Siirry sisältöön

Mielenterveyden ongelmat ovat nousseet merkittävimmäksi työkyvyttömyyden aiheuttajaksi ja ne uhkaavat nuorten hyvinvointia. Yhä useampi Suomessa asuva kokee masennus- ja ahdistusoireita, ja mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä.

Mielenterveysperusteiset sairauslomat ovat yleistyneet: jo yksi kolmesta sairauslomapäivästä johtuu heikentyneestä mielenterveydestä. Yli puolet työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden häiriöistä. Koronapandemian aikana monen mielen hyvinvointi on merkittävästi heikentynyt.

Mielenterveyden häiriöiden kokonaiskustannukset Suomelle ovat OECD:n arvion mukaan vuositasolla noin 11 miljardia euroa. Pelkästään mielenterveyssyistä johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset ovat 1,2 miljardia euroa vuodessa.

Edistävä ja ehkäisevä mielenterveystyö on kustannustehokkainta

Mielenterveystyöhön sijoitettu pääoma maksaa tutkimusten mukaan itsensä takaisin moninkertaisesti. Mielenterveyden edistäminen on investointi, ei kuluerä. Mielenterveyttä ja hyvinvointia edistävällä työllä panostetaan tulevaisuuteen kestävällä, inhimillisellä ja merkityksellisellä tavalla.

Edistävät ja ehkäisevät mielenterveystoimet ovat aina kustannusvaikuttavimpia kuin korjaava hoito. Oikea-aikaisilla ja vaikuttavilla mielenterveyttä tukevilla toimenpiteillä saavutetaan julkisen talouden merkittävää kustannussäästöä. Mitä varhaisemmasta toimenpiteestä on kyse, sitä suurempi on kustannusvaikuttavuus.

MIELI ry:n tavoitteet aluevaaleissa

1. Mielenterveys on asetettava hyvinvointialueen hyvinvointia ja terveyttä edistävän työn keskiöön

Hyvinvointialueen tulee tunnistaa alueen mielenterveyshaasteet yhteistyössä asukkaiden ja kuntien kanssa ja asettaa mielenterveyden edistämiselle selkeät tavoitteet ja toimenpiteet.

Asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on sekä kuntien että tulevien hyvinvointialueiden tehtävä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteisiin, erityisesti sen yhteistyö- ja osallisuusrakenteisiin, on panostettava ja hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on nostettava tärkeäksi painopisteeksi. Hyvinvointialueen ja kuntien tulee tehdä tiivistä yhtistyötä ja tukea toisiaan asiantuntemuksellaan mielenterveyden edistämisestä.

2. Hyvinvointialueet rakentavat vahvaa yhteistyötä mielenterveysjärjestöjen kanssa

Hyvinvointialueiden tulee rakentaa tiivis yhteistyö alueen mielenterveysjärjestöjen kanssa, jotka tuntevat asukkaiden arjen. Yleishyödyllinen järjestötoiminta edistää ja vahvistaa asukkaiden mielen hyvinvointia ja mielenterveyttä.

Hyvinvointialueet tunnistavat alueellaan järjestölähtöiset apu- ja toimintamuodot, kuten kriisikeskukset, ja tekevät niiden kanssa tiivistä yhteistyötä sekä turvaavat niiden toimintaedellytyksiä. Hyvinvointialueen tulee tehdä kumppanuussopimukset alueensa järjestöjen kanssa ja mahdollistaa sote-järjestöjen innovatiivista ja ihmisläheistä toimintaa riittävillä avustuksilla, joilla saadaan laajasti vaikutusta ja hyötyjä.

3. Hyvinvointialueiden on merkittävästi vahvistettava panosta lasten ja nuorten mielenterveyden tukemiseen

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat kriisiytyneet. Hyvinvointialueiden tulee kehittää perustason palveluja ja varhaista apua sekä järjestelmällisesti tukea myönteistä vanhemmuutta kaikissa aikuispalveluissa.

Hyvinvointialueiden tulee vahvistaa mielenterveyttä tukevaa ja ongelmia korjaavaa työtä varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa unohtamatta yhteisöllisen oppilashuollon arvoa.
Opiskeluhuollon kokonaisuuden kehittämiseksi ja johtamiseksi yhteistyössä oppijoiden, kuntien ja oppilaitosten kanssa hyvinvointialueen tulee luoda selkeät yhteistyörakenteet kaikissa lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. Hyvinvointialueiden tulee järjestelmällisesti tukea myönteistä vanhemmuutta kaikissa aikuispalveluissa.

4. Hyvinvointialueiden tulee aidosti osallistaa asukkaita mielenterveystyöhön

Mielenterveyttä ei voi edistää eikä toimivia palveluja kehittää ilman asukkaiden osallistumista. Asukas- ja asiakasosallisuus ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen tukevat mielenterveyttä sekä yksilön että yhteisön tasolla.

Hyvinvointialueiden tulee suunnitelmallisesti edistää asukkaiden esteetöntä osallistumista mielenterveyden edistämiseen sekä palveluiden ideointiin, yhteiskehittämiseen, toteuttamiseen ja arviontiin julkisilla kuulemisilla, raadeilla ja neuvostoilla sekä digitaalisissa kanavissa ja osallistavalla budjetoinnilla.

5. Hyvinvointialueiden tulee taata nopea hoitoon pääsy mielenterveyden ongelmissa

Sote-palveluiden kipukohta on mielenterveyspalveluiden heikko saavutettavuus. Yli puolet suomalaisista kokee jossakin vaiheessa elämäänsä mielenterveyden häiriön, mutta vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa. Jokaiselle ihmiselle tulee olla tarjolla pääsy matalan kynnyksen keskusteluapuun mahdollisimman pian. Hyvinvointialueiden tulee toteuttaa terapiatakuu, joka mahdollistaa psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon piiriin pääsemisen neljän viikon sisällä.

6. Hyvinvointialueiden tulee kohdistaa resursseja yhdenvertaisesti väestön tarpeen mukaan

Mielenterveyden ongelmat ovat uusi kansantautimme, merkittävin työkyvyttömyyden aiheuttaja ja syrjäytymisen syy. Silti kuntien terveydenhuollon käyttömenoista vain 5 % on kohdistettu mielenterveyspalveluihin. Hyvinvointialueiden tulee kohdistaa resursseja mielenterveyden häiriöiden ehkäisyyn ja hoitoon yhdenvertaisesti fyysisten sairauksien kanssa. Tämä edellyttää mielenterveystyön resurssien merkittävää vahvistamista.

Kohdentamalla resursseja väestön terveystarpeiden mukaisesti hyvinvointialueet saavuttavat maksimaalisen terveyshyödyn rajallisilla resursseilla.