Kaius Niemi: ”Mielenterveys on raskaan sarjan asia”

”Mielenterveyteen liittyvät aiheet ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Lehden palstoilla voi syntyä kiivastakin debattia aiheista, jotka muuten jäisivät hymistelyyn", sanoo Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi. Helsingin Sanomat sai tänä vuonna MIELI ry:n valtakunnallisen mielenterveyspalkinnon. 

”Mielenterveyttä koskevat aiheet ovat osa keskustelua, jolla pyritään suomalaisten hyvinvointiin. Mielenterveydestä on saatavilla yhä enemmän tutkittua tietoa, eikä siihen liity enää samanlaista stigmaa kuin aiemmin. Asiat ovat ikään kuin arkistuneet”, Kaius Niemi sanoo.

Hänellä on irtotakkinsa alla teeman mukaisesti vihreä slipoveri. Värin valinta on tosin sattumaa.

Mieli kulkee läpi lehden

Vuoden 2019 aikana Helsingin Sanomissa on käsitelty lähes viikoittain mielenterveysaiheisia juttuja, joissa on kirjoitettu muun muassa matalan kynnyksen avunsaannista, asenteiden muuttumisesta, yksinäisyyden ja köyhyyden mielenterveysvaikutuksista, psykoterapian saatavuudesta, itsetunnon ja vanhemmuuden vahvistamisesta, traumoista parantumisesta, onnellisuudesta ja rakkaudesta, avohoidosta, työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta, ylisukupolvisuuden kokemuksista, tunnetaitojen oppimisesta, nuorten naisten paineista, masennukseen liittyvistä myyteistä ja viherympäristön myönteisistä mielenterveysvaikutuksista.

Yli 150 jutussa on jotenkin käsitelty ja vielä useammassa sivuttu mielenterveysaihetta.

”Mielenterveys ei ole toimituksessamme huoneentauluna, mutta olemme aihealueelle herkkiä. Mielenterveyttä koskeva juttu voi liittyä uutisiin, tiedetoimittamiseen, feature-artikkeleihin tai työelämään”, Kaius Niemi sanoo.

Esimerkiksi perjantaina, 4.10. ilmestyneessä lehdessä mielenterveys näkyi niin kotimaan uutisissa kuin kaupunki- ja mielipidesivuilla. Kulttuuriosasto kertoi kahden sivun verran Turussa avautuneesta Mielimaassa-näyttelystä.

”Median rooli on toimia peilinä yhteiskunnan tapahtumille. Se välittää tutkimustietoa mielenterveyden ongelmista. Voimme halutessamme nostaa jonkin asian valtakunnalliseen keskusteluun, olla yhteiskunnan pulssilla ja kiinni ihmisten arjessa. Media voi toimia kellokkaana, jos pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ei pysty tuottamaan palveluja esimerkiksi siinä herkässä vaiheessa, kun nuori on astumassa aikuisuuteen.”

Lukemista, ei vain klikkauksia

Kaius Niemi on selvästi perehtynyt mielenterveysaiheisiin. Hän kiinnittää huomiota riittävän varhaiseen puuttumiseen ja ennakoivaan mielenterveystyöhön nuorilla.

”Ihmisen myöhemmässä toipumisessa sillä voi olla valtava merkitys. Onko resursseja ja asiantuntemusta riittävästi, pystytäänkö tilanteisiin puuttumaan ennen kuin ne menevät liian pitkälle ja johtavat mahdollisesti ikäviin seurauksiin.”

Niemi viittaa myös kansanluonteeseemme.

”Vaikka suomalaiset tilastollisesti luetaan maailman onnellisimmaksi kansaksi, voimme helposti vaipua synkkyyteen tai ainakin osaamme olla melko kylmiä realisteja. Mielenterveyteen liittyvillä jutuilla voimme antaa ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa omaan ja lähipiirin elämään.”

Jutut herättävät lukijoissa paljon kiinnostusta, eivätkä pelkästään klikkauksia.

”Seuraamme enemmän juttujen lukemista kuin sitä, kuinka paljon niitä klikataan. Se on olennaisempaa tietoa kuin klikkeihin liittyvä analytiikka.”

Mielenterveyteen liittyvät aiheet eivät ole kevyitä.

”Seuraamme aiheita yhteiskunnallisen päätöksenteon, julkisen palvelun ja terveydenhuollon näkökulmasta. Käsittelemme aiheita myös ihmisten kautta.  Tutkimustieto on olennaista. Henkilökohtaiset kokemukset ripustetaan tilastolliseen ja isompaan kehykseen, kuten lukuihin ja tutkimuksiin. Sen tyyppinen journalismi on huolella tehtynä syvää. Emme toimi vain minusta tuntuu -maailmassa, vaan asia kytkeytyy laajempaan kokonaisuuteen.”

Faktapohjaista tietoa tarvitaan

Työhyvinvointi on yksi ajankohtainen aihealue.

”Yritämme tarjota myös ratkaisuja ongelmiin. Mielenterveysongelmat eivät tee ihmisestä rampaa tai heikompaa yksilöä, sillä apua on mahdollista saada. Mitä varhemmin, sitä tehokkaampaa se on.”

”Usein kyse voi olla uupumisesta. Joskus elämäntilanteeseen osuu yhtä aikaa monta hankalaa asiaa, jotka vaikuttavat jaksamiseen.”

Jos jokin juttu pystyy käsittelemään pinnan alla kytenyttä kysymystä, lehti saa lukijoilta paljon palautetta.

”Silloin olemme antaneet eväitä sellaisten aiheiden käsittelyyn, joista ei ennen ole ollut tietoa.”

Internetistä löytyy nykyisin valtava määrä tietoa. Kaius Niemi nostaa esimerkiksi keskustelun syömishäiriöistä.

”Vielä pitkälle 1990-luvun loppupuolelle asti tieto oli vähäistä. Nyt syömishäiriöistä puhutaan paljon, ymmärretään monet niihin liittyvät lainalaisuudet, ja niiden hoito on tehokkaampaa.

Tiedon määrän kasvu on muuttanut kenttää ja mahdollisuutta ymmärtää.”

Mutta netin ohella tarvitaan tiedotusvälineitä, jotka nojaavat faktapohjaiseen tietoon.

”Ongelmat voivat lisääntyä, jos niihin aletaan hakea apua villinä versovilta keskustelupalstoilta tai sosiaalisen median palstoilta.”

Olemme sosiaalisen median koekaniineita

Sosiaalisessa mediassa on mahdollisuus kytkeytyä vertaistukiverkostoon, kun taas aiemmin ilman digitaalista maailmaa oli vaikea löytää vastaavia ryhmiä.

”Sosiaalisessa mediassa on paljon hyviä puolia, mutta sen vaikutus niin hyvässä kuin pahassa voi olla isompi kuin nyt ymmärrämme. Se voi vaikuttaa hiipivällä tavalla elämän monelle osa-alueelle. Näemme sen vaikutuksia toisissa, mutta niitä on vaikea nähdä itsessämme. Olemme sosiaalisen median sääntelemättömässä alkuvaiheessa kuin koekaniineina. Emme vielä tiedä, miten meidän keskinäistä kommunikaatiotamme ja itseymmärrystämme muokataan alustoilla, joita kukaan ei sääntele.”

Kaius Niemi arvelee, että sääntelyä tulee vähitellen sen myötä, mitä olemme joutuneet itse kokemaan.

”Mielenterveyden kannalta vaarana on korostetun henkilökeskeinen kulttuuri ja vääristävä peili. Ihmiset peilaavat itseään jatkuvasti siihen, miten paljon muut ihmiset heistä tykkäävät, heitä likettävät. Se voi johtaa addiktoivaan kierteeseen, josta emme vielä tiedä paljoa.”

Emme tiedä siitäkään, kuinka paljon Tinder-tyyppiset sovellukset vaikuttavat parinmuodostukseen, kuinka mekaaniseksi se ja nuorten kohtaaminen muodostuvat.

”Millaisia suoria vaikutuksia sillä voi olla vakiintuneiden ihmissuhteiden solmimiseen? Tilastollisesti tiedämme jo, miten paljon sosiaalinen media on vaikuttanut perheiden ajankäyttöön tai jopa pariskuntien seksielämään asti.”

Tunteita puolesta, tunteita vastaan

Kun lehden haastattelussa ihminen kertoo samaistuttavalla tavalla omasta ongelmastaan, asialla voi olla huomattavan yleinen kaikupohja.

”Tällainen juttu on usein tärkeä ja olennainen, jos lukija kokee asian voimallisesti ja löytää avaimia oman tilanteensa käsittelyyn.”

Poliittisen päätöksenteon ja terveydenhuollon toiminnan arviointi näkyvät usein Helsingin Sanomien mielipidesivujen kirjoituksissa.

Ne voivat herättää tunteita puolesta ja vastaan. Jokin aika sitten pohdittiin nuorten väsymistä ja jaksamista: Miten voi olla mahdollista, että opiskelijat uupuvat? Hehän ovat yhteiskunnan lellikkejä!

”Kolumnien ja mielipidekirjoitusten kärjistykset herättävät luonnollisesti tunteita – eikä kaikesta tarvitse olla samaa mieltä. Keskustelu on lähtökohtaisesti hyvästä. Lehden palstoilla voi syntyä kiivastakin debattia aiheista, jotka muuten jäisivät hymistelyyn.”

Suuressa sanomalehdessä ei voi olla aihepiirejä, joita ei voisi käsitellä.

”Tukena on myös statistiikkaa siitä, että mielenterveyteen liittyvät aiheet ovat myös yhteiskunnallisesti merkittäviä. Jako kevyisiin ja raskaisiin aiheisiin ei enää päde, vaan ne peilautuvat yhteiskunnassa raskaan sarjan kysymyksiksi. Meidän on juttu jutulta lunastettava arvolupauksemme.”

Kaius Niemi muistuttaa, että Helsingin Sanomien lisäksi myös maakuntalehdet, Yleisradio ja iltapäivälehdet käsittelevät mielenterveysaiheita ansiokkaasti.

”Uskon, että koko suomalainen mediakenttä peilaa arkikokemusta ja kokee vastuullisuutta näistä aiheista. Olennaista on ratkaisukeskeisyys. Juttujen funktio ei voi olla jättää lukijaa miettimään, että kuinka tästä selviää.”

Kritiikkiä on esitetty onnellisista ratkaisuista, sillä todellisessa elämässä loppu ei aina ole onnellinen.

”Onnellinen loppu ei ole tavoitteemme vaan ymmärryksen lisääminen siitä, miten voi auttaa itseään ja mistä apua on saatavissa.”

Onko maailma muuttunut huonommaksi?

Kaius Niemi pohtii, kuinka vahva yhteisöllinen pohja Suomessa nykyisin on? Miten perheet osaavat toimia vaikeassa tilanteessa, ja saavatko ne apua, jos lapsi alkaa oirehtia. Mikä on vanhempien kyky auttaa lasta, mistä vanhempi kulloinkin saa voiman ja kyvyn auttaa ja ovatko turvaverkostot kunnossa?

”Elleivät ole, niin miten julkinen puoli, terveydenhuolto ja sosiaalitoimi voivat auttaa? Entä toimiiko koulun ja sosiaaliviranomaisten yhteys riittävällä tavalla?”

”Iso kysymys on, ovatko mielenterveysongelmat lisääntyneet, vai onko niiden hahmottaminen merkittävästi parantunut? En haluaisi uskoa, että maailma on muuttunut kovin voimallisesti aiemmasta. Pitäisi olla tarkka määriteltäessä, mitkä asiat ovat menneet huonompaan suuntaan. Mikä olisi tilanne nyt, jos 20 vuotta sitten olisi pystytty puuttumaan asioihin?”

1990-luvun alussa puhuttiin paljon vanhemmuuden vaikeudesta ja lamasukupolvesta. Tuon aikakauden lapset ovat nyt nuoria aikuisia.

”Tämän tyyppinen tutkimus on tärkeää, että voitaisiin rakentaa huomista vanhemmuutta, joka pystyisi vastaamaan haasteisiin. Miten kalibroidaan puuttumisen kynnys järkeväksi, että sen avulla saadaan hoidettua tapauksia, jotka muuten jäisivät hoitamatta? Tämä keskustelu on jatkuvaa. Ennustan, että tulevaisuudessa se on entistä kiivaampaa, kun julkisen rahoituksen malleja joudutaan miettimään uusiksi veropohjan pienentyessä.”

Kaius Niemi muistuttaa myös kasvavasta vanhusväestöstä.

”Vanhusten mielenterveysongelmat eivät ole olleet paljon esillä, mutta vanhenemiseen liittyy esimerkiksi yksinäisyyttä.”

Työtehoa lisää, yt-neuvotteluja

Työntekijöiden hyvinvointiin kiinnitetään huomiota samaan aikaan kun työelämän ennustettavuus ja koko elämän kestävät pitkäaikaiset työsuhteet ovat yhä harvinaisempia.

”Työntekijöiltä odotetaan suurta resilienssiä erityisesti toimialoilla, joissa muutos on nopea. Samanaikaisesti työnantajan pitäisi tarjota työntekijälle perusturvallisuus työn tekemiseen.”

Yhtälö on hankala toimialoilla, joissa paljon yt-neuvotteluja, ja työpaikat ovat vaarassa.

”Toisaalta työelämä on tehostunut. Tehoja haetaan yhä enemmän, ja työ on muuttunut kuormittavammaksi. Työnantajan rooli on melko vaativa. Ihmisiä on pystyttävä johtamaan toisaalta yksilöinä, toisaalta tarjottava tukea ja turvaa arkiseen tekemiseen ja puututtava riittävän varhaisessa vaiheessa ongelmatilanteeseen.”

Kaius Niemi on joutunut vetämään useita yt-neuvotteluita.

”Prosessit ovat olleet raskaita, sillä journalismi on käsityöläisammatti ja journalistit tekevät kutsumustyötä. Täällä ei olla pelkästään töissä.”

”On ollut raskasta luopua ihmisistä, joiden kanssa on työskennellyt useita kymmeniä vuosia. Mutta olennaisempaa kuin ajatella itseään, on hoitaa yt:t niin, että lähtijän ammatillinen omanarvontunto ei kokonaan rapisisi. Työyhteisön pitää myös kyetä jatkamaan eteenpäin. Se vaatii jälkihoitoa ja riittävän pitkää perspektiiviä. On kuitenkin ollut kannustavaa nähdä, kuinka moni irtisanotuista on jälkikäteen työllistynyt hyvin.”

 Kadulla tavatessa päätoimittaja on kyetä katsomaan entistä työntekijäänsä silmiin ja vaihtaa kuulumiset.

Traktorin penkillä mieli tasaantuu

Suuren päivälehden päätoimittajan työ on intensiivistä.

”Elämän pitää olla jollain tavalla tasapainossa, että työstä pystyy myös palautumaan. Perheellä on siinä tärkeä rooli.”

Kaius Niemi matkaa viikonloppuisin maalle kokonaan toiseen ympäristöön.

”Jo matkan aikana viikolla kertynyt adrenaliini alkaa tasaantua. Mieli alkaa liikkua muualle, ja saan sekä fyysistä että mentaalista etäisyyttä asioihin, jotka tuntuvat arjen pyörityksessä monesti raskailtakin.”

Jotain kuvaa päivien runsaudesta antanee sähköpostien määrä: 100-500 postia päivässä sekä muu palaute päälle.

Vanhalla maatilalla Kaius Niemi hyppää isältä perityn David Brown -traktorin pukille.

”Puita kuormaamalla ja tilan paikkoja kunnostelemalla saan asioihin erilaisen näkymän. Luonto rauhoittaa muutenkin kaikin tavoin.”

TEKSTI: ULLA-MAIJA PAAVILAINEN
KUVAT: PIA INBERG

Lue lisää