Mika Pantzar: ”On törkeää, että nuorille ei ole lupausta paremmasta – Se on lisäksi valehtelua!”

Mika PanzarMika Pantzar sanoo ääneen asioita, joita moni meistä ehkä miettii muttei rohkene nostaa esille, koska silloin voi ajautua ristiriitaan mielensä kanssa ja käsittelemään jotain kiusalliselta tuntuvaa.

Kun kuuntelee Mika Pantzaria, tulee hyvälle mielelle. Ei siksi, että hän puhuu leppoisia ja mukavia tarinoita, tai kertoo kiehtovia kaskuja, vaan siksi että hän uskaltaa kyseenalaistaa ja haastaa.

Mika Pantzar (s. 1956) on koulutukseltaan kauppatieteiden tohtori ja työskentelee professorina Helsingin yliopistossa kotipesänään kuluttajatutkimuskeskus. Vuonna 1997 hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon kirjastaan ”Kuinka teknologia kesytetään”.

Nyt ei ole tarkoitus kesyttää ajatuksia vaan oikeastaan villitä niitä ja paneutua mielen syövereihin erilaisesta näkökulmasta.

”Kulutustutkijana on ikään kuin äidinmaidossa tullut ajatus, että ihminen on valinnoissaan rationaalinen, mutta olen koko urani ajan pyrkinyt todistamaan, että malli on hassu. Ihmiset toimivat paljon enemmän satunnaisten oikkujensa ja rutiiniensa pohjalta, eli ajatteleminen on harvinaista, kun tehdään jotain.”

Mika Pantzar jatkaa, että kun saamme jotain, se muuttaa myös valintojen lähtökohtaa. Mieli tarkoittaa hänelle tiettyä halujen järjestystä.

”Tutkijana kyseenalaistan ja olen kirjoittanut paljon siitä, miten ihmisen mieli on tavallaan hajalla. Esimerkiksi itsestäni tunnistan, että olen 10 prosenttisesti perussuomalainen ja 50 prosenttisesti vihreä. Ihmisen ei tarvitse olla selkeä vaan hän voi olla montaa samaan aikaan erilaisissa tilanteissa.”

Valintojen moninaisuuden voisi kuvitella aiheuttavan mielelle aika tavalla kuormaa, mutta tutkimusten mukaan ihminen on varsin hyvä selviytyjä.

”Jätämme näkemättä asioita, laitamme niitä jonoon, eikä se lopulta olekaan niin stressaavaa. Se mikä on stressaavaa, ovat jatkuvat keskittymiskyvyn vievät häiriöt. Kännykät soivat, sähköpostia kasaantuu ja sosiaalinen media vaatii mukaansa. Toki on monia, joita se ei haittaa - ja aina on vaihtoehto toimia rutiininomaisesti.”

Mika Pantzar kuvaa tuhansia pieniä päätöksiä, joita teemme päivittäin alitajunnan tasolla. Ne eivät stressaa, koska silloin tulee toimittua kuten aina ennenkin. ”Mitään erityistä kognitiivista kykyä niiden tekemiseen ei tarvita.”

Arjen rytmit

Mika Pantzar kertoo kiehtovalla tavalla tutkimuksesta, jossa tutkittiin 40 henkilön arjen rytmejä stressimittarien ja haastattelujen avulla. Tulokset olivat kiehtovia. Muun muassa kiireisten ihmisten stressitaso tuntui laskevan, kun he pääsivät arjen ja perheen aamuaskareista töiden pariin.  

”Mielenkiintoisin asia, jonka tästä Firstbeatin mittareilla toteutetusta tutkimuksesta opimme, oli että vaikka ihmisten stressirytmit ovat hyvin samanlaisia, palautumisen keinot ja rytmit ovat hyvin erilaisia.”

”Stressihän ei ole sellaisenaan vaarallista vaan se, että ei palaudu.”

Haastatteluissa kävi muun muassa ilmi, että vaikka ihmiset pitivät arkisia kotitöitä - kuten imurointia ja tiskaamista - kurjina ja rasittavina, puhuivat sydän ja keho eri kieltä. Ne olivatkin palauttavia. ”Ristiriitoja riitti pohdittavaksi.”

Mika Pantzar kuvaa, että rytmejä on etsitty monella tavalla ja esimerkiksi sosiaalisesta mediasta.

”Tulokset eivät juuri yllätä. Aurinkoisena kesäpäivänä sosiaalisen median viestit sisältävät paljon positiivista, kun taas poikkeuksetta pahin aika on aamuneljältä. Silloin viestit ovat usein painokelvottomia. Raha ja rakkaus ahdistavat monisanaisesti. Se on raskasta tekstiä, katkeraa puhetta.”

Biorytmejä pidettiin aikanaan jopa jonkinlaisena humpuukina, mutta Mika Pantzar kertoo viime aikoina tutustuneensa kronobiologiaan (biologian haara, joka tutkii vuorokausi- ja muiden aikarytmien sekä ylipäätänsä ajan vaikutusta elintoimintoihin). Tämä sai aikaan pohdinnan, miten yhteiskunta vastaa ihmisten biologisiin rytmeihin.

”Huomaan että nukkumista kyseenalaistetaan. Sille asetetaan erilaisia paineita, vaikka uni on palautumisen kannalta ensiarvoista.”

Rytmejä on monenlaisia ja yksi kiinnostava on vuosirytmi. Pitäisikö siis kyetä tekemään valoisana aikana enemmän ja pimeänä antaa kehon rauhoittua? Se ei liene realistinen mutta sinänsä kiehtova ajatus, jota agraarissa yhteiskunnassa vielä noudatettiin. Silloin talven aikana kertyneellä rasvallakin oli merkitystä, kun kevät kiireet alkoivat.

”Nykyisessä työelämässä talvi on intensiivisin aika, mikä on tietenkin jollain lailla ristiriitaista.”

”Rytmitalous haastaa johtamisen”

Mika Pantzar vannoo myös auringon voimaan. Hän tietenkin tiedostaa, että töitä ei voida lopettaa auringon paistaessa ja siirtyä nauttimaan voimaannuttavista säteistä. Aamu- ja iltaihmisten tarpeita voitaisiin kuitenkin ottaa paremmin huomioon. Hän on iloinen, kun jakaa huoneen iltaihmisen kanssa, koska hän itse on parhaimmillaan aamulla.

”Rytmien vaarallisimpia yhteentörmäyksiä on se, että kaiken aikaa yhteiskunnassamme sekä mennään myöhemmin nukkumaan että myös herätään varhain.”

”Lapset kuitenkin edelleen laitetaan kahdeksalta kouluun. Kun lapset ja varsinkin teini-ikäiset, valvovat pidempään, syntyy selkeää univajetta.”

Pitkällä aikavälillä isoin muutos on tapahtunut sunnuntain kohdalla. Kovin moni ei enää löydä tietään kirkonmenoihin jo rytminmuutoksen vuoksi. Lauantaina valvotaan pitkään ja sunnuntaina ei ole kiire nousta ylös. Iso muutos on myös television katsomiseen käytetyn ajan kasvussa. ”Myös kotitöitä on jonkin verran siirtynyt naisilta miehille. Muutokset ovat aika vähäisiä sinä aikana, kun systemaattisia kansainvälisiä ajankäyttötutkimuksia on tehty vuodesta 1971 alkaen.”

Hyvinvoinnin kannalta ei olisi ollenkaan hassumpi ajatus, että normaalin 8-16 rytmin sijaan olisi joskus hyväksyttyä tehdä työtä nopeutetusti ja ottaa sen jälkeen hiukan rennommin ja palautua sekä käyttää aikaa vaikka lukemiseen. Niin ei kuitenkaan ole kuin joissain harvoissa tapauksissa eli vapaissa ammateissa, eikä voikaan tietenkään olla. ”Ja moni hyvä asia vaikkapa tutkimustyössä toki syntyy virkamiesmäisesti työhön ryhtymällä, eikä inspiraatiota odotellessa.”

”Nuoret saavat vääriä viestejä tulevaisuudesta”

Mika Pantzar ei osaa olla liian huolissaan siitä, että ihmisillä on paljon velkaa, jos se kohdistuu vaikka asuntovarallisuuteen. Ei myöskään valtion tai yritysten velkaantumisesta, jos sen toisella puolella on varallisuuden kasvu.

”Julkinen sektori on hirvittävän rikas. Varallisuus on aivan toista luokkaa kuin velat. Pikavipit ovat toinen asia, koska ne menevät heti ja takaisinmaksu on ongelma. Toisaalta ennen vipattiin kavereilta, nyt se otetaan joltain instituutilta. Ennen oli firmoissa vippikassoja ja muita. Vekseleitä kirjoitettiin ja taattiin.”

Raha ja rakkaus kuitenkin aiheuttavat paljon huolta mieleen, eikä niihin saisi suhtautua välinpitämättömästi tai antaa toimimattomia neuvoja. ”Köyhiä saatetaan kannustaa leipomaan mutta miten se onnistuu, jos ei ole aikaa tai osaamista. Köyhyyden rinnalla voi olla monenlaisia puutteita, voi puuttua aviosuhde, jopa asunto. Yksittäiset reseptit tai neuvot ovat sen vuoksi aivan tyhmiä ja vastenmielisiä.”

Talouden ja terveyden suhde kiinnostaa Mika Pantzaria. Duodecim median hallituksen jäsenenä hän on voinut tutustua laajaan aineistoon ja tutkinut viime aikoina muun muassa optimismin ja terveyden välistä suhdetta.

”Olen lukenut metatutkimuksia siitä, mikä on luottamuksen ja optimismin vaikutus oletettuun elinikään, sydäntauteihin, parantumiseen ja muihin – ja se on dramaattinen, paljon isompi kuin joku kolesterolitason vaikutus.”

Elämä pelissä -sarjan pohjalta tehtyjen THL:n tutkimusten (300 000 ihmistä) pohjalta niiden ryhmien, joilla oli vähiten ja eniten luottamusta tulevaisuuteen, eliniän odotteessa oli 10 vuoden ero.

”Jos saisimme huono-osaisille lupauksen jostain paremmasta, olisi sillä iso vaikutus myös niihin elintapoihin, jotka johtavat elintasosairauksiin.”

Mika Pantzar sanoo, että kansantalous ja kansanterveys ovat samoja asioita ja ”on törkeää, että nykypäivän nuorille ei ole lupausta paremmasta, koska se on lisäksi valehtelua”.

”Suuri osa nuorista uskoo, että he jäävät aikanaan ilman eläkettä. Kuitenkin Suomi on yksi eniten eläkevarallisuutta kerryttänyt maa. Näiden valheiden pohjalta nuoret saattavat pohtia, että miksi minä koulutan itseäni, kun huonosti menee kuitenkin.”

Koulutuksen vaikutus on myös valtava. Vaikka koulutetuin osa suhtautuisi kuinka negatiivisesti tulevaisuuteen, ei sillä ole isoa vaikutusta eliniänodotukseen toisin kuin pahiten syrjäytyneellä ryhmällä.

”Kun huonoja viestejä kerrotaan ja pätkätöistä tai kehnoista eläkkeistä toitotetaan, ei ole ihme, ettei väestö lisäänny.”

”On kansatalouden kannalta järjetöntä, että ylläpidetään tällaista negatiivisuuden kierrettä.”

”Kuluttaminenkin voi olla investointi”

Vaikka kestävä kehitys on tärkeä asia ja turhaa ei tarvita, sanaa kulutus ei saa myöskään ymmärtää liian suppeasti. Se voi tarkoittaa myös järkevää investointia, kuten lasten ruokkimista ja kouluttamista.

”Usein ajattelemme, että on erikseen kulutus ja investointi. Se on perua 1700-luvun taloustieteestä, jossa joku vain määritteli näin. Jotkut lääkärit sanovatkin, että rokotteet ja antibiootit ovat ainoita asioita, joita voidaan verrata siihen mitä kulutuksen maailmassa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana.”

Mika Pantzaria selvästi ärsyttää jokapäiväinen viesti, jossa todetaan, että sijoittamalla tähän oivalliseen asiaan euro, yhteiskunta saa sen kuusinkertaisena (tai vieläkin runsaammin) takaisin. Tällaisia väitteitä lienee erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta todentaa laskemalla. ”Liikunta ja monet muut alat ovat täynnä erittäin luovaa laskentatointa, joka on todella vastenmielistä. On liian paljon sellaisia konsultteja, jotka myyvät juuri niitä tuloksia, joita ostajat haluavat.”

Urheilua ja liikuntaa arvostavana ihmisenä Mika Pantzar hymähtää väitteille, että suomalaiset liikkuvat vähän. ”Itse asiassa suomalaiset ovat superliikkujia eurooppalaisella tasolla, ihan omaa luokkaansa. Liikunta ei myöskään vanhetessa vähenny toisin kuin kaikkialla muualla.”

”Olisikin hienoa, jos kulutuksen ja terveyden tai terveyden ja rahan riippuvuuksia tutkittaisiin, mutta valitettavasti tieteenalat ovat niin jakautuneita, että lääkärien on vaikea puhua esimerkiksi onnellisuuden hyvinvointivaikutuksista ja taloustieteilijöillä taas on omat rajoitteensa.”

Edellä kuullun perusteella ei ole vaikea ymmärtää, kun Mika Pantzar sanoo, että hän haluaisi tutkia liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin ekonomiaa (Economics of Sports, Health and Happiness). ”Olen siihen yrittänyt lukea itseäni sisään mutta en ole vielä oivaltanut, missä ne oikeasti risteävät.”

”Kulttuuri on itseisarvo”

Mika Pantzar myöntää, että rahasta toki pitää puhua ja, että kansalaisjärjestöjen toiminnan yhteiskunnallinen perustelu on mitattavissa euroilla. Samalla hän kauhistelee, että esimerkiksi kulttuurialan toimijat kertovat kuinka paljon kulttuuri tuottaa.

”Kulttuurihan on se, minkä vuoksi meidän yhteiskuntamme on olemassa. Sillä on itseisarvo, josta pitäisi uskaltaa puhua. Sama pätee urheiluun. Lisäksi laskelmat ovat aivan kamalia.”

Britannian pääministerin Winston Churchillin sanomisia siteerataan usein, mutta tässä yhteydessä ei voi olla muistuttamatta, mitä hän totesi sodan aikana, kun kysyttiin, onko varaa kulttuuritarjontaan: ”Ei sotaa käydä kuin kulttuurin takia.” Ollaanpa Sir Winstonin tekemisistä tai toimista mitä mieltä tahansa, osuu hän tässä kaiketi naulankantaan.

Mika Pantzar vakavoituu toviksi ja palaa pohtimaan ”poikittaislaskennan” hankaluutta ja kunnollisen mallin puuttumista. Dataa ja tietoa on paljon tarjolla mutta tiedon yhdistäminen on hankalaa.

Kun keskustelun lopuksi palataan tavallisen arjen ahdistavuuteen ja onko sitä oikeastaan olemassa, muistuttaa Mika Pantzar, että Duodecimin tutkimuksen viimeinen kysymys kuului, voiko v-alkuiseen harmitukseen kuolla? Tuloksista ilmeni, että positiivisesti elämään suhtautuvalla ihmisellä harmitus kestää aikansa, kun taas pessimistit jaksavat päiväkaudet jauhaa samaa mantraa.

#tavallinenarki

Biohakkerit ovat etunenässä pyrkimässä johonkin aivan erityiseen. He puhuvat ei vain terveydestä vaan tavoitteesta olla erityisen terve. Silloin ollaan jo kaukana tavallisen arjen hyvinvoinnista, eikä se ole mielelle aivan kevyttä.

Mika Pantzar kertoo, että opiskelijat arvostavat kyselytutkimusten mukaan aika tavallisia asioita, eikä kansainvälisyyskään ole enää itseisarvo.

”Yhä vähemmän opiskelijat haluavat vaihtoon. Ehkä he siis kuitenkin arvostavat tavallista arkea, kovin samalla tavalla kuin edeltävät sodanjälkeiset sukupolvet.”

Harmittaa siis saa ja pitää. Se kuuluu elämään. Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvalloissa vallalla oleva ylidiagnosointi on Mika Pantzarin mukaan kamalaa. ”On ihan hullua, että 14 prosentilla koululaisista on diagnostisoitu jokin psyykkinen oire, joka oikeuttaa erityisjärjestelyihin koulussa.”

Samaan kategoriaan kuuluu väite, että melkein kaikilla on mielenterveysongelmia. ”Itse haluaisin asettaa niille tiukat kriteerit, jotta ne, joilla niitä vakavia ongelmia on, saisivat kaiken mahdollisen avun. Resurssit tulisi kohdistaa sinne”, päättää Mika Pantzar.

TEKSTI: JOUKO VUOLLE
KUVA: LINDA TAMMISTO
 

Lue lisää
Juho Mertanen: ”Mielen hyvinvoinnin ilmiöitä on tarpeettomasti viety irti arjesta ja mystifioitu”

Tommi Väyrynen: "Yhä useampi nuori käyttää YTHS:n palveluja mielenterveyssyistä"

Mikko Salasuo: ”Nuorten henkinen hyvinvointi vaatii vahvaa satsausta opintoihin ja koulutukseen”

Kaius Niemi: ”Mielenterveys on raskaan sarjan asia”