Olli Snellman: ”Terapeuttisen keskusteluavun pitäisi olla asiakkaan ja työntekijän yhteistyötä, jossa viedään asioita tavoitteellisesti eteenpäin.”

Filosofian tohtori Olli Snellman työskentelee tulosalueen johtajana Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikössä, on työskennellyt vuodesta 2010 alkaen. Tarkkaan ottaen hän johtamansa tulosalue on sisällön ohjaus ja kehittäminen.

”Meille kuuluu vastaanottokeskusten, säilöönottoyksiöiden sekä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän käytännön toiminnan ohjaus, suunnittelu ja valvonta, eli tavattoman laaja kokonaisuus.”

Laaja todellakin, sillä toimialueeseen kuuluu terveydenhuoltoa, sosiaalipalveluja, mielenterveystyötä, tietojärjestelmiä, turvallisuutta ja esimerkiksi kaikenlainen asiakkaita aktivoiva toiminta. Ja listaa voi jatkaa edelleen: kuntaan siirtyminen, työ- ja opintotoiminta, vapaaehtoinen paluu, talouden ja toiminnan suunnittelun asioita. Tätä kokonaisuutta Olli Snellmanin tulosalueelle työstää 10 henkeä sekä viisi kehittämishankkeissa mukana olevaa työntekijää ”Yksi sellainen on MIELI ry:n kanssa toteutettava Lapset puheeksi -hanke.”

Oman tulosalueensa lisäksi Olli Snellman osallistuu jonkin verran koko yksikön johtamiseen, joten aikaa kuluu myös laajemmin koko yksikön asioiden pohtimiseen.

”Toimintamme kohdistuu erityisesti vastaanottokeskuksiin, joista osa on omia mutta suurin osa Punaisen Ristin, kuntien, järjestöjen ja yksityisten palveluntuottajien pyörittämiä. Aika paljon on myös toimintaa muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa, jotka jotenkin liittyvät vastaanottokeskusten toimintaan. Meidän toimintamalli on aika moderni. Yhdistelemme konsultointia, ohjeita, kirjallisia suunnitelmia, koulutusta ja vanhempia valvonnan toimintamalleja. Yhdistelemme myös toimintaa ja taloutta. Pyrimme myös hyödyntämään paljon tietojärjestelmiä.”

Olli Snellman myöntää, että koronapandemian vuoksi hänen tulosalueellaan eletään hektistä aikaa mutta erityisen vaativa jakso oli vuonna 2015 alkanut pakolaiskriisi, joka vaikutti selvästi muutaman vuoden.

”Seuraavan ison haasteen aiheutti Turun todella ikävä puukotustapaus, joka sekin löi koko yhteiskunnan läpi. Meidän kannaltamme erityisesti tuo 2015 alkanut tilanne oli selvästi haastavampi kuin nykyinen koronaviruksen tuottama työmäärä.”

Toki pandemiakin työllistää Maahanmuuttovirastoa, koska sillä on paljon majoitusyksiköitä ja asiakkaita. Erityisen kovilla ovat etulinjassa toimivat vastaanottokeskukset ja säilöönottoyksiköt. ”Suurin paine kohdistuu tietenkin sairaanhoitopiireille ja kunnille mutta sopivan kiireistä on meilläkin. ”

Olli Snellman on lähtöisin itävantaalaisesta Havukosken lähiöstä. Havukoski oli asuinalueena tyypillinen itävantaalainen lähiö: vaihteleva, osalla ei mennyt kovin hyvin, mutta huomattavalla osalla meni ihan mukiinmenevästi. ”Omasta lapsuudestani jäi myönteinen ja mukava kuva. Myös Havukoskesta alueena. Urheilin todella paljon, se on jäänyt erityisesti mieleen.”

Millaisista asioista turvapaikanhakija ja pakolainen hyötyy?

Akateemisen juristiperheen kasvatti Olli Snellmanin tie vei lopulta jatko-opintoihin Jyväskylän yliopistoon, josta hän valmistui filosofian tohtoriksi. Tuoreessa väitöskirjassaan (8.2.2020) hän tutki terapeuttiseen keskusteluapuun osallistuneiden aikuisten turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakkaiden muutosprosessia.

Suomalaiset suuntasivat aikanaan suurin joukoin ensin 1900-luvun alussa Yhdysvaltoihin ja sittemmin 1960-luvulla Ruotsiin. Mieli oli monella kovilla mutta isoimmat ongelmat taisivat kuitenkin olla kovin maanläheisiä.

”Siitä on helppo loikata nyky-yhteiskuntaan, jossa kaikkeen pitäisi aina olla jokin erityispalvelu, mutta se ei ehkä olekaan nykytutkimuksen mukaan kattava lähtökohta. Esimerkiksi Ruotsissa tutkittiin Marita Eastmondin toimesta jo 1990-luvulla suurin joukoin Bosniasta tulleita pakolaisia. Ylipäätään ihmiset eivät itse mieltäneet heillä olevan sellaisia traumoja kuin yhteiskunta heillä ajatteli olevan. Näytti myös että työnteko ja töihin pääsy oli yleisesti heidän mielestään parasta heidän voinnilleen ja tulevaisuudelleen, eivätkä niinkään erilaiset erikoistuneet mielenterveyspalvelut. Myös ne jotka pääsivät töihin voivat paremmin. Ainakin tämä antaa osviittaa siitä, että voinnin kannalta tärkeitä asioita mielletään eri tavoin, mielenterveydellä ja maanläheisillä arjen asioilla on selvä yhteys, arkeen kuuluvat asiat vaikuttavat huomattavasti ihmisten henkiseen vointiin ja että tällaisilla keskusteluavun ulkopuolisiksi määrittyvillä asioilla on suuri merkitys myös keskusteluavun prosessiin ja tuloksiin.”

Turvapaikanhakijoilla saattaa olla tiettyjä erityisempiä ongelmia, joillakin murhe oleskeluluvasta ja siitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu saattaa kaihertaa mieltä. Osalla on hyvin ikäviä traumaattisiksi määrittyviä kokemuksia kotimaastaan. Kovin usein ongelmat, joita turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakkaiden keskusteluavussa pyöritellään, ovat kuitenkin pragmaattisia.

”Monelle paras apu saattaisi olla jos löytyisi harrastus, ystävä, puoliso tai työpaikka. Ja ne vähintään tukisivat myös erityisemmissä ongelmissa.”

Olli Snellman sanoo edustavansa keskusteluapuasiassa suhteellisen tieteellistä lähestymistapaa. Asioita pitäisi lähestyä näyttöön pohjaten. Se ei tarkoita vain joitain menetelmiä ja koulukuntaista lähestymistä, vaan laajempaa integratiivista katsantokantaa.

”On työntekijän osaamista miten hän pystyy asioita käsittelemään ja yhdistämään toimintaa ja tekijöitä asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Ei lainkaan helppo homma.”

Väitöskirjassaan Olli Snellman uskoo pystyneensä ainakin joiltakin osin avaamaan keskusteluapua pintaa syvemmältä eli ”mitä tapahtuu keskusteluavussa ja sen kulussa ja miten asiat, jotka siellä nousevat esiin, näyttäytyvät peilaten siihen, mitä nykytieto tietää keskusteluavusta”. Ne kokemukset näyttävät osuvan kohtuullisen hyvin yhteen sen kanssa mitä keskusteluavusta tutkimusmaailmassa tiedetään.

”Jäinkin pohtimaan onko tässä tutkittavana olleessa asiakasryhmässä jotain erityisen erityistä, joka pitäisi huomioida. Jotain ehkä löydettiin mutta selväksi tutkimuksessa tuli, että keskusteluavusta oli hyötyä myös tälle ryhmälle.”

Olli Snellman korostaa, että toimivaa ja auttavaa keskusteluapua voi tehdä tukeutuen erilaisiin menetelmällisiin ratkaisuihin. ”Uskon kyllä vakaasti siihen, että keskusteluavussa pitää toteutua tietynlaisia asioita ja piirteitä, jotta se olisi auttavaa. Menetelmää ja teoreettista kehystä tarvitaan toki myös.”

Pitää yhdessä tavoitella parempaa

Yksi asia, josta on selkeästi hyötyä myös turvapaikanhakijoille ja pakolaisille, on Snellmanin mukaan seuraava:

”Uskon myös vakaasti siihen, että keskusteluavun pitää olla suunnitelmallista ja oikeasti muutokseen tähtäävää. Sellaisista keskusteluista, joissa ei tavoitella parempaa on tuskin hyötyä sillä tavalla, joka terapeuttiselle keskusteluavulla pitäisi olla. Tai se jää liian sattumanvaraiseksi.”

Työntekijän ja asiakkaan pitäisi yhdessä pyrkiä tavoittelemaan parempaa tilannetta. Tämä ei Olli Snellmanin mukaan ole itsestään selvää. Aina on riski, että keskusteluapu jää liian pinnalliseksi, vaikka se toki tarjoaa ihmiskontaktin.

”Kyseessä on hankala ja monisyinen prosessi. Eletään jatkuvasti muuttuvassa tilanteessa ja tapaamisiin saattaa tulla viikkojen taukoja, joiden aikana asiat ja ongelmat saattavat muuttua moneen eri suuntaan. Asiakas saattaa myös olla keskusteluavun aikana eri muutosvaiheissa, jolloin voidaan tarvita erilaisia toimia.”

Turvapaikanhakijatilanne Suomessa on tällä hetkellä tietenkin hiukan jämähtänyt. Oikeastaan uusia turvapaikanhakijoita ei ole merkittävästi tullut muutamaan vuoteen, mutta samalla lainsäädäntö mahdollistaa, että turvapaikkaa voi hakea uudelleen ja uudelleen. Toki päätöksiä tehdään ja ihmisiä lähtee eteenpäin kuntiin.

Edellä kuvattu ”jämähtyneisyys” kuvaa myös Suomen tämänhetkistä vastaanottojärjestelmää. Ennen prosesseilla oli päätepiste: tuli lupa tai ei tullut. Nyt päätepistettä ei aina tule.

Tarvitaan monenlaista toimia

Turvapaikanhakijoiden mielenterveyttä pystytään edistämään monin tavoin ja aika usein toiminta lähtee heistä itsestään. On paljon asioita mutta niitä ei voi ”kaataa kenenkään päälle”.

”Vastaanottokeskukset ovat avoimia ja nytkin noin 40% ihmisistä asuu keskusten ulkopuolella yksityismajoituksessa. Omaan vointiin voi itse vaikuttaa aika paljon, hakeutua töihin, kursseille, opiskelemaan ja harrastuksiin, pitää säännöllistä vuorokausirytmiä, ottaa itsestään vastuuta, toki voinnin mukaan. Tämä suuri merkitys oli nähtävissä myös tutkimuksen asiakasosallistujista ja sen näkee jatkuvasti keskusten niistä asiakkaista lähtevät tekemään asioita.”

Olli Snellman jatkaa, että voi olla paljon pyydetty, mutta jonkinlaista toiveikkuutta olisi hyvä pitää yllä. ”Tärkeää olisi, että prosessin kulusta olisi kohtuullisen selkeä ja realistinen käsitys; miten asiat etenevät ja mitä mahdollisesti tulee tapahtumaan. Mutta samalla olisi kuitenkin toiveikkuutta asioiden sujumiseen ja tulevaisuuteen.”

Vastaanottokeskusten, hakijoiden ja ympäröivän yhteiskunnan toimiva yhteistyö on tärkeää.

Samalla kun hakijoiden tulisi aktiivisesti hakeutua vaikka harrastusten pariin, olisi tärkeää että heille olisi niihin tiloja. Sama pätee työnhakuun, että työpaikkoja olisi. ”Se on väärä luulo, että keskukset vastaavat kaikesta ja keskusten pitäisi järjestää kaikki. Osa palveluista tulee keskusten ulkopuolisilta toimijoilta ja myös toimintamahdollisuuksia asiakkaille tarvitaan keskusten ulkopuolelta.”

”Sitäkin pitäisi miettiä, miten hakijoista puhutaan. Paikoin tuntuu, että hyvällä tarkoituksella puhutaan leimaavasti. Samalla kun kovasti puolustetaan, tehdään ihmisistä avuttomia ja kykenemättömiä. Sillä viedään varmasti hyvää tarkoittaen vähän pohjaa ihmiseltä ja esimerkiksi omalta asioiden hoitamiselta. Jos aikuiselle kykenevälle ja oppivalle ihmiselle, joka on aiemmin huolehtinut asioista, tehdään kaikki puolesta tarpeettomasti, niin omat edellytykset eivät oikein kehity ja takapakkia voi tulla. Tuntuu että tällainen on lisääntynyt erityisesti vuoden 2015 jälkeen.”

MIELI ry:ltä Olli Snellman toivoo edelleen hyvää yhteistyötä, jotta esimerkiksi kriisikeskuksiin vastaanottokeskuksen asiakkaat pääsisivät ja sieltä annettava keskusteluapu olisi mahdollisimman hyvää ja pätevää.

”MIELI ry on selkeästi yksi Suomen parhaista järjestöistä ammattimielessä ja uskon, että pystyimme myös jatkossa kehittämään hyviä mielenterveyteen liittyviä hankekokonaisuuksia. Heillä on paljon osaamista ja sen vuoksi heidän kanssaan on hyvä tehdä yhteistyötä.”

Olli Snellman toivoo myös, että MIELI ry:n toimet olisivat myös tulevaisuudessa hyvin harkittuja ja perusteellisia, vaikka järjestökentän hankkeisiin perustuva rahoitusrakenne ei sitä varmaan aina suosi.

”Erityisesti Kriisikeskustoiminta ja aiemmin muun muassa perheterapiakoulutus ovat olleet kiitettäviä toimintamuotoja samoin kuin erilaiset puhelinpalvelut, jotka ovat tavattoman arvokkaita. Juuri sellaisia tarvitaan.”

Siis maanläheistä konkreettista toimintaa, jolla pyritään auttamaan ihmistä.

TEKSTI: JOUKO VUOLLE
KUVA: FOTOYKS

Lue lisää