Tarja Filatov: ”Mielenterveydessä ei ole kyse vain hoivasta ja yksilöstä, vaan siitä miten yhteiskunnan rakenne tukee parantumista ja sen kautta parempaa elämää.”

Kansanedustaja Tarja Filatov (SDP) on aidosti kiinnostunut mielenterveyskysymyksistä. Hän on eduskunnan mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan puheenjohtaja. Kiinnostus mieleen pohjaa pohdintaan hyvinvoinnista; mitä se oikeastaan on ja mitä siihen liittyy.

”Olen tehnyt poliittisen työurani pääosin talous- ja työllisyyskysymysten parissa. Havaitsin, että kun työelämässä on ongelmia, vaikuttavat taustalla kovin usein juuri mielenterveyskysymykset. Erityisesti koin tämän kun olin työministerinä. Tuolloin kävi selväksi, että liian monilta mielen vuoksi sairastuneilta edellytetään kouluttautumista ja töihin menoa ilman mitään tukipalveluja.”

Tarja Filatov sanoo, että mielenterveyskysymyksiä ei vieläkään osata käsitellä kovin luonnollisesti. ”Se näkyy hyvin barometrituloksissa. Ihmiset yhä edelleen kokevat, että ne ovat sellainen stigma, joita ei kannata kertoa työpaikalla, koska niihin liittyy muun muassa häpeää, vaikka asiat ovatkin viime vuosina kovasti kehittyneet.”

Mielenterveyskysymykset ovat tänään makrotaloudellinen haaste. Ne ovat ohittaneet perinteiset tuki- ja liikuntasairaudet varhaisen eläköitymisen syynä. Eikä ole kansantalouden kannalta vähäpätöistä että muutaman viime vuoden sisällä mielenterveyssyistä johtuneet sairauspoissaolot ovat lisääntyneet paljon, jopa kymmenellätuhannella.

”Emme pärjää pelkästään mielenterveyden puolella, vaan on pakko löytää uusia rakenteita niin opintoihin kuin työelämäänkin. On pakko katsoa asioita uudesta näkövinkkelistä. Se on yksi syy, miksi olen halunnut panostaa aiheeseen aiempaa enemmän. Ennen taustalla on ollut enemmänkin ihmisen hyvän elämän ajatus.”

Tarja Filatov sanoo oivaltaneensa, että mielenterveys ei ole vain yksilöllinen vaan myös rakenteellinen kysymys.

”Jos vaikka nuorten oireilu on voimakkaasti lisääntynyt sattumalta juuri sen jälkeen kun on tehty pääsykoeuudistus ja ammattikoulureformi, niin pitäisi todella miettiä, onko näillä asioilla yhteys. Ja jos on, miten asioita voidaan korjata.”

Olisi tärkeää kyetä viestimään nuorille, että maailma ei suinkaan itsestään tuhoudu, työttömyys on torjuttavissa ja eläkkeitä maksetaan myös jatkossa. Ongelmat ovat ratkaistavissa. Negatiivisuus heijastunee myös alhaiseen syntyvyyteen. Ei ehkä haluta lapsia maailmaan, jossa on vain epävarmuutta.

”Kun olin nuori ja lukiossa, olimme aivan varmoja, että maapallo tuhoutuu otsonikadon seurauksena. Tuntui, ettei kukaan tee mitään, kuitenkin tehtiin ja löydettiin ratkaisuja.”

Jokaisen nuoren tulisi Tarja Filatovin mukaan kouluttautua ja ponnistella jaksamisensa mukaan, ”eikä olettaa, että joku muu tekee asiat puolestasi ja elämän valmiiksi”. Niin vaan ei tapahdu.

Poliittinen päätöksenteko on vuosien saatossa muuttunut. Enää ei aivan samalla tavalla kuin ennen pyritä sellaisiin kompromissiratkaisuihin, joiden kanssa kaikki voisivat elää.

”Haetaan vain täydellistä, joka johtaa siihen, ettei ehkä saada mitään. Pitäisi ensin löytää oikea suunta ja siihen sopivat askeleet. Ajan kuva on, että vaatimustasot on kaikessa asetettu kovin korkealle, eikä oikein osata olla armollisia päätöksentekotilanteille. Näin toimien syntyy vain enemmän ahdistusta ja paniikkia.”

”Älä jätä maailmaa paskiaisille”

Tarja Filatov kertoo mainioita esimerkkejä omasta elämästään, myös siitä poliittisesta maailmasta, jossa on elänyt. ”Muistan kun taas kerran olin hirvittävän närkästynyt jostain asiasta ja pohdin, onko missään mitään järkeä, niin tuolloin nyt jo lähes 90-vuotias isäni sanoi, että kuule Tarja, älä jätä maailmaa paskiaisille. Tee se mitä voit ja vaikuta siihen, mihin pystyt.”

Tarja Filatov sanoo, että me ihmiset olemme kuin se kuuluisa sammakko kattilassa. (Sammakko, joka käytti kaiken energiansa sopeutuakseen olosuhteisiin ja jolla ei sitten kriittisen tilanteen tullessa ollutkaan enää voimia jäljellä pelastaakseen itsensä.)

”Joskus on hyvä katsoa historiaan. Kun itse aloitin työelämän, niin käytössä olivat vain koko ajan takkuavat tietokoneet, joiden takaa ei saanut kulkea keinokuituvillapaita päällä, koska riskinä oli että kaikki tiedot häviävät. Nyt elämme tässä maailmassa.”

Tarja Filatov tunnistaa sen ison muutoksen, joka mielenterveyteen suhtautumisessa on viime vuosien aikana tapahtunut. Nyt myös nuoret julkisuuden henkilöt uskaltavat kertoa masennuksestaan tai ahdistuksestaan.

”Silti elämme maailmassa, jossa kyllä puhutaan mutta ei oikein ymmärretä, että meille jokaiselle voi tulla ongelmia, ja jos ne pahenevat, ei hoitoa saa riittävän nopeasti. Jos jalka on poikki, ei kukaan sano, että tule vuoden kuluttua uudelleen.”

Nykyisen ”hankemaailman” järjestelmät eivät tue hoitoon pääsyä ja toisaalta emme oikein usko, että parantuminen on mahdollista. ”Kuvitellaan, että kyseessä on pysyvä tila ja koko loppuelämä on pilalla, vaikka näin ei suinkaan ole, varsinkin jos avun piiriin pääsee ajoissa.”

”Ei liian helposti sairaseläkkeelle”

Mutta palataan takaisin koviin faktoihin ja yritetään torpata sitä mielenterveyden häiriöistä johtuvaa kasvavaa ongelmaa, jonka vuoksi yhä useampi suomalainen joutuu varhaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. ”Mieleen tulee kolme asiaa eli nuoret, ahdistava työelämä ja -yhteisö sekä se, että liian helpoin perustein siirretään ihminen sairaseläkkeelle.”

Nuorten osalta faktaa on, että suuri osa mielenterveyden häiriöistä alkaa alle 25-vuotiaana, usein jo teini-iässä. Varhaiskasvatukseen tarvitaan siis lisää osaamista ja tukea, jottei tilanne viivyttelyn takia pahenisi erikoissairaanhoitoa vaativaksi. Myös perusterveydenhuoltoon on saatava mielenterveysosaamista.

Työelämän ahdistuneisuudesta Tarja Filatov kirjoitti omille verkkosivuilleen 11.2.2020: SOK:ssa mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot lähtivät kasvuun. Yritys on tarjonnut viimeisen vuoden ajan työntekijöilleen lyhytpsykoterapiaan pääsyä kahdessa viikossa kasvaneen kuormituksen selättämiseen. Uudistus on vähentänyt pääkonttorin sairauspoissaoloja kolmanneksella ja säästänyt peräti puoli miljoonaa euroa.

”Minusta se on hieno esimerkki, joka sen lisäksi että auttaa henkilöstöä, jättää tulosta myös viivan alle. Kaikki kustannukset eivät suinkaan aina ole vain kuluja.”

Tarja Filatovia aidosti harmittaa, että nuoria ihmisiä ei pyritä tehokkaasti hoitamaan, vaan kovin nopeasti käteen lyödään eläkepaperit. ”Työtä pitäisi osata jumpata ihmisten tarpeisiin ja oikeaa kuntoutusta tulisi hakea. Työ voi olla parasta terapiaa, muttei kaikki työ. Se voi myös sairastuttaa.”

Oman käsittelynsä vaatii ylisukupolvisuuskysymys. Erityisesti tilanne, jossa työkyvyttömyyseläkkeet ja sairauslomat heijastuvat lasten arkeen. Tai vielä krouvimmin, kun lapset joutuvat aikuisten päihde- tai mielenterveysongelmien vuoksi kantamaan vastuun vanhemmistaan. Silloin, jos koskaan, tukea todella tarvitaan.

Tarja Filatov kertoo saaneensa kerran puhelun, jossa soittaja pyysi apua saadakseen pitkään työttömänä olleen miehensä jonkun sellaisen toiminnan pariin, että tämä lähtisi aamulla liikkeelle.

”Hän kertoi, ettei saa enää poikaa kouluun, kun isäkään ei lähde. Apua järjestyi, niinpä rouva soitti jonkin ajan kuluttua ja kertoi, että poika käy taas koulua. Yhden ongelma vaikutti koko perheeseen. Tarvitaan siis isoja rakenteellisia uudistuksia.”

Kyse ei ole vain hoivasta ja yksilöstä, vaan siitä miten koko yhteiskunnan rakenne tukee parantumista ja työ- tai opiskelukyvyn palautumista sekä ylipäätään edes vähän parempaa elämää.

Tuottavuus – syy vai seuraus?

Tarja Filatov on huolestunut työelämästä. ”Jos johtamiseen, työn organisointiin ja vuorovaikutukseen työyhteisön sisällä ei kiinnitetä paremmin huomiota, tippuu yhä useampi kelkasta. Perinteinen kova tapa ymmärtää tuottavuus ei enää toimi.”

”Olin 18-kesäisenä hiihtolomalla Finlandia-talolla siivoamassa. Raaputimme kontaten karhunkielellä nukkamatoista siihen liiskautuneita täytekakunjäämiä. Jos sitä työtä olisi joutunut tekemään yksin pitkän päivän, olisi helposti tullut hulluksi. Mutta kun oli kaveri, jonka kanssa saattoi puhua ja suunnitella vaikka tulevaa viikonvaihdetta, sujui työ mainiosti. Uskon, että yksi meidän työelämämme ongelma on, että liian monesta paikasta hyvät työyhteisöt häviävät. Monotoninen työ on mielekkäämpää työkaverin kanssa kuin yksin puurtaen.”

Kun porukka ympäriltä katoaa, syntyy helposti pahoinvointia, varsinkin kun työ voi olla pätkittynyttä, osa-aikaista ja sitä kautta stressaavaa, ja kun elanto tulee liian pienissä palasissa.

”Usein työporukka voimaannuttaa ihmisiä ja on tukena kriisien hetkillä, myös silloin kun osa työstä tehdään etänä.”

Tarja Filatov summaa, että ennen monet tavalliset asiat purkivat sitä, mikä mielessä nykyään painaa ja saattaa muodostua siksi kestämättömäksi möykyksi, joka saa aikaan masennusta, ahdistusta ja uupumusta. Ja sama pätee kaiketi elämään yleensä.

”Myös muutosta ja sen hallintaa tulisi työelämässä miettiä paljon nykyistä enemmän. Uusi teknologia mutta vanhat työtavat on tuottavuuden kannalta heikko yhdistelmä. Syntyy ylimääräistä stressiä, kun jätämme ihmiset yksin muutoksen kanssa. Muutokseen pitäisi aina olla motivaatio. Pitäisi sisäistää miksi asioita tehdään uudella tavalla.”

Tarja Filatovin johtama eduskunnan mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta koostuu kaikkien eduskuntapuolueiden edustajista, joita kukin puolue nimeää kaksi. Neuvottelukunnassa järjestöt, asiantuntijat ja poliitikot käyvät yhdessä keskustelua ja jakavat tietoa. Halukkaista jäsenistä ei ole pulaa, mikä on kiireisten kansanedustajien keskuudessa harvinaista.

”On yhteinen ymmärrys siitä, että mielenterveysasiat ovat keskeinen ongelma, joille pitää tehdä jotain. Ne pitää saada korkeimmalle politiikan prioriteetille.”

Tarja Filatov sanoo, että nyt juuri mielenterveysasiat ovat julkistetun mielenterveysstrategian ansiosta esillä mutta niin tuskin on enää kuukauden tai kahden kuluttua. ”Neuvottelukunnan tavoitteena on pitää aihe agendalla, kun mietitään eläke- tai koulupolitiikkaa, vapaa-aikaa tai työelämää. Jos ei aivan ytimessä niin ainakin liepeillä. Tietenkin haluamme herättää myös ajankohtaiskeskustelua.”

Skotlannissa mielenterveysministeri

Neuvottelukunta vieraili jokin aika sitten Skotlannissa, jossa panostetaan mielenterveyspolitiikkaan. ”Matka tietenkin tarjosi porukalle paljon yhteistä aikaa keskustella mielenterveysasioista, mutta kaikkein tärkein anti oli nähdä, miten korkealla prioriteetilla mielenterveysasiat siellä poliittisessa päätöksenteossa ovat.”

Skotlannissa on mielenterveysministeri, jonka työsarkaa ei enää ole lavennettu muilla asioilla. Aikanaan ministerille kuuluivat myös liikunta- ja kulttuuriasiat sekä nuorisotyö.

”Kyseessä on myös poliittinen demonstraatio. Asia on hallitukselle niin tärkeä, että sille on nimetty oma ministeri. En ole varma tarvitaanko Suomeen puhdasta mielenterveysministeriä mutta ehdottomasti tarvitsisimme samaa poliittista sitoutumista.”

Tarja Filatov muistuttaa, että aikanaan tartuntatauteja vastaan ryhdyttiin rokottamaan, sydän- ja verisuonitauteja on torjuttu isojen kampanjoiden avulla, on paremmalla työergonomialla pyritty torppaamaan tuki- ja liikuntaelinsairauksia, diabetesta. Ja tuloksia on syntynyt.

”Ehkä juuri nyt pitäisi toimia samalla tarmolla mielenterveysongelmien vähentämiseksi. Suomessa on yksi maailman parhaista fyysisestä työsuojelusta, joten pyritään mielen hyvinvoinnin puolellakin kärkimaaksi.”

Toki Skotlannissa on myös uskallettu sijoittaa resursseja mielenterveystyöhön ja asioita tehdään pitkäjänteisesti. Kokeilut eivät pohjaudu vain lyhytkestoisiin hankkeisiin. Silti heilläkin on vielä opittavaa vaikka Suomesta.

”Suomalainen koulu ja sen moniammatilliset työryhmät on asia, joka kiinnostaa Skotlannissa, vaikka me niitä usein moitimme. Myös mielenterveysjärjestöjen laaja työ kiinnostaa heitä kovasti.”

Silmät siis kannattaa pitää auki ja mieli avoimena samalla kun omasta tekemisestä voi olla ylpeä.

TEKSTI: JOUKO VUOLLE
KUVA: JUKKA-PEKKA FLANDER/SDP

Lue lisää