Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru: ”Tarvitsemme strategisempaa otetta mielenterveysongelmien kuntoon laittamiseen.”

Ministeri Krista Kiurusta huokuu aito välittäminen. Hän on järjestötaustansa ja työuransa myötä nähnyt, mistä ongelmat kumpuavat. Krista Kiuru tunnistaa miksi ihmismieli on joskus kovilla, ja ymmärtää että toisten eteen tekemällä saa enemmän myös itselleen.


KUVA: Laura Kotila/Valtioneuvoston kanslia

Lapsuuden maisema Ulvilassa, Porin naapurissa, tarjosi Krista Kiurulle tavallisen mutta turvallisen ja samalla hyvän kasvualustan. Jotain tulevaan siirtyi siitä, että kaupunki oli juuriltaan ja toimintatavoiltaan hyvin sosialidemokraattinen. 

”Kouluaikana saattoi tehdä ja toimia. Elämä oli täynnä teon ja sanan vapautta. Kutakuinkin koko ikäluokka asui samanlaisissa taloissa ja käsitteli samankaltaisia haasteita.”

Krista Kiurun lapsuuden riennot sisälsivät pesäpalloa ja hippaa lähipelloilla, joilta riennettiin kotiin yhteiselle päivälliselle. ”Kokoonnuttiin ruokapöydän ääreen ja käytiin läpi päivän tärkeät asiat. Se oli kovin erilaista elämää kuin minkä monet lapset ja nuoret tänään kohtaavat. Aikuisten työpäivät venyvät ja koko rytmi on muuttunut. Elämä ei ole niin yksinkertaista kuin aikoinaan.”

Kouluaikaansa Krista Kiuru muistelee lämmöllä. Koulu tarjosi mahdollisuuden monenlaiseen yhteisölliseen tekemiseen ja oli sitä kautta hyvä kasvattaja sukupolvensa lapsille. ”Lapsuuden aika opetti vastuunkantoa yhteisöstä.”

Punaisen Ristin toiminnasta tuli Krista Kiurulle tärkeää yläkouluvaiheessa. Se johdatti myös isommille kansainvälisille areenoille, joilla ajettiin nuorten asioita. Järjestötyö piti myös poissa pahimmilta poluilta.

”Olen saanut jo nuorena hyvät edellytykset siihen, miten asioihin vaikutetaan ja ajattelen, että järjestöissä ihmisten hyväksi tehtävä työ on jopa arvokkaampaa vapaaehtoisuutta kuin se, mitä tehdään esimerkiksi politiikan puolella kunnallistasolla.”

Mielenkiintoinen vaihe Krista Kiurun elämässä olivat vuodet 1996-2007, jolloin hän työskenteli filosofian, uskonnon ja ilmaisutaidon opettajana.

”Se jakso, jonka sain olla koulutyössä, oli varmasti antaumuksellisin ja dynaamisin aika työurallani. Ihmisissä, jotka saavat tehdä työtä nuorten parissa, säilyy tietty tuoreus. Pitää olla aallonharjalla jotta ymmärtää sitä maailmaa, jossa nuoret elävät. Uuden sukupolven tiedonnälkä, maailman ihmetteleminen ja asioiden vatkaaminen on toivoa antavaa.”

”Mielenterveysongelmiin strategisempi ote”

Sanoihin mieli ja mielenterveys Krista Kiuru muistaa törmänneensä jo kouluaikana, mutta erityisesti tuon 11 vuoden aikana opetustyössä. Oppilaanohjauksen ja opiskelijahuollon puolella mielen ongelmat olivat varsin yleisiä. ”Lasten ja nuorten hätä oli jo silloin sangen suurta, eikä perusterveydenhuolto pystynyt ottamaan koppia siitä, mihin he pääsevät hoitoon. Jo tuolloin alkoi painotus erityissairaanhoitoon ja se on ollut meidän vitsauksemme näihin päiviin saakka.”

Siinä lienee myös pohjaa sille, että tarvitaan tuore mielenterveysstrategia, joka tullaan julkaisemaan 11. helmikuuta. Sen taustalla on laajan asiantuntijaryhmän työskentely.

”Tarvitsemme yksinkertaisesti strategisempaa otetta siihen, miten näitä mielenterveyden ongelmia laitetaan tässä maassa kuntoon. Nykymallilla ei voida jatkaa.”

Krista Kiuru nostaa esiin lukuja, jotka hätkähdyttävät vaikka ne olisi kuinka usein kuullut: yksitoista miljardia euroa yhteiskunnan varoja vuosittain mielenterveyden ongelmien korjaamiseen. ”Tällä hetkellä 52 prosenttia työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveysongelmista ja jos haluamme tehdä kestävyystalkoita, on tässä yksi iso mahdollisuus.”

Krista Kiuru muistuttaa, että sosiaalinen kestävyysvaje tulee siitä, että olemme laiminlyöneet myös mielenterveysasioiden hoitoa, emmekä ole tunnistaneet niiden tärkeyttä.

”Ongelmana on, että hoitoketjut eivät toimi ja hoitoa saa liian hitaasti. Se laskee työkykyä ja lisää sairauspoissaoloja. Perusterveydenhuollossa ei ole kunnollisia toimintamalleja, joten paine pakkautuu erikoissairaanhoitoon. Se asia on nopeasti saatava kuntoon.”

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä lasten ja nuorten mielenterveysongelmien hoito on kahdeksankertaistunut 1990-luvun alusta alkaen. ”Se minusta kertoo, että porukka on hiukan luovuttanut perustasolla näiden valtavien haasteiden edessä, eikä kyse ole osaamisesta.” 

”Mielenterveysongelmat vaivaavat monella nuoruuden parasta aikaa”

Krista Kiuru suree, että ”lähes joka viides nuori on ’kanveesissa’ ja mielenterveyden ongelmat vaivaavat niin monen kohdalla nuoruuden parasta aikaa. Koskahan me aikuiset ymmärrämme, että tämä ei voi mennä näin?” 

Syntyy paljon kysymyksiä, joiden yhteinen viesti on sama: ajoissa tarmokkaasti puuttuminen ehkäisee vakavien ja kalliiden sekä inhimillisesti hankalien ongelmien syntymisen. ”Nyt rahat käytetään oikeastaan korjaaviin toimiin, joka tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.” 

Krista Kiuru pohtiikin oikeutetusti, että osaammeko edes ajatella, että meillä pitäisi olla sosiaalisesti kestävä Suomi. Samalla tulee selväksi, että hyvällä mielenterveyspolitiikalla on vaikutus työllisyystavoitteen toteutumiseen.

”Jos yli 50 prosenttia työkyvyttömyyseläkeläisistä on eläkkeellä mielenterveysasioiden vuoksi, niin onhan selvä, että isoin haaste on siinä miten saamme tästä porukasta edes osan takaisin kykyjensä ja voimiensa mukaan.”

Mielenterveyskuntoutuminen on iso mahdollisuus ja mielenterveysstrategian avulla yritetään tarjota tälle ryhmälle paluuta takaisin työelämään. Tuetun työllistämisen toimintamallien pilotointiin on varattu vuosille 2020-2023 kuusi miljoonaa euroa budjettivaroja. 

Kaiken kaikkiaan mielenterveysstrategian toteuttamiseen on varattu kuluvana vuonna 10 miljoonaa, ensi vuonna 20 ja vuonna 2022 jo 30 miljoonaa euroa sekä siitä eteenpäin 18 miljoonan euron pysyvä rahoitus kuntien peruspalveluiden valtionosuusmomentille. 

Mieli siis saattaa särkyä ja olisi oleellista löytää keinoja, jotta näin ei tapahtuisi ja siihen tarvitaan koko julkista sektoria. ”Ajat ovat onneksi muuttaneet hallinnollista ajattelua ja purkaneet raja-aitoja.

Siitä on hyvänä esimerkkinä yhteistyömme opetusministeriön kanssa lasten ja nuorten mielenterveysongelmien puolella. Mielenterveysongelmien hoito onkin yksi tulevan LAPE-työn (Lasten ja perheiden palvelujen muutosohjelma) painopisteistä.” 

Krista Kiuru sanoo, että myös työministeriön puolella on ymmärretty, että mielenterveysongelmien hoito voi olla ratkaisu moniin työelämän kysymyksiin. Hän myös tunnistaa, että poikkihallinnollinen työskentely mielenterveysongelmien vähentämiseksi on pahasti kesken. ”Joudumme kysymään, miten asioita voidaan tehdä paremmin. Meidän tulee hyväksyä, että mielenterveysasiat otetaan huomioon yhtä lailla perusterveydenhoidossa kuin sosiaalipuolella. Monesti kun myös syrjäytyminen ja osattomuus ovat isoja haasteita.” 

Panostus perustason palveluketjuihin

Sote-uudistus pohdituttaa Krista Kiurua. Hänelle se ei ole vain rakenteellinen uudistus vaan myös sisältöpuolelle tarvitaan ”uutta tuulta”. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusten yhden painopisteen tulee olla mielenterveysongelmien hoitaminen.

”Ne on laitettava perustason palveluketjuihin. Tarvitaan walk in -tyyppinen palvelu, joka pitää ulottaa myös matalan kynnyksen päätyihin. Esimerkiksi kouluihin tarvitaan aito työkalupakki, joilla näitä asioita pyritään taklaamaan. Lapsia ei tulisi lähettää suoraan eteenpäin, vaan pitäisi pyrkiä korjaamaan haasteita jo kouluyhteisön sisällä.” 

Krista Kiuru sanoo, että järjestöjen tekemä mielenterveystyö on ollut vaikuttavaa, ”siellä on nähty, koettu, pidetty silmät avoimina ja tiedetty sekä todistettu vuosikausia, että nykymeno ei voi jatkua”. Mielenterveysjärjestöille kuuluu siis iso kiitos, että mielenterveysongelmat ovat niin hyvin tapetilla tänä päivänä. Osin sen vuoksi valtionneuvostokin on asioihin niin pontevasti tarttunut. 

Kolmannen sektorin rooli on sekä tuottamisessa että puolesta puhumisessa. Se on Krista Kiurun silmin korvaamatonta ja sitä tulee arvostaa, vaikka järjestöjen rahoitus juuri nyt on hiukan hankalassa tilanteessa.

”Pelikoneiden tuotot tulevat jatkossa vähenemään eduskunnan linjausten seurauksena. Iso haaste, mutta näen että rahoitus on tavalla tai toisella silti turvattava, erityisesti koska järjestöillä on myös palvelujen tuottajan rooli. Sitä on mahdoton korvata kokonaan yksityisiä tai julkisia palveluja kasvattamalla.” 

Nyt on Krista Kiurun mielestä pysähtymisen, tai palloilutermein aikalisän paikka. On saatava selvyys siihen, miten mielenterveysongelmia jatkossa hoidetaan. Ongelmia on kolmella tasolla ja ensimmäisenä on saatava perustason, eli tulevien sosiaali- ja terveyskeskusten toiminta, kuntoon. ”Siellä on oltava etulinjassa. Ihmisten on päästävä seitsemässä päivässä hoitoon. Puhutaan lyhyt interventioista.” 

Krista Kiuru kuvaa, että nykyjärjestelmässä ihminen on jopa saattanut päästä hoitoon, mutta ei ehkä ole tullut hoidetuksi. Tämä koskee myös mielenterveyden vuoksi hoitoon hakeutuneita, jotka ovat saattaneet joutua odottamaan jopa pidempään kuin muiden syiden vuoksi keskuksiin tulleet. 

”Parinkymmenen minuutin lääkäriaika ei paljon mahdollista”

Kiehtova ajatus kevyenä välipalana on pysähtyä perusasioiden äärelle. Osataanko asiakkailta kysyä unesta, ravinnosta, liikunnasta, ilosta, ihmissuhteista? Ehkäpä fyysinen tai psyykkinen paha olo saattaa joskus johtua kovinkin inhimillisistä asioista. Koska sinua on viimeksi joku kehunut tai halannut? Lääkärin 20 minuutin vastaanottoaika ei mahdollista paljoa.

Ehkä uusille ajatuksille olisi todella sote-uudistuksessa tilaa. Väestövastuullinen hoitajajärjestelmä olisi kenties yksi sellainen. ”Vaikka lääkäri vaihtuisi, tuntisi omahoitaja asiakkaansa.” 

Mutta lisää niitä isoja asioita. Jos perustason kuntoon laittaminen on ensimmäinen, nousee toisena esiin, että perustaso ei tule olla vain terveyskeskuksessa vaan myös esimerkiksi ”matalassa koulun päädyssä”.

”Koulu pitää saada kuntoon, koska mielenterveysongelmat ovat jo nyt lasten ja nuorten kansansairaus. Ei voi jatkua niin, että pahimmillaan 10% ikäluokasta on erikoissairaanhoidon asiakkaina. Se kertoo siitä, että perustaso on lykännyt ihmisiä jatkuvasti jonoon ja sitä kautta erikoissairaanhoidon asiakkaiksi. Siinä missä murtumat kipsataan ja haavat hoidetaan, siinä samassa tulisi lyhytinterventioiden alkaa.” 

Krista Kiuru toki tunnistaa hyvin, että on mielenterveysongelmia, jotka vaativat erikoissairaanhoitoa, ja sen että järjestelmä toimisi, jos nykyinen asiakasmäärä noin puolittuisi. ”Se ei poista sitä, että myös mielenterveyden erikoissairaanhoito vaatii tarkastelua. Käytössä olevat toimintatavat ja rakenteet ovat osin vanhentuneita. Ongelmat ovat yhteiskunnan kehittymisen myötä muuttuneet.” 

Käynti kerran kuussa ei ole hyvää hoitoa

Esimerkkinä Krista Kiuru pohtii sinänsä riittävää hoitopäivien määrää mutta niiden pitkää väliä, joka heikentää hoidon vaikuttavuutta. ”En varmaankaan oppisi puhumaan vaativaa japanin kaltaista kieltä, jos opiskelisin sitä kerran kuukaudessa. Se kannattaisi tehdä mahdollisimman intensiivisesti. Monet asiat, jotka oman elämän tutkiskelussa ovat edessä, vaativat, että apua saa riittävän tehokkaasti.” 

Kolmantena isona asiana Krista Kiuru nostaa esiin ennaltaehkäisevän mielenterveystyön. Hän haluaa kiusaamiseen selkeän nollatoleranssin.

”Me emme voi kiusata emmekä mennä toisen reviirille. On hieno yhteiskunnallinen tapa ajatella, että annamme tilaa myös muille.” 

Krista Kiuru sanoo painokkaasti, että mielenterveysongelmien hoito lähtee yhteisöllistä hyvinvoinnista. ”Mitä paremmin me kansakuntana voimme ja mitä vähemmän me toisiamme kiusaamme, sitä rikkaampia me olemme.” 

Sosiaalisen korjausvelan kasvaminen saa Krista Kiurun surulliseksi. Koska sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka on iso, on siellä helppo tehdä rakenteellisia uudistuksia säästöjen nimissä. Mutta samalla jää huomaamatta, että ihmisiä ei voi jättää hoitamatta, eikä heidän ongelmiaan korjaamatta. Laskut maksetaan joskus joka tapauksessa ja silloin moninkertaisina. 

”Hallituksen tavoitteena on, että hyvinvointitaloudellinen ajattelu tulee läpileikkaavaksi teemaksi Suomen politiikkaan. Tehdään mieluummin pieniä panostuksia nyt kuin maksetaan isoja laskuja myöhemmin.” 

Ihmiset tarvitsevat hoitoa ja jonoissa odottaminen maksaa. ”Pelkästään mielenterveysongelmien seitsemän miljardin lasku on niin suuri, että siihen ei meillä kansakuntana ole pitkään varaa. Pelkään aidosti sosiaalista kestävyysvajetta ja siitä syntyvää laskua, jos asioihin ei puututa nyt”, päättää Krista Kiuru.

 

TEKSTI: JOUKO VUOLLE
 

Lue lisää