”Kriisipuhelin-päivystäjä veti mut ahdistuksesta takaisin turvalliseen maailmaan.”

Veera sai apua Kriisipuhelimesta, kun oma maailma alkoi horjua. Oli tapahtunut liian paljon ja liian lyhyessä ajassa: ”Jos Kriisipuhelinta ei olisi, en tiedä kuinka olisin järkytyksestä selvinnyt, ” hän toteaa. Kriisistä selviydyttyään Veera löysi uuden suunnan koko elämälleen.


”Ystäväni, joka teki itsemurhan, oli aina avoin ja herkkä. Kaiken tapahtuneen jälkeen olen itsekin uskaltanut näyttää paremmin tunteitani. Olen oivaltanut, että herkkyys on myös voimavara.”

Veera oli koiransa kanssa lenkillä. Ahdistuksen puuska hiipi mieleen kylmässä ja pimeässä illassa. Veera oli sairaslomalla. Hän oli kärsinyt pitkään jatkuneesta työpaikkakiusaamisesta, joka johti masennukseen. Hyvä ystävä oli juuri tehnyt itsemurhan: herkkä, avoin ja läheinen ystävä, jonka kanssa Veera oli matkustellut kesäisin ja jonka kanssa hänen oli ollut aina helppo olla.

Sitten työpaikalta tuli vielä puhelu, jossa työtoveri kertoi elämänhalunsa hiipuneen ja sanoi riistävänsä itseltään hengen. ”Vaikka olin ihan voimaton, sain soitettua hänelle apua ja pelastettua hänen henkensä.”

”Koska elämässäni on ennenkin ollut vaikeita hetkiä, tunnistin olevani shokissa. En tuntenut mitään moneen päivään. Tein asioita mekaanisesti automaattiohjauksella. Olen shokkitilanteissa ollut aina hyvä kieltämään ja sulkemaan ikävät asiat mielestä.”

Ensihoitoa ahdistuksen puuskaan

”En nähnyt vaihtoehtona enää kuormittaa läheisiäni. He ovat minulle tärkeitä, mutta eivät aina välttämättä ole parhaita auttamaan hädän hetkellä. Tiesin, etten väsymykseltäni esimerkiksi kestäisi, jos joutuisin vielä lohduttamaan jotain läheistäni.”

Onneksi olin jo elämässäni oppinut, ettei ahdistusta tarvitse yksin kestää. Tarvitsin jonkun, joka tarjoaa minulle ensihoitoa. Soitin koiralenkiltä Kriisipuhelimeen. Ensin en saanut oikein sanaa suustani ja vei hetken, että pystyin sanottamaan tapahtumia. Päivystäjä kuunteli rauhallisesti, vaikka hänen olikin aluksi vaikea saada minusta mitään irti.

”Voisin sanoa, että hän toi minut takaisin turvalliseen maailmaan. Hän oli vakaa ja tyyni. Se herätti heti luottamukseni.”

Veera ei muista alkuvuoden tapahtumia kunnolla eikä oikein sitäkään, mitä hän päivystäjän kanssa jutteli, mutta sen hän muistaa, että hän soitti Kriisipuhelimeen parikin kertaa ahdistuksen hetkellä.

”Puhelusta tuli molemmilla kerroilla helpottava tunne. Päivystäjä auttoi jäsentämään omia ajatuksia. Pääsin ikään kuin takaisin tukevalle maalle. Sekään ei haitannut, että välillä olimme puhelimessa hiljaa. Riitti, että toisessa päässä oli joku, joka kuunteli. Ei arvostellut eikä jaellut neuvoja, vaan oli läsnä siinä hetkessä.”

”Olen valtavan kiitollinen Kriisipuhelimen päivystäjille ja haluan lähettää heille kaikille terveiset, että tekemänne työ on todella arvokasta. Erityisesti nyt toivon heille jaksamista tässä poikkeuksellisessa ajassa.”

Veera pelastui ja kannustaa myös muita hakemaan apua

Asioita ei saa tapahtumattomaksi, mutta itse ajattelen, että kaikesta voi selvitä.

”Muillekin haluaisin sanoa, että älkää jääkö omien ahdistavien ajatuksienne kanssa yksin, vaan hakekaa apua. Vaikkei tilanne edes tuntuisi heti pahalta, se voi jäädä mieleen pyörimään ja oireilla jälkikäteen. Terapia auttaa, mutta sinne ei usein pääse niin nopeasti kuin pitäisi. Kriisipuhelimesta saa heti apua.”

”Muutenkin koen, että ihmisten tulisi olla avoimempia tunteistaan, jotta he voisivat paremmin. Liikaa ajatellaan edelleen, että tunteiden näyttäminen olisi heikkoutta. Me olemme kaikki vain ihmisiä.”

Nyt, vaikka järkyttävistä tapahtumista on vasta kuukausia, Veera jo toipuu. Hänellä on läheisiä ihmisiä ympärillään, hyvä terapeutti ja kunnianhimoisia tavoitteita tulevaisuuden suhteen. Veera jätti vanhan työpaikan taakseen ja lähti opiskelemaan sosionomiksi. Tavoitteenani on kesän aikana opiskella paljon ja valmistua kahdessa vuodessa:

”Minulle tämä eristäytymisen aika on ollut hyvää aikaa. Olen saanut keskittyä toipumiseen ja kirjoittanut kokemuksistani kirjan ja toinenkin on jo tekeillä. En ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut mitään ja olin koulussa huono äidinkielessä. Nyt aion julkaista kirjan per vuosi,” hän nauraa.

Kun Veera on kertonut kirjassaan kokemuksistaan ja tunteistaan avoimesti muille, hän on saanut paljon hyvää palautetta ja monet ovat tulleet hänelle kertomaan kokemuksistaan.

”Ihmiset ovat lähestyneet minua, olen kokenut sen valtavana luottamuksen osoituksena. Ajattelen nyt, että kokemusteni takia ymmärrän paremmin myös muita, joilla on vaikeaa. Olen löytänyt merkityksellisyyden omaan elämääni ja uskon olevani oikealla polulla.”

Veera hymyilee salaperäisesti ja myöntää, että on vielä muutakin, mikä on nopeuttanut Veeran toipumista kriisistä. No mitä?

”Olen nyt rakastunut."

TEKSTI: JUTTA KAJANDER
KUVA: VEERAN ALBUMI

Kriisipuhelin - keskusteluapua numerossa 09 2525 0111