Valtion kurjistava talouspolitiikka on tuhoisaa mielenterveydelle
Kehysriihessä sovitussa vuosien 2025–2028 julkisen talouden suunnitelmassa ei lainkaan tunnisteta mielenterveyden merkitystä työllisyysasteelle tai tuottavuudelle. Muutamia kohdennettuja erityistoimia lukuun ottamatta panostuksia mielenterveyteen ei ole. Sen sijaan sosiaaliturvan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon säästöt, järjestöavustusten leikkaaminen ja alkoholin saatavuuden lisäävät toimet tulevat lisäämään mielenterveyden kuormittumista. Vaikutusarvioinnin puuttuessa mielenterveysvaikutuksia ja niiden kustannuksia ei ole olleenkaan huomioitu julkisen talouden suunnitelmassa.
Riittävän varhaisen hoidon saatavuuden heikentyminen
Mielenterveyden häiriöt ovat nousseet merkittävimmäksi työkyvyttömyyden aiheuttajaksi. Kielteisen trendin katkaisemiseksi tarvitaan vaikuttavaa ja varhaista mielenterveyden ongelmien hoitoa.
Perusterveydenhuollon kiireettömän hoidon hoitotakuuta höllennetään niin, että hoitoon pitää päästä kolmessa kuukaudessa. Tällä hetkellä odotusaika voi olla enimmillään 14 vuorokautta. Pitkän odotusajan myötä mielenterveyden ongelmat voivat pahentua ja monimutkaistua aiheuttaen myös työkyvyttömyyttä. Mielenterveyshoito on sitä vaikuttavampaa, mitä varhaisemmin hoito alkaa. Odotusajan piteneminen ja hoidon vaikuttavuuden heikentyminen lisää inhimillistä kärsimystä ja kasvattaa työnantajien ja yhteiskunnan kustannuksia.
Hoitoon pääsyn myöhästyminen kohdistuu erityisesti heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin, joilla ei ole työterveyshuoltoa tai taloudellisia mahdollisuuksia käyttää yksityisiä terveyspalveluja. Mielenterveyden häiriöistä kärsivät ovat yliedustettuna tässä ryhmässä, ja tiedossa on, että heillä esiintyy paljon terveysongelmia ja siksi elinajan odote on muuta väestöä selvästi lyhyempi. Julkisen terveydenhoidon kiireettömän hoidon odotusajan piteneminen merkitsee myös terveyserojen kasvattamista.
Mielenterveyserot kasvavat leikkauspäätösten takia
OECD:n vertailussa tuloryhmien väliset mielenterveyserot ovat Suomessa suuremmat kuin teollisuusmaissa keskimäärin. Mielenterveyden häiriöitä esiintyy eniten pienituloisilla, joiden on myös vaikeampi saada mielenterveyden ongelmiinsa apua.
Psykoterapiaa on Suomessa tarjolla puolestaan valtaosin Kelan psykoterapiakuntouksena, joka ohjautuu keskimäärin hyvätuloisille ja hyvin koulutetuille, vaikka hoidon tarve on suurempi heikommassa asemassa olevilla. Terveydenhuoltokustannusten omavastuuosuus sekä psykoterapiakuntoutuksessa että laajemmin yksityisessä terveydenhuollossa muodostavat pienituloiselle esteen hoidon saamiselle. Tämä tulee entisestään suurentamaan mielenterveyseroja.
Kaikkia ikäryhmiä kattava yleinen terapiatakuu olisi tehokas ja kustannusvaikuttava toimi vähentää mielenterveyden häiriöiden aiheuttamaa kärsimystä ja lisätä tuottavuutta. Vaikka yleinen terapiatakuu ei sisälly hallitusohjelmaan, sen valmistelu tulisi nyt aloittaa mielenterveyden häiriöiden aiheuttamien kustannusten hillitsemiseksi.
Psyykkinen kuormitus väestössä tulee kasvamaan
Hallituksen toimet ovat omiaan entisestään lisäämään monen vähävaraisen kokemaa stressiä ja psyykkistä kuormitusta. Kansalaispulssi-kyselyssä koettu stressi on 2024 kyselyn mittaushistorian korkeimmalla tasolla. Helmikuun lopussa 2024 enää vain puolet pienituloisista piti yhteiskuntaa oikeudenmukaisena.
Mielenterveyttä kuormittavat myös köyhyyteen liittyvät sosiaalinen häpeä ja stigma. Pienituloisissa perheissä kasvaneet lapset ja nuoret eivät uskalla toivoa itselleen hyvää tulevaisuutta eivätkä välttämättä luota mahdollisuuksiinsa. Köyhyys rajaa lapset pois harrastuksista ja aikuiset sosiaalisesta kanssakäymisestä. Häpeä omasta tilanteesta ja rahan puute voivat johtaa elämän kapeutumiseen ja yksinäisyyteen.
Pienituloisiin perheisiin ja nuoriin kohdistuvat leikkaukset lisäävät entisestään mielenterveyden ongelmien siirtymistä sukupolvelta toiselle. Sosiaalihuollon rahoitusleikkaus ja palveluvalikoiman rajaaminen uhkaavat erityisesti niitä perheitä, joissa osattomuuden ja mielenterveyshaasteiden ylisukupolvisen siirtymisen riski on suurin. Valtiovallan säästöt aiheuttavat monessa perheessä jatkuvaa huolta elannosta, mikä johtaa pitkäaikaiseen stressiin. Ahdas asuminen, työttömyys ja velkaantuminen asettavat liian kireät ja näköalattomat raamit elämälle.
Sote-järjestöjen avustusten leikkaaminen pahentaa kielteisiä hyvinvointivaikutuksia
Sote-järjestöjen vuodesta 2025 alkavat leikkaukset ovat massiivisia, ja tulevat vähentämään järjestöjen tarjoamia palveluja noin kolmanneksella tämän vuoden tasosta. Ensi vuonna valtionavustuksia myönnetään peräti 80 miljoonaa euroa vähemmän tämän vuoden avustustasoon verrattuna ja 130 miljoonaa eli kolmannes vähemmän hallituskauden loppuun mennessä. Järjestöjen maksuttomat palvelut kohdistuvat usein mielenterveystoipujiin ja muihin haavoittuvammassa asemassa oleviin.
Lahjoitusvähennystä on suunniteltu laajennettavaksi yksityishenkilöiden lahjoituksiin nuoriso-, liikunta-, urheilu- ja lapsijärjestöille. Lahjoitusvähennyksen ulkopuolelle on rajattu sote-järjestöt, vaikka kurjistavan talouspolitiikan takia yhä useampi ihminen tulee olemaan järjestöjen tuen ja avun tarpeessa. Sote-palvelujen rajaaminen, sosiaaliturvan heikentyminen ja odotusaikojen pidentyminen tulee lisäämään järjestöjen palvelujen tarvetta, samaan aikaan kun järjestöjen toiminnan taloudellinen pohja murenee.
Alkoholin saatavuuden lisääminen lisää mielenterveyden häiriöitä
Valtion toimet lisäävät alkoholin saatavuutta sekä olutveron alentamisen että tuomalla nykyistä vahvempia alkoholijuomia ruokakauppoihin ja sallimalla alkoholin kotiinkuljetusta. Alkoholin saatavuuden lisäämisellä tai rajoittamisella tiedetään olevan varsin suora vaikutus alkoholinkulutukseen ja alkoholihaittoihin. Humalahakuinen juominen ja alkoholiongelmat puolestaan tutkitusti kytkeytyvät mielenterveyteen; mitä humalahakuisempaa juominen on ja mitä enemmän haasteita alkoholin käyttöön liittyy, sitä heikompi on koettu mielenterveys. Suomessa alkoholin runsas käyttö on merkittävä masennustiloja, ahdistuneisuushäiriöitä ja työpoissaoloja aiheuttava tekijä. Joka neljännellä masennustilasta kärsivällä suomalaismiehellä on taustalla alkoholin haitallinen käyttö tai alkoholiriippuvuus.
Alkoholihäiriöt olivat yleisimpiä parhaassa työiässä olevilla 30–44-vuotiailla miehillä. Hallituksen alkoholilinjaukset tulevat entisestään lisäämään mielenterveyden häiriöitä, lisäämään poissaoloja ja heikentämään työpanoksia.
Lasten ja nuorten terapiatakuu tarvitaan nyt
Hallituksen toimiin kuuluu myös varsin rajattuja mielenterveyttä vahvistavia toimia. Hallitus valmistelee perustason lasten ja nuorten terapiatakuuta, joka takaisi varhaisen pääsyn perustasolla lyhytpsykoterapiaan tai muihin vaikuttaviin psykososiaalisiin hoitoihin. Terapiatakuu rajattaisiin kuitenkin alle 23-vuotiaille, ja taloussuunnitelmassa takuun voimaan tulo on siirretty eteenpäin toukokuulle 2025.
Nuorisoikä on siirtynyt myöhemmäksi, ja psyykkinen kuormitus on suurin nuorilla aikuisilla. Nuorten aikuisten vahvasti lisääntyneen mielenterveysoireilun takia lasten ja nuorten terapiatakuun ikäraja tulisi ulottaa työelämäpanoksen turvaamiseksi nuorisolain mukaisesti 29 ikävuoteen. Psyykkinen oireilu oli opiskelijoilla yleisempää kuin koko väestössä, eikä 25–29-vuotiaiden ikäryhmässä raportoitu psyykkinen oireilu ollut merkittävästi vähäisempää nuorempiin ikäryhmiin verrattuna. Viimeisen 20 vuoden aikana nuorten työkyvyttömyyseläkkeet ovat tuplaantuneet. Mielenterveyden häiriöt ovat tavallisin työkyvyttömyyseläkkeen peruste. Terapiatakuun liian alhainen yläikäraja rajaisi työelämän kynnyksellä olevat nuoret aikuiset terapiatakuun ulkopuolelle.
Hoidon tarvetta ei voi korvata mielenterveyden matalan kynnyksen lasten ja nuorten chat-palveluilla, joille osoitetaan noin puolen miljoonan euron lisärahoitus vuodesta 2025 lähtien. Kun STEAn avustusten taso samalla laskee kymmenillä miljoonilla, lasten ja nuorten saama tuki tulee kohdistetusta lisärahoituksesta huolimatta heikkenemään.
Ota yhteyttä
Kristian Wahlbeck
Johtava asiantuntija (työvapaa)
+358 400 659101
etunimi.sukunimi@mieli.fi