Masennus

Arkipuheessa masennukseksi saatetaan joskus kutsua elämään normaalisti kuuluvia, ohimeneviä pettymyksen, väsymyksen, alakuloisuuden ja surullisuuden tunteita. Nämä tunteet auttavat yleensä ihmistä muuttumaan ja kehittymään eikä niiden kohtaamiseen tarvita hoitoa. Hetkellinen tai lyhytaikainen alakuloinen mieliala tai suru reaktiona erilaisiin pettymyksiin tai menetyksiin ei siis ole osoitus masennustilasta.

Kun masennuksella tarkoitetaan mielenterveyden häiriötä, siihen liittyy pitkäkestoinen mielialan lasku sekä muita ajatteluun, tunteisiin, käyttäytymiseen ja koko kehoon liittyviä oireita.

Masennukselle tyypillisiä oireita ovat

• alakuloisuus, suru, turtuneisuus, ärtymys
• mielihyvän menetys, ilon katoaminen elämästä
• uupumus, aloitekyvyttömyys, saamattomuus
• itseluottamuksen tai itsearvostuksen menetys
• kohtuuton itsekritiikki tai perusteeton syyllisyyden tunne
• itsetuhoiset ajatukset ja/tai itsetuhoinen käyttäytyminen
• päättämättömyyden tai keskittymiskyvyttömyyden tunne
• psykomotorinen hidastuminen tai kiihtyneisyys
• uneen ja nukkumiseen liittyvät ongelmat, esimerkiksi nukahtamisvaikeudet tai liikaunisuus
• ruokahalun ja painon muutokset

Masennuksessa oireet voivat kuitenkin vaihdella eri ihmisillä hyvinkin paljon, eikä kaikkia yllämainittuja oireita välttämättä esiinny. Joskus masennuksen pääasiallisia oireita voivat olla erilaiset epämääräiset fyysiset kivut ja huono vointi, silloin masennuksen diagnosointi saattaa viivästyä. Masennuksesta kärsivän on myös monesti vaikea kuvailla tuntemuksia läheisilleen tai terveydenhuollon ammattihenkilöstölle tai hän saattaa masennuksen sijaan puhua esimerkiksi ihmissuhteistaan, uniongelmistaan tai taloudellisista tai terveydellisistä huolista.

Masennustila eli depressio voidaan diagnosoida, kun oireita on ollut päivittäin vähintään kaksi viikkoa. Vaikka masennustilan kaikki diagnostiset kriteerit eivät täyttyisi, oireet voivat silti haitata elämää siinä määrin, että ammattiapu on tarpeen.

Vaikeusasteen perusteella masennustila luokitellaan joko lieväksi, keskivaikeaksi, vaikeaksi tai psykoositasoiseksi. Masentuneella voi siten olla myös psykoosioireita. Erityisesti vaikea-asteisella masennuksella on alttius toistua. Asianmukaisella hoidolla masennusjaksojen uusiutumisriskiä voidaan merkittävästi vähentää.

Ma­sen­nus voi ai­heut­taa it­se­mur­ha-aja­tuk­sia

On hyvin tavallista, että masennuksesta kärsivällä on itsetuhoisia ajatuksia. Toive kuolemasta ja itsemurha-ajatukset ilmentävät halua päästä pois masennukseen liittyvästä äärimmäisen tuskaisesta olotilasta. Masennuksen aiheuttama toivottomuus ja tuska eivät kuitenkaan ole pysyvä olotila. Masennukseen on olemassa tehokasta, toipumista nopeuttavaa hoitoa.

Masennuksesta toipuneet kertovat usein, kuinka elämän mielekkyys on palannut, vaikka se masennuksen ollessa pahimmillaan on ollut kokonaan kadoksissa. Itsemurhan vaara on sitä suurempi, mitä vakavampi masennus on kyseessä ja mitä kauemmin se kestää. Tämän vuoksi hoitoon kannattaa aina hakeutua ajoissa. Masentuneen läheisen itsetuhoiset puheet on aina otettava vakavasti ja häntä on kannustettava etsimään itselleen ammattiapua. Lue lisää itsemurhien ehkäisystä ja hoidosta.

Ma­sen­nuk­seen on har­voin yh­tä syy­tä

Syyt hoitoa vaativan masennuksen taustalla voivat olla moninaisia. Yleensä masennus on biologisten, psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden summa – masennuksen taustalta löytyy harvoin yhtä selkeää syytä. Perimä, varhainen kasvuympäristö ja elämänpolun varrella sattuneet asiat vaikuttavat siihen, miten altis ihminen on masennukselle.

Masennuksen todennäköisyyttä lisää esimerkiksi erityisen vaikea lapsuus, kuten fyysisen, henkisen tai seksuaalisen pahoinpitelyn kohteeksi joutuminen tai heitteille jääminen. Kun kohdalle sattuu jotain liian raskasta, surullista tai vaikeaa, seurauksena voi olla masennus.

Masennuksen taustalla voi joskus olla myös fyysinen tekijä kuten muistisairaus, kilpirauhasen vajaatoiminta tai Parkinsonin tauti. Joidenkin lääkkeiden, huumeiden ja yleisesti alkoholinkäytön sivuvaikutukset saattavat aiheuttaa masennusta osalle ihmisistä. Masennukseen voivat vaikuttaa lisäksi hormonaaliset syyt tai kirkkaan valon puute talvikuukausina.

Vakavat fyysiset sairaudet aiheuttavat luonnollisesti muutoksia mielialassa. Ne kohottavat riskiä masentua.

Joskus voi olla vaikea tietää, mistä masennus johtuu. Masennukseen sairastuminen ei ole omaa syytä, eikä sairastumisesta tulisi soimata itseään.