”Miksi järjestöjä pitäisi tukea?”
Kirjoittaja
Viime aikoina varsinkin sosiaalisessa mediassa on käyty keskustelua järjestöjen tuen tarpeesta ja tarpeellisuudesta. Taustalla on hallituksen päätös leikata sote-järjestöjen avustuksia kolmanneksella nykytasosta. MIELI ry:n toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi totesi Helsingin Sanomissa, että leikkaukset tulevat vaikuttamaan järjestöjen kykyyn organisoida vapaaehtoistoimintaa.
Keskustelu on herättänyt huomaamaan, että vaikka Suomi on järjestöjen luvattu maa, niiden työ ja toimintalogiikka eivät olekaan yleisesti kovin tunnettuja. Moni tuntuu ajattelevan, että sote-järjestöjen työ on pelkästään auttamista – esimerkiksi että MIELI ry:n ainoa tehtävä on pitää yllä Kriisipuhelinta.
Jotkut ovat päätelleet, että auttaminen on kokonaan vapaaehtoisten varassa ja ihmetelleet, miksi järjestöissä ylipäätään on henkilökuntaa. On myös väitetty, että järjestöt toimivat tyystin valtion rahoilla eikä toiminnan vaikuttavuudesta ole mitään tietoa. Näillä perusteilla on vaadittu julkisen tuen lopettamista kokonaan.
Vapaaehtoistoiminnan järjestämiseen tarvitaan henkilökuntaa
Suomalaisten halu tehdä jotakin konkreettista toisten hyväksi ei ole hävinnyt. Se näkyy järjestöissä ja vapaana kansalaistoimintana. Noin puolet suomalaisista tekee vapaaehtoistöitä, mutta usein satunnaisesti, oman aikataulunsa mukaan. Siksi yhä tärkeämpää on, että vapaaehtoiseksi on helppo tulla: voi valita milloin ja minne ilmoittautuu ja kuinka paljon käyttää aikaa. Järjestöistä saa koulutuksen ja ohjausta ja näkee, että yhdessä on saatu aikaan jotain, jolla on sekä itselle että muille merkitystä.
Palkattu henkilökunta varmistaa työn jatkuvuuden järjestöissä.
Tämä kaikki edellyttää rakenteita ja ihmisiä. Sitä, että on olemassa työvälineet ja -tilat sekä joku, joka neuvoo tehtävät käytännössä ja auttaa, jos omat taidot eivät riitä. Palkattu henkilökunta varmistaa myös työn jatkuvuuden silloin, kun vapaaehtoiset vaihtuvat tai heidän elämäntilanteensa muuttuvat niin, että toiminnalle on vähemmän aikaa.
Ilman vapaaehtoisia moni tärkeä asia yhteiskunnassa jäisi tekemättä. Ilman järjestöammattilaisten tukea moni vapaaehtoisuus jäisi toteutumatta.
Kaikkea järjestöjen toimintaa ei voi järjestää vapaaehtoispohjalta
Suomessa järjestöillä ja vapaaehtoistoiminnalla on yli satavuotinen historia. Sote-järjestöissä lähtökohtana on ollut kansalaisten halu tarjota nopeasti apua sitä tarvitseville. Niissä kehitetään ratkaisuja yhteiskunnassa näkyviin ongelmiin, levitetään tietoa ja ehkäistään ongelmien syntymistä. Todella tärkeää on myös saada vaikeissa tilanteissa elävien ihmisten ääntä kuuluviin. Näistä syistä sote-järjestöt ovat edelleen olemassa.
Ilman järjestöammattilaisten tukea moni vapaaehtoisuus jäisi toteutumatta.
Kaikkia näitä tehtäviä ei ole mahdollista toteuttaa vain vapaaehtoispohjalta. Sote-järjestöissä on palkattuja ammattilaisia vahvistamassa vapaaehtoisuutta, kouluttamassa ja jakamassa tietoa siitä, miten ongelmia voi ennaltaehkäistä, tukemassa vaikeassa elämäntilanteessa olevia, vaikuttamassa päätöksentekoon, arvioimassa ja kehittämässä toimintaa, keräämässä lahjoituksia ja hakemassa työn tueksi avustuksia sekä raportoimassa niiden käytöstä. Luotettavasti ja avoimesti toimiva hallinto on tärkeää myös rahoittajille.
Järjestöt saavat rahoitusta muualtakin kuin valtiolta
Järjestöjen rahat eivät tule kuin Manulle illallinen eivätkä suinkaan kokonaan valtion kassasta. Sote-järjestöjen rahoitus kertyy jäsenmaksuista, valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien avustuksista sekä yritysten ja kuluttajien lahjoituksista.
Juuri nyt kun avustuksia leikataan, on tärkeää, että järjestöjen varainhankinnan edellytyksiä tuetaan. Konkreettinen esimerkki on toteuttaa lahjoitusten verovapausoikeus niin, että se laajennetaan koskemaan kaikille järjestöille annettuja lahjoituksia. Hallitus linjasi keväällä, että verovapaus koskisi vain kulttuuri- ja liikunta- ja urheilujärjestöjä ja tietyt ehdot täyttäviä lapsijärjestöjä. Vähennysoikeuden pitää myös koskea sekä kuluttajia että yrityksiä.
Järjestöjen työ on vaikuttavaa
Järjestöjen työtä arvioidaan säännöllisesti ja tarkoin kriteerein. Näin tehdään toiminnan kehittämiseksi mutta myös rahoittajien tarpeista. Julkisen avustuksen saaminen vaatii hakemuksen, perustelut ja suunnitelman sekä säännöllisen raportoinnin.
Lisäksi esimerkiksi sote-järjestöjä rahoittavan STEA:n tuloksellisuusraportit mittaavat yksityiskohtaisesti järjestöjen työn vaikuttavuutta. Tällä varmistetaan, että avustusrahat käytetään tehokkaasti ja ne tuottavat ihmisille mitattavaa hyvinvointia. Raportointi on jo niin kattavaa, että viime aikoina on herännyt kysymys, viekö rahoittajien edellyttämä suunnittelu ja raportointi jo liikaakin aikaa perustehtävältä.
Kansalaisyhteiskunta on Suomen vahvuus, josta ei tule luopua
Aktiivinen kansalaistoiminta, joka toteutuu pitkälti edelleen eri järjestöissä, on tähän asti tunnistettu Suomen vahvuudeksi. Sen on nähty olevan oleellinen osa toimivaa demokratiaa ja yhteiskunnalle niin merkittävää, että julkisen vallan on kannattanut tukea järjestöjä rahallisilla avustuksilla. Ei vähiten siksi, että ehkäisevä työ ja aikainen apu on yhteiskunnalle kustannustehokkainta. Sote-järjestöjen työ vähentää merkittävästi julkisten palvelujen tarvetta ja kustannuksia.
Toinen tärkeä näkökulma on yhteisöön kuuluminen ja mahdollisuus vaikuttaa. Kansalaisjärjestöt lisäävät ihmisten kokemuksia kuulluksi tulemisesta ja lisäävät näin myös sisäistä turvallisuutta.
Sote-järjestöjen työ vähentää merkittävästi julkisten palvelujen tarvetta.
Jos halutaan vahvistaa kansantaloutta ja lisätä luottamusta ja turvallisuutta, kansalaistoimintaa pitäisi vahvistaa eikä heikentää. Järjestöt ovat tehokkaimmin mukana talouden säästötalkoissa, kun ne saavat jatkaa ja kehittää toimintaansa.
Myös kaikille vapaaehtoisille soisi mahdollisuuden jatkaa hyvän tekemistä, joustavasti ja tarpeen mukaan ohjatusti. Vapaaehtoisuus lisää tutkimusten mukaan myös vapaaehtoisten omaa hyvinvointia. Kansalaisareenan selvityksen mukaan vapaaehtoistyön arvo on vuosittain lähes 3,2 miljardia euroa eli 1,3 prosenttia BKT:n arvosta.
Vapaaehtoisuus on voimavara, jota ei ole varaa hukata.
Sivua muokattu 7.8.2024
