian Wahlbeckin ensimmäinen laajemmin levinnyt kansainvälinen julkaisu. Se käsitteli psykoosilääkkeitä ja niiden vaikutuksia.

”Älä vahingoita potilasta”

Valmistumisensa jälkeen Kristian Wahlbeck teki pitkään kliinistä työtä ja opetti psykiatriaa lääketieteen opiskelijoille Lapinlahden sairaalassa.

”Se oli antoisaa ja vastasi maailmankuvaani siitä, että tutkimuksella voidaan löytää keinoja ihmisten auttamiseen. Hippokrateen valassa ’älä vahingoita potilasta’ se konkretisoituu. Ei ole syytä tehdä asioita, joita emme tunne, koska silloin on aina vaarana tehdä virheitä.”

Kristian Wahlbeck muistelee joutuneensa ankaran kritiikin kohteeksi kun Suomeen levisi 1990-luvulla niin sanottu jälkipuinti-toiminta, jota hän kirjoituksessaan kritisoi. Kyseisessä toiminnassa ihmisille tarjottiin traumaattisten tapahtumien tai onnettomuuksien jälkeen mahdollisuutta puida ikävät asiat uudelleen läpi; muistella tapahtumia ja niiden aiheuttamia tunnereaktioita.

”Kansainvälinen tutkimus osoitti jo silloin, että tämä saattaa uudelleen traumatisoida joitakin ihmisiä, eli hyödyn sijaan kyseinen toiminta saattoi pahentaa onnettomuuden jälkeistä oireilua. Syntyy uhrin identiteetti sen sijaan että olisi selviytyjän rooli.”

Kun Lapinlahden sairaala ajettiin alas, Kristian Wahlbeck siirtyi Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen Stakesin palvelukseen mielenterveysryhmän vetäjäksi.

”Sain olla mukana monessa kansainvälisessä hankkeessa mm. eurooppalaisessa mielenterveyden ministerikokouksessa tuottamassa sen dokumentteja.”

Sitten Stakes ja kansanterveyslaitos yhdistettiin ja syntyi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, josta tuli kankea ja iso valtion laitos.

”Näkökulma oli selvästi kapeampi kuin Stakesissa. Siellä ei ollut tilaa sellaiselle yhteiskunnalliselle ajattelulle, jota minä halusin, niinpä vuonna 2013 siirryin Mielenterveysseuran, nykyisen MIELI ry:n palvelukseen, enkä ole sitä siirtoa katunut.”

Itsemurha-ajatuksista pitää uskaltaa kysyä - kaveriltakin!

Yksi MIELI ry:n perustehtäviä on ehkäistä itsemurhia, eikä maassa ole ennen tuoreita Käypä hoito -suositusta ollut sopivaa ohjeistusta miten toimia itsemurhaa yrittäneen ihmisen kanssa.

”Meihin on ottanut yhteyttä kovin paljon ihmisiä, jotka ovat yrittäneet itsemurhaa mutta jääneet paitsi minkäänlaista jatkohoitoa. On tavallaan laitettu laastari haavan päälle tai käännytetty päivystyspoliklinikalta kotiin, vaikka uusimisriski on neljä kymmenkertainen. Kyseessä on siis selkeä puute järjestelmässä.”

Kristian Wahlbeck sanoo, että jokaista ihmistä Käypä hoito -suosituksessa koskee se, että itsemurha-ajatuksista pitää uskaltaa kysyä - kaveriltakin.

”Terveydenhuollon henkilöstölle viesti on, että itsemurhayritys on vakava ja henkeä uhkaava asia. Sen vuoksi aina yrityksen jälkeen pitäisi saada psykiatrin arviointi ennen kuin potilas päästetään kotiin, koska lähes kaikilla (90%) itsemurhaa yrittäneistä on jokin mielenterveyden häiriö.”

Suomessa yritetään itsemurhaa vuosittain noin 8 000 kertaa ja valitettavasti noin 800 kertaa lopputuloksena on kuolema. Jokainen itsemurha vaikuttaa vakavasti noin kymmenen ihmisen elämään ja laskua yhteiskunnalle kertyy lähes miljardi euroa. Ennaltaehkäisyyn kannattaa siis satsata erityisesti inhimillisistä mutta myös taloudellisista syistä.

”Panostus maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin ja sekin on hyvä tietää, että itsemurhan tehneen läheisten itsetuhoriski on hyvin suuri. Ilmiö voi siis siirtyä sukupolvelta toiselle.”

Median merkittävä vastuu

On olemassa tekijöitä, joita kehittämällä itsemurhariskiä voidaan hillitä. Sosioekonominen asema ja sosiaalinen tuki, ampuma-aseiden saatavuus mutta erityisesti parempi päihdepolitiikka ovat tekijöitä, joilla itsemurhariskiä voidaan yhteiskunnan toimesta vähentää. Päihdepolitiikka on avainasemassa koska Suomessa poikkeuksellisen paljon itsemurhia syntyy alkoholin vaikutuksessa.

Myös medialla on vaikutus, sillä tiedetään, että jos vaikka televisiosarjassa joku päähenkilö tekee itsemurhan, näkyy se tilastoissa. Nuorten itsemurhiin tulee piikki.

”Se johtuu siitä, että nuoret hakevat malleja elämälleen ja ovat joskus hukassa. Sitä kutsutaan Werther-ilmiöksi. Goethen kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset (1774) sai aikanaan Euroopassa aikaan itsemurha-aallon. Median ei pitäisi ihannoida esimerkiksi artistien tekemiä itsemurhia sankaritarinoina, koska niillä on aina vaikutus. Mediassa kannattaisi sen sijaan nostaa esiin se tragedia, joka itsemurhaan liittyy, ja ne menetetyt mahdollisuudet.”

Yksi ydinasia itsemurhien ehkäisyssä on nopean avun saaminen matalalla kynnyksellä. Sen ei pitäisi olla lähetteiden hakemista ja jonottamista. Kriisipuhelin on hyvä ensi kynnys mutta ikävä kyllä kyseisen kontaktin jälkeen jatko ei usein suju ilman byrokratiaa.

”Onneksi meillä on mahdollisuus pyörittää Kriisipuhelinta ympäri vuorokauden tämän vuoden alusta alkaen ja lisäksi arabian, englannin ja ruotsin kielillä. Nuorille verkko olisi luonnollisempi tapa kommunikoida mutta vapaaehtoisille chatti on haastavampi ja raskaampi väline”, pohtii Kristian Wahlbeck.

Aivan lopuksi hän summaa, että ”Käypä hoito -suositusten merkitys on tänään vielä aiempaa suurempi, koska eletään totuuden jälkeistä aikaa”.

Oivallisesti sanottu!

TEKSTI: JOUKO VUOLLE

Itsemurhien ehkäisy ja itsemurhaa yrittäneen henkilön hoito, Käypä hoito -suositus

Lue lisää