Siirry sisältöön

Jääkiekkoilija Tony Salmelainen: ”Kesti vuosia että hyväksyin tilani, samalla kiusasin niitä, jotka yrittävät auttaa.”

Jääkiekkoilija Tony Salmelainen tietää, että hankalastakin tilanteesta voi toipua, kun rohkaistuu hakemaan apua ja ottamaan sitä myös vastaan.

Tony Salmelaisen jääkiekkouran alku aikuisten tasolla oli hieno: Ensimmäinen SM-liigamaali syntyi vuonna 1999 liigauran ensimmäisellä laukauksella. Sen tuottamaa riemua kesti vain lyhyeen. Tony loukkaantui seuraavassa A-nuorten ottelussa ja oli loppukauden sivussa selkävaivojen vuoksi.

NHL:ään Tony Salmelainen oli varattu jo saman vuoden keväällä, tasan 30 vuotta sen jälkeen kun hänen isänsä, Tommi Salmelainen, oli varattu liigaan ensimmäisenä eurooppalaisena pelaajana. Tony sai olla paikan päällä Bostonin seudulla nauttimassa varaustilaisuuden tunnelmasta sekä yhden unelmansa toteutumisesta. Ensimmäisenä suomalaisena NHL:ssä muuten pelasi Salmelaisten naapurissa asunut Matti Hagman.

Viidentoista vuoden ajan Tony Salmelainen pelasi NHL:ssä sekä sen farmiliigassa, Sveitsissä, Venäjällä ja SM-liigassa kunnes kaikki oli ohi syksyllä 2013. Iskuja päähän oli tullut liikaa. Hän katkaisi oma-aloitteisesti sopimuksensa HIFK:n kanssa.

Tony Salmelaisen isot vaikeudet alkoivat keväällä 2010. Hän löi kotonaan Genevessä päänsä ikkunan raamiin niin kovaa, että sai vakavan aivotärähdyksen. Paraneminen kesti reilun kuukauden, mutta harjoittelu alkoi liian aikaisin ja oli turhan kovaa.

– Yritin ottaa kiinni menetettyä kuukautta ja kun harjoituskausi peleineen oli tosi rankka, menin piippuun. Koko kausi meni lopulta kamppailuksi jaksamisen ja kestämisen kanssa. En palautunut lainkaan ja kaudesta tuli joka suhteessa vaikea.

Tiedostin, että asiat eivät ole hyvin mutta en sitä hyväksynyt. Koin olevani kaiken sellaisen yläpuolella.

Reilun vuoden kuluttua, 18. helmikuuta 2012, Tony Salmelainen joutui päähän kohdistuneen taklauksen kohteeksi ja ongelmat kasvoivat.

– Kroppa ja pää sanoivat, etteivät ne enää kestä. Tällejä oli tullut liikaa. Olin saanut kiekon usein päähäni, poskiluut olivat murtuneet, olin kokenut retkahdusvammoja ja useita aivotärähdyksiä sekä ollut tikattavana kymmeniä kertoja.

Itsemurha-ajatuksia tasaisin väliajoin

Tony Salmelainen oli poissa kaukalosta 11 kuukautta ja se kamppailu oli henkisesti hyvin raskas. Vuosia aikaisemmin vastatessaan aivotärähdyksiä koskevaan kyselyyn hän ei oivaltanut, miksi niissä tiedusteltiin itsemurha-ajatuksista.

– Pidin moisia kysymyksiä nuorempana Pohjois-Amerikan vuosina tyhminä. Vakuutin itselleni, etten tietenkään ole ajatellut. Vuonna 2013 jo pohdin mistä sellaiset ajatukset tulevat ja miksi niitä tulee tasaisin väliajoin.

Vuonna 2012 saadun tällin seuraukset eivät vielä olleet lopullinen herätys, vaikka sen seurauksena Tonylla oli tasapaino-ongelmia, huimausta, valoarkuutta, migreeni, päänsärkyä ja vuotava suolisto. Kuntoutuminen ja harjoittelun aloittaminen oli työlästä. Aluksi harjoitus saattoi olla viiden minuutin treeni kuntopyörällä niin, että pää pysyi kokonaan paikallaan. Vähitellen määrä kasvoi mutta jo yksi väärä liike palautti prosessin alkuun.

– Kuvaavaa tilanteelleni oli, että kauppaan meno oli mahdotonta ja ostokset jäivätkin usein kauppaan. Käynnistä seurasi huono olo ja oksentamisen tarve. Värien ja valojen luoma ilmapiiri oli ehdottomasti liian levoton.

Tony Salmelainen palasi vielä kaukaloon. Hän koki palautuneensa, olo tuntui hyvältä. Hän pelasi muutaman ottelun Sveitsissä ja teki vielä kaudelle 2013-2014 sopimuksen Helsingin IFK:n kanssa. Sitten tuli taas tälli ja ura oli ohi. Viimeinen liigamaali lokakuussa 2013, yhtä lailla kuin ensimmäinen, syntyi IFK:n paidassa. Molemmissa vastustajana oli Espoon Blues. Ympyrä oli sulkeutunut.

– Fyysiset oireet palasivat kontaktien myötä, ja vasta muutama vuosi lopettamisen jälkeen oivalsin kuinka kaukana hyvästä pelikunnosta olin.

”Ei ikinä ilman visiiriä ja hammassuojia”

Tony Salmelainen osaa nyt sanoa asioita, joita hänen olisi uransa aikana pitänyt tehdä toisin.

– Pohjois-Amerikassa olisi ehdottomasti pitänyt pelata visiirin kanssa. Pelasin ilman, koska halusin näyttää olevani kova jätkä. Se oli egokysymys. Sain pienikokoisena kaukalossa kyynärpäästä ja mailasta tällejä päähän. Ne eivät olleet erityisen kovia, mutta joka tapauksessa iskuja.

Toinen asia, jota Tony Salmelainen harmittelee, on ettei hän uransa alkuvaiheessa käyttänyt hammassuojia. Ne olisivat vähentäneet mahdollisuutta aivotärähdyksiin, pehmentäneet aivoihin kohdistuvia iskuja niissä tilanteissa, joissa hampaat ottavat yhteen.

– Hammassuojien tulisi ehdottomasti olla pakollisia jääkiekossa. Ei kukaan nyrkkeilijäkään mene kehään ilman niitä.

Tony Salmelainen kokee seitsemän vuotta lopettamisensa jälkeen olevansa koko lailla tervehtynyt mutta urheilu-uran jälkeiset vuodet eivät olleet helppoja. Mieli oli palasina ja tapahtui ikäviä asioita. Päiväkirjat kertovat fyysisten oireiden vähenemisestä, mutta muuten elämä oli sekaisin.

Kesällä 2014 ihmissuhteet olivat solmussa ja Tony erosi sveitsiläisestä tyttöystävästään. Korvikkeeksi hän aloitti uudelleen fyysisen harjoittelun, joka kuitenkin oli enemmän tekohengitystä, koska elämästä puuttui tarkoitus. Irtaantuminen huippu-urheilusta ei onnistunut; ei löytynyt sopivaa tietä, eikä ollut riittävää tukiverkkoa.

– Esitin ulospäin, että kaikki on hyvin ja löydän kyllä ratkaisut fyysisiin ja psyykkisiin ongelmiin, joita en kuitenkaan halunnut myöntää. Tiedostin, että asiat eivät ole hyvin mutta en sitä hyväksynyt. Koin olevani kaiken sellaisen yläpuolella, kuvaa Tony Salmelainen isoa urheilijan egoaan ja totaalisen väärää suhtautumistaan omaan tilaansa.

Syksyllä 2014 uusi ihmissuhde ja rakastuminen lievensivät hiukan masennuksen oireita mutta eivät poistaneet esimerkiksi viikoittaisia itkunpuuskia. Työskentely jääkiekon parissa amatöörejä valmentaen ei tarjonnut kunnianhimoiselle entiselle urheilijalle riittävää tyydytystä, eikä ego myöntänyt henkisen hoidon tarvetta.

”Olin paha läheisilleni”

Askel oikeampaan suuntaan oli kun Tony uskalsi ryhtyä opiskelemaan Geneven Business Schoolissa rahoitusta ja taloutta. Aluksi lukutuokiot kestivät puoli tuntia. Enempää eivät silmät kestäneet. Avuksi tuli meditaatio sekä kokemus urheilijan elämästä.

– Söin, liikuin ja nukuin hyvin ja olin energinen. Pystyin keskittymään kouluun mutta silti suunta oli hukassa. Opiskelu oli suorittamista ja runnomista, ja olin ikävä kyllä läheisilleni paha.

Masennuksen aiheuttama käytös jätti isot arvet ihmissuhteeseen mutta puolison viisaus ja kyky antaa anteeksi avittivat eteenpäin. Lopullinen murtuminen oli kuitenkin lähellä.

Vuonna 2016 tilanne oli kehittynyt pahaksi. Näkymätön vihollinen oli ottamassa Tonya valtaansa. Avuksi tuli tohtori Daniel G. Amenin perustama Amen Clinics Yhdysvalloissa. Tony oli löytänyt sen verkosta, mutta puoliso lopulta varasi sinne matkan ja vei Tonyn käytännössä kädestä pitäen saamaan apua. Itse hän ei olisi sitä kyennyt tekemään.

– Urheilijoista ainakin jääkiekkoilija Paul Kariya, koripalloilija Dennis Rodman ja nyrkkeilylegenda Muhammad Ali ovat saaneet klinikan hoidoista apua, samoin monet julkisuuden henkilöt.

”Kysymys ei ole siitä, mikä sinussa on vialla, vaan mitä elämässäsi on tapahtunut.”

Viikon jakson aikana Tonylle tehtiin lukuisia psykologisia testejä. Häntä ja puolisoa sekä läheisiä haastateltiin ja käytiin läpi perhehistoriaa.

– Heidän metodinsa perustuu psykologisen, sosiaalisen, biologisen, geneettisen ja spirituaalisen tasapainon hakemiseen sekä aivokuvien tutkimiseen. Niiden avulla rakennetaan asiakkaalle sopiva yksityiskohtainen elämäntapa. Ajatuksia pyritään ymmärtämään kognitiivisen käyttäytymisterapian avulla. Tehdään siis täydellinen elämän remontti.

Satsaus oli iso, useita tuhansia dollareita, mutta Tonyn osalla se oli käänne kohti uutta. Hän sai aivokuvien katselun avulla nähdä iskujen aiheuttamat muutokset aivoissaan (etuotsalohkon heikentynyt verenkiertoja), kuuli myös, että lääkärit pelkäsivät alun perin näkevänsä vakavampaa kuin mitä todellisuus sitten oli. Samalla selvisivät syyt vakavaan masennukseen, itsemurha-ajatuksiin, negatiivisten asioiden ylivaltaan elämässä sekä moniin muihin oireisiin, joiden kanssa Tony paini vuosien ajan.

Ego vaati ylisuorittamaan myös työelämässä

Matka kohti uutta alkoi oikeastaan vuonna 2017 kun Tony valmistui koulusta ja työskenteli vuoden rahoitusalalla Suomessa vain huomatakseen, etteivät alan arvot ja oma ajattelu kohdanneet. Puoliso oli jäänyt Sveitsiin. Samaan aikaan hän aloitti lääkityksen keskittymishäiriöön ja koki sen hyväksi.

– Vieläkään ego ei täysin sallinut normaalia elämää vaan kahmin itselleni paljon töitä. Halusin yhä osoittaa kovuuttani ja kykyäni yltiöpäiseen suorittamiseen. Se ei tietenkään ollut hyväksi. Kuvittelin yhä, että vain minä itse voin pelastaa itseni ja tuhota päässäni piinaavan ”monsterin”.

Tarvittiin vielä muutama vastoinkäyminen ennen nöyrtymistä. Tony koki äitinsä kuoleman ja sai kuulla kehoaan kiusaavasta kasvaimesta. Elimistö kapinoi kaikin tavoin. Se ilmaisi stressin ja masennuksen avulla tyytymättömyyttään. Lopuksi tuli itku, jota kesti viisi päivää.

Pohjakosketus oli syntynyt ja se oli herätys, joka sai Tonyn pakkaamaan laukkunsa ja lähtemään Lontooseen jo jättämänsä puolison luokse. Lentokoneesta hän viestitti ja pyysi, että saisi tavata ystävättärensä ja niin tapahtui. Tony sai ymmärrystä, pääsi aloittamaan alusta. Nyt pariskunta on naimisissa ja suuntaa kohti uutta Lähi-idässä. Hurja vaellus oli kestänyt viisi vuotta.

– Kesti vuosia että hyväksyin tilani sellaisena kuin se on ja samalla kiusasin niitä, jotka yrittävät auttaa.

Hankalasta elämäntilanteesta voi nousta, mutta se vaatii äärimmäisen paljon ja tärkeintä on aivojen toipuminen.

Tony Salmelainen ei halua syyttää jääkiekkoa tai selittää huonoja vuosiaan ainoastaan päähän kohdistuneilla iskuilla, mutta tosiasia on että psyykkiset ongelmat alkoivat niistä. Sen hän nyt tiedostaa, että kannattaa kuunnella asiantuntijoita – ja mikä tärkeintä – hyväksyä oma tilansa sekä hakea apua.

Oman pienen lisämausteensa Tony Salmelaisen tarinaan tuo raha. Hän sai pelata hyvin palkattuna jääkiekkoilijana toistakymmentä vuotta ja onnistui laittamaan jonkin verran säästöön.

– Tuntui tosi pahalta kun keskellä kurjuutta jotkut kehtasivat muistuttaa, että ”mitä sä valitat, sullahan on rahaa”. Sekö poistaa oikeuden voida huonosti?

Tony Salmelainen tietää, että hankalasta elämäntilanteesta voi nousta, mutta se vaatii äärimmäisen paljon ja tärkeintä on aivojen toipuminen. Hän on lukenut paljon masennuksesta ja kannustaa hakemaan sekä ottamaan apua vastaan.

– Kysymys ei ole siitä, mikä sinussa on vialla, vaan mitä elämässäsi on tapahtunut.

Jatkossa Tony Salmelainen haluaa antaa oman panoksensa siihen, että mahdollisimman harva urheilija jäisi yksin uransa aikana tai kun ura eri syistä loppuu, erityisesti jos niin tapahtuu ennen aikojaan. Hän on jatkanut meditaatioon tutustumista ja on Deepak Chopra Centerin sertifioitu meditaatiovalmentaja.

– Kyllä jokaisen urheilijan pitäisi ottaa jo uransa aikana huomioon, että voi tapahtua arvaamattomia asioita. Taustavoimien tulisi kannustaa uraa luovia urheilijoita itsensä kehittämiseen ja kouluttamiseen, löytämään urheilun lisäksi muitakin intohimoja. Niin syntyy parempi turva tulevaan.

TEKSIT: JOUKO VUOLLE

Sivua muokattu 16.7.2021


Sisältö liittyy seuraaviin aihealueisiin: