Rakentavaa keskustelua rajoituksista

Koronaepidemian aikaiset rajoitukset hiertävät myös naapurisopua. Kun hyväksyy, että toisia ei voi kontrolloida, myös oma olo helpottuu, pohtii MIELI ry:n johtava asiantuntija Meri Larivaara blogissaan.

Kuinka suhtautua rajoitusten laiminlyötiin?

Arkeen on asetettu ja suositeltu monenlaisia rajoituksia koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. Rajoitusten tarkoitus on suojata riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä ja turvata terveydenhuollon toimintakyky hidastamalla epidemian etenemistä. 

Ihmiset suhtautuvat rajoituksiin eri tavoin. Toiset noudattavat niitä säntillisesti, kun samaan aikaan toiset viettävät aktiivista sosiaalista elämää niissä puitteissa, missä se on edelleen mahdollista. Suositusten noudattamatta jättäminen pelottaa, huolestuttaa ja suututtaa monia ihmisiä, erityisesti riskiryhmiin kuuluvia ja heidän läheisiään.

Ulkoilu on luvallista

On tärkeää ja arvokasta, että itse noudattaa annettuja suosituksia. Valitettavasti toisia ei voi pakottaa toimimaan samoin eikä toisten tekemisiä kontrolloida. Tämän hyväksyminen voi rauhoittaa omaa mieltä. 

Ulkoilu on sallittua aivan jokaiselle, jonka vointi sallii sen. Se auttaa jaksamaan vaikeassa tilanteessa, ja ylläpitää fyysistä kuntoa. Etenkin ikääntyneille ulkoilu voi olla tärkeä keino ehkäistä raihnaistumista ja huolehtia hyvästä yleiskunnosta. Myös 70 vuotta täyttäneet voivat ulkoilla. Kaikkien on kuitenkin tärkeää säilyttää ulkona yhden metrin turvaväli muihin kuin oman perheen jäseniin. 

Taloyhtiössä voi yrittää sopia yhteiset säännöt siihen, miten esimerkiksi leikkipaikalla ja yhteisellä pihalla leikitään tai hississä ja porraskäytävässä toimitaan. Vanhempien kannattaa neuvotella toisten perheiden vanhempien kanssa siitä, miten lapset ja nuoret viettävät aikaa yhdessä.

Yhteistyösävy tehoaa parhaiten

Yleensä ihmiset eivät ota mielellään neuvoja vastaan ulkopuolisilta. Varsinkin vihaiseen tai paheksuvaan sävyyn annetut neuvot menevät huonosti perille. Useimmiten yhteistyösävy tehoaa paremmin kuin syyttely. On hyvä muistaa, että emme tiedä täysin, minkälainen toisen ihmisen tilanne on ja miksi hän toimii, kuten toimii.

Kysyvä tai pohtiva lähestymistapa voi tuottaa paremman tuloksen kuin suora neuvominen tai moittiminen.

Jos tuttavapiirissä on henkilö, joka ei noudata rajoituksia, voit kysyä ystävällisesti, mitä hän ajattelee suosituksista. Voit myös kysyä, onko hän miettinyt, miten niitä voisi käytännössä toteuttaa. Se voi avata keskustelun paremmin kuin suora puuttuminen toisen toimintaan.

Yksi tapa lähestyä tilannetta on pohtia ääneen, mitä rajoitukset tarkoittavat käytännössä tai miten niitä voi toteuttaa. Se voi saada toisenkin pohtimaan asiaa. 

Voit myös ottaa puheeksi sen, kuinka vaikeaa rajoituksia on noudattaa käytännössä ja kuinka rankalta se tuntuu. Tämä voi saada toisen kertomaan omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Parhaassa tapauksessa voitte asettua yhdessä ikään kuin samalle puolelle miettimään, miten molemmat voisivat toimia rajoitusten mukaan.

 


Yhteystiedot

Meri Larivaara
Johtava asiantuntija, asiantuntijalääkäri
Mielenterveyden edistäminen, vaikuttamistyö ja kansainvälinen yhteistyö

+358 44 534 0152Maistraatinportti 4 A, 7. krs, 00240 Helsinki