Lausunto mielenterveyslain muuttamista koskevaan luonnokseen

Uutiset

LAUSUNTO MIELENTERVEYSLAIN VÄLIAIKAISIA MUUTOKSIA KOSKEVASTA LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI

Esityksen pääasiallisena sisältönä on mielenterveyslain muuttaminen siten, että myös muu kuin virkasuhteessa oleva laillistettu lääkäri voisi laatia tarkkailulähetteen tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon esitettävästä henkilöstä.

Useat tahot ovat todenneet Suomen mielenterveyslain vanhentuneeksi ja sen tarjoaman oikeussuojan riittämättömäksi. Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi jo vuonna 2009 että laki pitäisi kirjoittaa kokonaan uudelleen, jotta se paremmin tukisi avohoitopainotteisuutta mielenterveyspalveluissa. YK:n kidutuksen vastainen komitea on todennut mielenterveyslain tarjoaman oikeussuojan olevan riittämätön ja suositti viimeksi loppupäätelmässään vuonna 2011 lain muuttamista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi tuomiossaan vuonna 2012 että mielenterveyslaki ei tarjoa riittävää suojaa mielivaltaa vastaan. Kuopion hallinto-oikeus on äskettäisessä päätöksessä todennut että mielenterveyslain säännökset tahdonvastaisesta sairaalahoidosta ovat puutteellisia.

Yllä olevan perusteella voidaan todeta että mielenterveyslaki on laajemman uudistamisen tarpeessa. Esitys muutaman pykälän muuttamiseksi on riittämätön ja irrallisena tarpeeton. Keskittyminen tarkkailulähetteiden laatimisen helpottamiseen ei vastaa mielenterveyslakiin kohdistuneeseen kansainväliseen ja kansalliseen kritiikkiin. Lisäksi on pelättävissä että julkisen vallan käytön siirtäminen vuokralääkäreille voi ennestään lisätä tahdonvastaisen hoidon käyttöä.

Mielenterveyslain tarpeellisuutta nykymuodossaan tulisi perusteellisesti pohtia. Nykyinen mielenterveyslaki myötävaikuttaa pakon liian runsaaseen käyttöön mielenterveyspalveluissa. Kansalaisten toimittaminen tahdostaan riippumatta psykiatriseen hoitoon on Suomessa yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa jopa kolmasosa psykiatrian sairaalahoidosta aloitetaan pakolla. Pakon käyttö on huonoin mahdollinen alku hoidolle ja potilasta usein traumatisoiva. Riippumatta siitä onko tarkastelunäkökulma hoidollinen tai ihmisoikeusnäkökulma on selvää että tavoitteena tulla olla pakon käytön minimointi. Esitys lakimuutokseksi ei tue tätä pyrkimystä.

Mielenterveyslain mukaan lääkäri voi määrätä toisen henkilön vapaudenriistosta ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kajoamisesta. Tämä on julkisen vallan käyttöä ja merkittävää yksilön vapauteen kajoamista, jota tulisi suorittaa vain viranomainen.

On tärkeää, että psykiatrista hoitoa tarvitseva henkilö pääsee hoidon piiriin kiireellisesti. Tämän takia koko maassa tulisi olla saatavilla päivystyksellisiä mielenterveyspalveluita myös avohoidossa. Maahan tarvitaan kattava verkosto päivystyspalveluita, jotka voivat tarjota ensisijaisesti avohoitoa kiireellisen hoidon tarpeessa oleville. Mielenterveyspalvelujen saatavuutta tulisi kehittää ja turvata lailla, mutta lainmuutosesitys ei sisällä ehdotuksia vaihtoehtojen kehittämiseksi tahdosta riippumattomalle sairaalahoidolle. Esitys edustaa vanhentunutta näkemystä jossa psykiatrisen sairaalahoidon varmistaminen on asetettu hoitojärjestelmän keskeiseksi tehtäväksi.

Mielenterveyspalvelujen järjestäminen on kuntien vastuulla. Vähimmäisvaatimuksena voitaneen pitää että kunta huolehtii sille säädetystä velvollisuudesta järjestää kuntalaisten tarvitsemat mielenterveyspalvelut myös silloin, kun lääkäripalveluja hankitaan yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Kunnan tulee huolehtia siitä että virkavastuussa oleva, julkisen työnantajan palveluksessa oleva lääkäri on käytettävissä mahdollisen pakkohoitoon lähettämisen tarpeen arvioimiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi huolehtia siitä että kunnat täyttävät velvollisuutensa tarjota väestölle perustuslain mukaiset terveyspalvelut.

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelema lakiesitys kansalaisen koskemattomuuteen kajoamiseen liittyvien virkavelvollisuuden piirissä olevien tehtävien siirroista yksityisten firmojen lääkäreille heikentäisi ennestään potilaiden oikeussuojaa. Ministeriön nyt esittämä muutos mielenterveyslakiin on ristiriidassa mielenterveystyön kansallisen Mieli-suunnitelman kanssa, jossa valtio asettaa tavoitteeksi pakon käytön vähentämisen 40 %:lla mielenterveyspalveluissa. Pakkohoitoon lähettämisen valtuuksien laajentaminen koskemaan myös yksityisiä palveluntuottajia luo tilanteen jossa tahdosta riippumaton sairaalaan lähettäminen uhkaa kasvaa ja arviointi siirtyä keskimäärin kokemattomampien lääkärien käsiin. Pakkolähetteen tulisi olla viimeinen vaihtoehto, johon lain mukaan tulee turvautua vain kuin muut mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Keikkalääkäreiltä puuttuu riittävä tuntemus paikallisista vaihtoehdoista pakkohoidolle. Esitetyn lakimuutoksen myötä kansalaisten oikeussuoja heikkenisi ja tarkkailulähetteen tarpeen arvioinnin laatu voisi keskimäärin heikentyä.

Yhteenvetona totean että sosiaali- ja terveysministeriön lausuttavana oleva muutosesitys ei ota huomioon monelta suunnalta tulevaa kotimaista tai kansainvälistä kritiikkiä mielenterveyslakia kohtaan, vaan keskittyy laajentamaan pakkolähetteiden edellytyksiä. Mielenterveyspalvelujen saatavuus kriisitilanteissa tulee turvata pakkohoidon vaihtoehtoja kehittämällä. Psykiatrista apua tarvitsevien oikeussuojan heikentäminen muiden kansalaisten oikeussuojaa heikommaksi ei ole oikea ratkaisu tilanteeseen. Esitys lakimuutokseksi on ristiriidassa kansalaisten perusoikeuksien turvaamisen ja kansallisen mielenterveystyön kehittämissuunnitelman linjausten kanssa. Säädökset psykiatriseen pakkohoitoon lähettämisestä tulisi perusteellisesti uusia koko sosiaali- ja terveydenhuoltoa asiakkaan itsemääräämisoikeutta koskevan lakiuudistuksen yhteydessä. Samalla mielenterveyslakia tarpeellisuutta tulisi kriittisesti harkita. Näin luotaisiin parhaat edellytykset kaikkien asiakasryhmien yhdenvertaiselle oikeussuojalle ja vähennettäisiin mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden leimautumista.

Helsingissä 15.2.2013
SUOMEN MIELENTERVEYSSEURA
 
Marita Ruohonen
toiminnanjohtaja

Takaisin