Markus Henriksson: ”Kriiseistä selviämisessä on keskeistä yhdessä kohdata ja jakaa hankalat asiat sekä tukea toisia. Kukaan kun ei pärjää yksin.”

Markus Henriksson työskentelee ylijohtajana Valvirassa, sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa. Sen tavoitteena on varmistaa ja edistää terveydenhuollon potilas- sekä sosiaalihuollon asiakasturvallisuutta. Lisäksi virastolla on tiettyjä elinympäristön turvallisuuden edistämiseen ja varmistamiseen liittyviä tehtäviä.

Suomessa on muun maailman tavoin eletty maaliskuun puolivälistä alkaen poikkeuksellisissa oloissa koronaviruspandemian vuoksi. Kriisin keskellä on jaksamisesta pidettävä huolta, ja henkistä kriisinkestävyyttä eli psyykkistä resilienssiä voikin vahvistaa. Markus Henriksson on pitkään ollut mukana psyykkisen resilienssin koulutustehtävissä muun muassa maanpuolustuskorkeakoulussa ja maanpuolustuskurssien luennoitsijana. Hän kokee aiheen tärkeäksi ja kiinnostavaksi.

”Pitää yhä uudelleen painottaa, että kyse on yhdessä selviämisestä, yhdessä hankalien asioiden kohtaamista ja jakamisesta sekä toistemme tukemisesta. Kukaan ei selviä yksin. Se on keskeistä.”

Henriksson jatkaa, että osaaminen lisää henkistä kriisinkestävyyttä. ”Laajasti ymmärrettynä kouluttautuminen ja harjoittelu vaikeitten tilanteiden varalle, eli kaikki mikä lisää kykyä toimia, on hyvin tärkeä mielenterveyden voimavara.”

Markus Henriksson arvioi, että yhteiskunnan kannattaa sijoittaa väestön erilaiseen kouluttamiseen. ”Olisikin tosi hienoa, jos jokainen suomalainen voisi kykyjensä mukaan sanoa osaavansa jotakin, josta on hyötyä muille. Se olisi myös itsetunnon ja osallisuuden kokemisen kannalta tosi tärkeää.”

Henkisen resilienssin tukeminen koulutuksellisesti ja myös harrastustoiminnassa, siis yhteisöllinen osaaminen ja sen edistäminen, ovat tärkeitä. ”Kaikenlainen poikkeuksellisten olosuhteiden, erityistilainteiden varautumisharjoittelu on oikeasti tärkeää yhtä lailla pienissä kuin isoissa asioissa. Onneksi sitä on Suomessa tehty, mutta tähän koronatilanteeseen liittyy paljon sellaista, mitä ei ole hoksattu harjoitella, esimerkiksi ikääntyneiden tapaamisrajoitusten kanssa toimimiminen.”

Toki myös aivan perusasiat ovat tärkeitä henkiselle kriisinkestävyydelle; se että on ruokaa ja puhdasta vettä, ja että energiavirrat toimivat. ”Niitä pidetään liian usein itsestäänselvyyksinä ja olenkin pyrkinyt vuosien saatossa pitämään huoltovarmuutta esillä. Monet asiat ovat hyvin, mutta vaikka valtakunnan parhaat voimat ovat olleet tekemässä suunnitelmia pandemian varalta, ei ole osattu laskea esimerkiksi suojavarusteiden valtavaa tarvetta oikein. Onneksi tilannetta on voitu korjata ja taas pärjätään.”

Epäluulo nakertaa henkistä selviytymistä

Henkiseen kriisinkestävyyteen liittyy myös toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto - tietoisuus siitä, että kun kiireellistä ja välitöntä apua tarvitsee, sitä myös saa. Tietoisuus auttaa jaksamaan jo silloin kun avuntarvetta ei vielä edes ole. ”Tai toisinpäin, jos syntyy epäluulo, että ei saada apua oikeudenmukaisella tavalla tarpeiden mukaisesti, niin tietenkin se nakertaa ja haittaa henkistä selviytymistä. Sekään kun ei maailmassa ole mikään itsestäänselvyys, että varallisuudesta aika lailla riippumatta saa kiireellistä terveydenhoitoa ja välttämätöntä sosiaalipalvelua.”

Markus Henriksson nostaa myös esiin yhteiskunnan toimimisen ilman korruptiota oikeudenmukaisesti - niin kuin oikeusvaltion kuuluu. ”Samat tekijät, jotka tekevät Suomesta mittausten mukaan maailman onnellisimman maan, ovat tekijöitä, jotka edistävät henkistä resilienssiä ja varmistavat, että yhteiskunta toimii mahdollisimman turvallisesti sekä oikeudenmukaisesti myös poikkeusoloissa.”

Koranaviruspandemia on vakava asia mutta osaltaan ehkä myös hyvä harjoitus. Monet ihmiset ovat juuri nyt kovilla ja kuormittuneita, mutta tilanne voisi olla paljon vaikeampikin. ”Koska monet asiat ovat meillä tässä poikkeustilanteessa kuitenkin hyvin, antaa se väljyyttä sille, että meillä on tilaisuus oppia.”

Markus Henriksson on koulutukseltaan lääketieteen tohtori ja toimii psykiatrian dosenttina Helsingin yliopistossa. Hän oli aktiivisesti mukana kansallisen itsemurhien ehkäisyprojektin valmistelussa 1986-1996 ja pitää uutta Käypä hoito -suositusta sille hyvänä jatkona.

”Monia tuolloin laadittuja suosituksia, ei tietenkään kaikkia, on hyvin saatu vietyä eteenpäin. Nyt ei kuitenkaan pidä tyytyä saavutettuihin hyviin tuloksiin vaan tavoitteena pitää olla, että itsemurhien ja itsemurhayritysten määrää saadaan edelleen puristettua alaspäin. MIELI ry:llä on siinä työssä keskeinen rooli muiden alan toimijoiden kanssa.”

Markus Henriksson muistuttaa, että professori Jouko Lönnqvistin johtama valtakunnallinen itsemurhien ehkäisyhanke, sekä siihen liittynyt Itsemurhat Suomessa -tutkimushanke, oli aikanaan maailman suurin aihetta käsittelevä hanke ja kansainvälisesti yksi onnistuneimmista. ”Masennuksen hoito, vaikka siinä edelleen on puutteita, meni sen avulla Suomessa kovasti eteenpäin. Depressiosta ja muista mielenterveysongelmista tuli helpommin puhuttavia. Ihmisten kyky ja halu hakea apua on parantunut.”

Markus Henriksson sanoo, että mielenterveysasioissa palveluohjausta pitäisi vieläkin parantaa. Järjestelmä on varsin pirstaleinen. ”Toisaalta on hyväkin, että on monenlaisia palveluita, koska ei samanlainen palvelu sovi kaikille.”

Myönteistä mielenterveysongelmien vähenemisen kannalta on, että alkoholinkäyttö ei ole enää kauhean paljon lisääntynyt mutta samaan aikaan huolta tuottaa huumausaineiden kasvanut käyttö. ”Ongelmien olemassaolo pitää tiedostaa mutta samalla pitäisi oivaltaa kaikki se hyvä mitä meillä on, koska sen tunnistaminen myös voimaannuttaa ja auttaa kehittämään järjestelmää sekä palveluita.”

Maalaisjärki on hyvä ohjenuora

Terapiatakuu nousee jatkuvasti esiin kun puhutaan mielenterveysongelmien ehkäisystä. Markus Henriksson haluaisi puhua psykososiaalisen tuen ja palvelujen takuusta, vaikka toteaa samaan hengenvetoon, ettei se käsitteenä ole viestinnällisesti kovin hyvä.

”Terapia ymmärretään helposti vain psykoterapiaksi, joka on yksi muoto psykososiaalisten palvelujen ja tuen monimuotoisessa palveluvalikoimassa, toki tärkeä osa, mutta osa ihmisistä saattaa tarvita aivan muunlaista tukea. Kaikkien ei pidä saada samanlaista terapiaa, vaan sen tarve ja muoto pitää arvioida ammattihenkilön kanssa.”

Markus Henriksson summaa, että yhteiskunnan pitäisi tarjota takuu sille, että kun ihmisellä on haasteita, saa hän psykososiaalista tukea. ”Siinä osana pitäisi olla ihan perusasioiden katsominen. Jos vaikka ihminen joutuu järkyttävään tilanteeseen, hänen kotinsa vaikka palaa, niin ensisijaisesti hän tarvitsee uuden katon päänsä päälle ja osoitteen mihin posti tulee. Ja vasta kun perusasiat on kunnossa aletaan puhua psykoterapiasta, jota osa ihmisistä tarvitsee, eivät suinkaan kaikki.”

Markus Henriksson sanoo, ettei suinkaan vastusta terapiatakuuta, joka on hyvä asia. ”Sitä ei vaan saa käsittää vahingossakaan niin, että nyt on takuu ja kaikille pitää aina saada intensiivistä sekä pitkäkestoista psykoterapiaa. Sitähän ei tässä haluta, koska osa tarvitsee pitkää ja osa lyhyttä terapiaa, osa taas lähinnä käytännön apua. Ihmiset pitää arvioida yksilöinä.”

Suomessa Valvira myöntää psykoterapeutin nimikesuojauksen kun tietyt koulutukset ja edellytykset täyttyvät. Tämä palvelee potilasturvallisuutta koska näin toimien tiedetään, että psykoterapiaa harjoittavat ovat terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joiden on noudatettava ammattihenkilöitä koskevaa lainsäädäntöä, ja jotka tulevat valvonnan piiriin. ”On hyvä että Suomessa potilas voi valita avuntarjoajista sellaisen, jolla on nimikesuojaus. Silloin hän tietää, että kyseisellä ammattihenkilöllä on koulutus ja hän on viranomaisten valvonnan piirissä.”

”On suuri harmi, ettei sote-uudistusta ole saatu aikaiseksi”

Markus Henriksson palaa yhteistyöhön ja yhdessä tekemiseen. Hän harmittelee, ettei sote-uudistusta ole saatu aikaiseksi. ”Tämän koronatilanteen aikana jälleen kerran näkyy, että erikoissairaanhoito toimii varsin hyvin ja se on hienoa. Mutta kun meillä ei ole kunnollista sote-integraatiota, on jo tiedonhankinta peruspalveluista hankalaa. Sosiaali- ja terveydenhuolto toimivat monilla alueilla ehdottomasti liian erillään toisistaan.”

Sote-hartiat eivät ole riittävän vahvat ja leveät, koska ei ole saatu maakuntia tai vastaavia niistä vastaamaan. Kunnat palvelujen järjestäjinä ovat liian pieniä yksiköitä. Se ilmenee jo tiedonhankinnassa, mutta on hankalaa myös kuntien tekemän valvonnan näkökulmasta. ”Kunnat tarvitsisivat siihen leveämmät hartiat ja osaamista, eikä se onnistu nykyisellä mallilla vaan tarvitaan isompia toimijoita.”

Markus Henriksson toistaa, että koronatilanne vain vahvistaa sen jo pitkään tiedossa olleen ilmeisen tosiasian, että tarvitaan sote- ja maakuntauudistus tavalla tai toisella. ”Yhteiskunnan voimavaroja ei käytetä tarpeeksi hyvin asiakkaiden ja potilaiden sekä muun muassa heidän mielenterveytensä hyväksi tällä järjestelmällä.”

Erityisen hyvin tämä näkyy mielenterveyden hoidossa, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön tulisi olla paljon jouhevampaa aivan samoin kuin julkisen ja yksityisen sektorin sekä erikois- ja peruspalvelujen välillä. Kaikissa olisi runsaasti yhteen sovitettavaa.

”Tarvitsemme yhtenäistä palveluohjausta ja järjestelmän, jossa kansalaisen ei tarvitsisi tuntea koko palvelujen kirjoa. Onkin turhauttavaa ja väärin, ettei tätä saada aikaan, koska siihen olisi kaikki mahdollisuudet ja saisimme paljon paremmin olemassa olevat resurssit kansalaisten käyttöön.”

Markus Henriksson muistuttaa vielä, että sote-uudistus ei kaatunut 8.3.2019 siihen, ettei se olisi tarpeellinen. ”Sote kaatui siihen, ettei löytynyt yhteistä poliittista tahtoa kaiken mahdottomaksi ajautuneen kaupankäynnin jälkeen liian suurten yhtäaikaisten tavoitteiden keskellä.”

Kaiken hänen kertomansa jälkeen nousee mieleen, että pitäisikö jatkossa sote-mallin sijaan puhuakin hyvästä palveluohjausmallista. Ohjataan siis jatkossa ihmiset yhden oven kautta tarpeenmukaisten palvelujen pariin. Se kuulostaa selkeältä.

 

TEKSTI: JOUKO VUOLLE
KUVA: MERVI LIMNELL / VALVIRA

Lue lisää