Mitä ihmettä nyt taas hallitus?
Kirjoittaja
Viime hallituskauden alkumetreillä näytti hyvinvointi- ja myös mielenterveyspolitiikan näkökulmasta hyvältä. Edelliskaudella aloitettu valtakunnallisen mielenterveysstrategian valmistelu vietiin loppuun. Strategian toimeenpanoon varattiin huomattava rahoitus, josta merkittävä osa palveluiden kehittämiseen mutta miljoonia myös ennaltaehkäisyyn ja itsemurhien ehkäisyyn.
Pian mielenterveys jäi kuitenkin pandemian jalkoihin siitä huolimatta, että YK ja WHO varoittivat jo varhain pandemian mielenterveysvaikutuksista. Mielenterveysstrategiaa kyllä edelleen toteutettiin, mutta strategiaa ei otettu työkaluksi pandemiasta selviytymiseen, vaikka se siihen hyvin tarjoutui. Mielenterveysosaamisen levittämisen ja itsemurhien ehkäisyn valtionavustuksista merkittävä osa jäi jakamatta. Laajapohjaisesti valmistellun strategian toimeenpanossa järjestöt jäivät sivuun ja niiden potentiaali hyödyntämättä, kertoo keväällä 2023 julkistettu ns. kumppanuusraportti.
Mielenterveys jäi pandemian jalkoihin.
Hallituskausi vaihtui ja pandemia päättyi. Hyvinvointia heikentävä kuormitus on kasvanut kaikissa ikäryhmissä, mutta etenkin nuorten ja nuorten aikuisten kohdalla on perusteltua puhua mielenterveyskriisistä. Pandemian päättyminen ei ole kääntänyt suuntaa. Sekä kouluissa ja oppilaitoksissa että työelämässä hyvinvointi on edelleen vähentynyt. Yli puolet työkyvyttömyyseläkkeistä (55,3 %) on mielenterveystaustaisia. Enää ei pidä paikkansa hokema, että valtaosa nuorista voi hyvin mutta pieni joukko yhä huonommin. Tytöistä jo kolme neljästä raportoi mielenterveyden ongelmia.
Raha kiertää nuorten mielenterveyskriisiä
Hallitusohjelma tunnistaakin hyvin mielenterveyden hallituskauden tärkeänä haasteena. Mielenterveys mainitaan hallitusohjelmassa yli 30 kertaa, kolminkertainen määrä edeltäjäänsä nähden. Kirjaukset ovat hyviä mutta niihin ei ole hallituskauden menokehyksessä varattu resursseja – käytännössä vain lasten ja nuorten terapiatakuulle korvamerkittiin rahat. Ohjelmassaan hallitus sitoutuu mielenterveysstrategian toimeenpanoon ja osoittaa siihen rahoitusta nolla euroa.
Ohjelmassaan hallitus päätti myös hallinnonalat ylittävästä ohjelmasta nuorten hyvinvoinnin vahvistamiseen. Käytännössä tämä ohjelma sulautui jo lähdössä lakisääteiseen nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaan Vanupoon. Vanupon resurssit puolestaan puolitettiin viime kaudesta. Linjatun uuden ohjelman sijaan nuorten hyvinvoinnin ohjelmalliset resurssit leikattiin siis jo lähtöviivoilla. Vanupo puolestaan valmisteltiin hyvin perinteisistä nuorisotyön lähtökohdista, ei hallinnonalat ylittävänä vastuunottona nuorten hyvinvoinnista.
Mielenterveysstrategian toimeenpanoon on sitouduttu hallitusohjelmassa, mutta sen rahoitus on nolla euroa.
Leikkaukset toimeentuloon, terveyspalveluihin ja sosiaalihuoltoon syventävät mielenterveyskriisiä. Kehysriihen karujen leikkauspäätösten keskellä pienenä valopilkkuna tehtiin päätös nuorten hyvinvointiin suunnattavasta viiden miljoonan vuosittaisesta toimenpidepaketista. Seuraavalla viikolla opetus- ja kulttuuriministeriö päätti jäädyttää nuorisotyön ja -politiikan ohjelman resurssit ainakin syksyn budjettiriiheen asti. Viime kauden kuudesta miljoonasta jo kertaalleen puolitettu kolmen miljoonan satsaus nuoriin siis katosi kokonaan, kun uudesta paketista päätettiin.
Myös lasten ja nuorten terapiatakuusta on syntynyt säästöjä, kun terapiatakuun voimaantulo on viivästynyt. Nämä rahat olisi voitu suunnata esimerkiksi tuohon poikkihallinnolliseen nuorten hyvinvointiohjelmaan, mutta näin ei ole tehty.
Harvoja hallitusohjelmassa resursoituja konkreettisia hyvinvointisatsauksia on Terveydeksi-ohjelma, johon on varattu yhdeksän miljoonaa euroa. Ohjelman painopisteet julkaistiin 4. kesäkuuta. Ohjelma kyllä tunnistaa mielenterveyden kansanterveyden haasteena, mutta rajaa mielenterveysstrategiaan sisältyvät toimet pois sillä perusteella, että strategialle on oma toimeenpanosuunnitelmansa. Jolla ei tosin ole euroakaan toimeenpanorahaa.
Muniva hanhi kannattaa jättää viimeiseksi
Viime hallituskaudella järjestöjen potentiaali mielenterveysstrategian toimeenpanossa jätettiin pitkälti hyödyntämättä. Järjestöille kanavoitui niin vähän strategian toimeenpanoon varattuja rahoja, että järjestöissä pystyttiin käynnistämään kovin vähän uutta tai tekemään lisää. Järjestöt kuitenkin tekivät paljon mielenterveyden hyväksi ja myös strategian toimeenpanemiseksi perusrahoituksellaan ja varainhankintansa tuotoilla.
Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on merkittävä rooli ongelmien ennaltaehkäisyssä ja julkisten palveluiden tarpeen puskurina. Esimerkiksi järjestöjen matalan kynnyksen tuki vaikeassa elämäntilanteessa sijoittuu palveluportaikossa ns. 0-tasolle, ennen lakisääteisiä palveluita. Oikea-aikainen tuki estää tilanteen vaikeutumisen, kannattelee vaikeassa elämäntilanteessa ja antaa eväitä pärjäämiseen. Tästä työstä hallitus päätti leikata kolmanneksen vuoteen 2027 mennessä.
Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on merkittävä rooli ongelmien ennaltaehkäisyssä. Tästä työstä hallitus päätti leikata kolmanneksen.
Lisäksi hallitus kaavailee lahjoitusten verovähennysoikeutta OKM:n hallinnonalan järjestöille tehtäviin lahjoituksiin – liikuntaan, urheiluun, kulttuuriin, nuorisotyöhön – sekä rajauksin lapsijärjestöille. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen työ jäisi siis valtaosin verovähennyksen ulkopuolelle. Myös mielenterveys, jonka moni yritys ja yksityishenkilö kokee tärkeäksi lahjoituskohteeksi. Suunniteltu verovähennys ohjaisi lahjoituksia kuitenkin toisaalle missä hyvän tekeminen olisi lahjoittajalle jatkossa edullisempaa.
Sote-järjestöihin kohdistuvat leikkaukset ovat erityisen surullisia siksi, että niillä tosiasiassa vain kasvatetaan kustannuksia muualla. Jo nyt Suomen epäonnistuminen ongelmien ehkäisyssä ja oikea-aikaisessa hoidossa johtaa moninkertaisiin kustannuksiin erikoissairaanhoidossa ja sosiaaliturvamenoissa ja samalla valtaviin työmarkkinakustannuksiin. Ehkäisevä työ on yhtä hyvä säästökohde kuin kaupan kylmävaraston sähkölasku. Järjestöt ovat se muniva hanhi, jonka syöminen kannattaisi jättää viimeiseksi.
Suomella ei ole varaa viivästyttää mielenterveyskriisin hoitoa.
Voi toki olla suuri houkutus myös ymmärtää leikkauksia – jos kerran rahaa ei ole, mielenterveyteenkään ei voi satsata, vaikka haluttaisiin. Tämä on kuitenkin ajatusvirhe. Suomella ei ole taloudellisestikaan varaa viivästyttää mielenterveyskriisin hoitoa. Mielenterveyden ainakin 11 miljardin vuosikustannuksista on kyllä saatavissa miljardiluokan säästöjä, mutta ei leikkaamalla mistään, vaan investoimalla viisaasti.
Suomi, jossa nuoret ja nuoret aikuiset eivät jaksa opiskella, tehdä työtä tai perustaa perhettä, ei ole menestyvä innovaatioiden ja kasvun yhteiskunta.
Sivua muokattu 18.6.2024
Ota yhteyttä
Sari Aalto-Matturi
Toiminnanjohtaja
+358 400 508 234
etunimi.sukunimi@mieli.fi