Lausunto toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän loppuraportista

Uutiset

LAUSUNTO TOIMIVA LASTENSUOJELU -SELVITYSRYHMÄN LOPPURAPORTISTA

Suomen Mielenterveysseura pitää erittäin tärkeänä, että lastensuojelun tilaa selvitetään ja lastensuojelun epäkohtiin tartutaan. Lastensuojelun selvitysryhmä on tehnyt erinomaista työtä.  Toimenpide-ehdotuksia on paljon. Ehdotuksiin olisi voinut liittää esityksen niiden toimeenpanon kiireellisyys- ja tärkeysjärjestyksestä. Suomen Mielenterveysseura katsoo, että kiireellisimmin tulee lähteä liikkeelle yhteistyöstä, työkäytännöistä ja menetelmistä.

Henkilöstömitoituksiin selvitysryhmä ei ottanut kantaa, vaikka totesi, että lastensuojelutyöntekijät ovat hyvin kuormittuneita.  Henkilöstömitoitukset ovat keskeisiä lastensuojelun toimivuuden kannalta. Niihin on otettava pikaisesti kantaa ja esimerkiksi kokeilun ja seurannan avulla selvitettävä, millä mitoituksella erilaisissa kunnissa päästään tehokkaimmin tuloksiin.

Osin selvitysryhmältä olisi toivonut täsmällisempiä kannanottoja. Monissa kohdin selvitysryhmä uskoo suunnitelmien ja strategiapapereiden laadintaan. Suomen Mielenterveysseura katsoo, että viime vuosina lapsi- ja nuorisopoliittisten ohjelmien tosiasialliset vaikutukset keskeisiin lapsia ja nuoria koskeviin ongelmiin ovat olleet vaatimattomia.  Lastensuojelussa toiminnan ohjauksen tulee muodostaa selkeä kokonaisuus, jossa eri tahojen vastuut ovat selvät. Toiminnan ohjausta ja sisältöä koskevien säädösten, strategioiden ja suositusten jakautuminen kovin moniin dokumentteihin ei ole omiaan edistämään selkeyttä, johdonmukaisuutta ja kokonaisuuden hallintaa.

Selvitysryhmä tuo esiin, että peruspalvelut ovat tärkeä osa lastensuojelua ja niiden väheneminen on lisännyt raskaan lastensuojelun tarvetta. Varhainen tuki ja apu perheille ehkäisee ongelmia ennalta. Suomen Mielenterveysseura näkee, että keskeinen virhe on ollut vähentää perheiltä varhaista tukea, joka aiemmin oli mm. kotipalvelujen kautta laajasti mahdollista.  On olemassa lukuisia eri projekteissa kehitettyjä toimintamalleja, joiden tuloksellisuudesta on näyttöä, mutta joita ei kuitenkaan ole saatu yleiseen käyttöön. Esimerkiksi edelleenkin on harvinaista, että aikuisten mielenterveyspalveluissa säännönmukaisesti huomioitaisiin aikuisen tehtävä lapsen vanhempana ja lapsen tai lasten tilanteet ja aikuisen ongelmien vaikutus aikuisen kykyyn huolehtia lapsen hyvinvoinnista. Selvitysryhmä nostaa esiin toimenpiteitä, joilla ns. pois lähettämisen -kulttuurista pystyttäisiin pääsemään irti peruspalveluissa. Tämä on tärkeä mutta haastava tavoite. Varsinkin isoissa kunnissa toiminnat ovat hyvin sektoroituneita ja kustannuksia ja säästöjä tarkastellaan ja toimintoja ohjataan eri ”siiloissa”, eri loogiikalla. On haasteellista saada perheiden peruspalveluissa työskentelevät näkemään oma toimintansa osana lastensuojelua.  Selvitysryhmän esitys koulutuksen lisäämisestä lasten ja perheiden kanssa työskenteleville voi olla yksi ratkaisu. Muutokset työkäytännöissä edellyttävät kuitenkin samanaikaisesti muutoksia perhepalveluiden johtamisessa.

Lähtökohta on että vanhempien ja kodin tehtävä on vastata lasten hyvinvoinnista. Tämän tehtävän onnistumiseksi tarvitaan perhepalveluja, joista matalan kynnyksen periaatteella perheillä on mahdollisuus saada varhaista tukea. Varhaisella tuella sekä hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistämisellä ehkäistään ongelmia ja vältytään raskailta toimenpiteiltä. Lastensuojelun keskiössä tulee aina olla lapsen etu,  ei vanhempien tai perheen oikeudet tai yksityisyyden suoja.  Suomen Mielenterveysseura korostaa lapsen kuulemista ja mahdollisuutta nimetä lapselle edunvalvoja esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa lapsen huolto- ja tapaamisoikeudet joutuvat vanhempien riitaisassa erossa välikappaleeksi.

Suomen Mielenterveysseura haluaa korostaa seuraavien selvitysryhmän toimenpide-ehdotusten merkitystä:

  • viranomaisille ja ammattihenkilöille tulee säätää velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille, kun on syytä epäillä lapsen joutuneen henkeen ja terveyteen kohdistuneen rikoksen uhriksi 
  • lastensuojeluun tulee perustaa käypä hoito – suosituksia vastaava järjestelmä
  • lastensuojelutarpeen ja lapsen hyvinvoinnin arvioinnissa tulee käyttää strukturoituja, dokumentoituja ja tutkimukseen perustuvia arviointimenetelmiä.
  • lastensuojelulakia tulee muuttaa siten, että huostaanotto voidaan määritellä pysyväksi, kun lapsen vanhemmilla tai huoltajilla ei ole realistisesti arvioituna mahdollisuuksia vastata lapsen hoidosta ja kasvatuksesta
  • eroperheiden huolto- ja tapaamisprosesseissa vahvistetaan lapsen kuulemista velvoittavia säännöksiä ja mahdollistetaan edunvalvojan nimeäminen lapselle
  • selvitetään, miten lapsen etu turvataan tilanteissa, joissa vanhemmilla on konflikti huolto- ja tapaamisoikeudesta ja samaan aikaan on huoli lapsen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista
  • päihteitä käyttäville raskaana oleville äideille säädetään subjektiivinen oikeus päästä kiireellisesti hoitoon
  • pitkäaikaisesti sairaan tai vammaisen lapsen ja hänen perheensä tulee saada tarpeen mukaista tukea ja palveluja ilman lastensuojeluilmoitusta.
  • lastensuojelulain ehkäisevää työtä koskevat säännökset tulee siirtää lasten ja perheiden peruspalveluja koskeviin lakeihin.

Lastensuojelun johtamisjärjestelmään on kiinnitettävä huomiota paitsi valtakunnan ja kuntien tasolla, myös toimipistekohtaisesti.  Asiakastyön toteutumista tulee seurata ja työntekijöitä tulee tukea. Toimenpiteiden tuloksellisuutta tulee arvioida ja lopettaa toimenpiteet, jotka eivät tuota tulosta. Käypä hoito – suositus tyyppisen kokeiltujen ja tulokselliseksi osoittautuneiden työmuotojen ”pankin” perustaminen on hyvä ehdotus. Tutkimusta ja seurantaa tulee kohdistaa erilaisten toimenpiteiden tuloksellisuuteen, jotta lastensuojelutyö voi kehittyä. Tässä yhteistyö kokemusasiantuntijoiden eli asiakkaiden kanssa on tärkeää.

Jos lastensuojelun asiakas (lapsi tai perhe) on asiakkaana monissa muissakin palveluissa on erittäin tärkeää määritellä, kuka viranomaisista koordinoi tukitoimia ja kantaa kokonaisvastuun lapsen edun toteutumisesta.  Jos vastuuhenkilöä ei ole määritelty, on vaarana, että yhteistyöstä ja lapsen kokonaistilanteen koordinoinnista ei huolehdi kukaan ja lapsi kärsii jopa peruuttamattomalla tavalla kuten jotkut viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet.

Selvitystyöryhmän tehtävänä oli selvittää pikaisesti viranomaisten toimintatapoihin ja toimintakäytäntöihin sekä yhteistyöhön liittyvät ongelmat lastensuojelussa. Paikkakunnat ovat toimintaympäristöltään erilaisia ja pienten ja suurten kuntien ongelmat samoin. Selviä epäkohtia ovat lastensuojelun näkökulmasta viranomaisten välinen yhteistyön ja tietojen vaihdon puute. Selvitysryhmän ehdotus, että viranomaisten välistä tietojen vaihtoa ja yhteistyötä koskevat säädökset tulee yhtenäistää, yksinkertaistaa ja selkiyttää yhdessä lasten parissa työskenteleville suunnatun koulutuksen kanssa voisi parantaa viranomaisyhteistyötä lapsen edun mukaisesti.

Helsingissä 30.9.2013
SUOMEN MIELENTERVEYSSEURA
Marita Ruohonen
toiminnanjohtaja
 

Takaisin