Siirry sisältöön

Vaikka masentuneena ei välttämättä ole voimia tavata ihmisiä, sosiaalinen verkosto on sairastuneelle hyvin merkittävä asia: masentunut tarvitsee läheisten tukea ja apua, jotta masennus ja eristäytyminen eivät entisestään pahenisi.

Läheisen masennus aiheuttaa usein ristiriitaisia ja vaikeita tunteita. Muun muassa avuttomuuden tunteet sekä huoli läheisen puolesta voivat kuormittaa hyvinkin paljon. Läheisen on hyvä muistaa, että masentuneen mielialoihin ei tarvitse eikä pidä lähteä mukaan. Masentuneen jokaiseen ahdistuksen ilmaisuun ei myöskään tarvitse reagoida tai yrittää keksiä ratkaisua. Merkittävintä on muistaa kertoa toisen olevan tärkeä itselle.

Läheisen on hyvä pitää huoli itsestään

Monesti pelkkä tieto siitä, että joku todella välittää, auttaa masentunutta. On muistettava, että varsinainen masennuksen hoito kuuluu terveydenhuollon ammattilaisille. Usein läheisten tehtäväksi jää kuitenkin jaksaa pitää masentuneen toivoa yllä: muistuttaa, että hän saa tarvitsemaansa ja hänelle sopivaa hoitoa ja että masennuksesta paranee.

Läheisen on aina muistettava huolehtia omasta jaksamisestaan. Jos itse uupuu, toista ei edes pysty tukemaan. Onkin tärkeää yrittää läheisen masennuksesta huolimatta elää myös omaa elämää ja tehdä asioita, jotka tuottavat itselle hyvää oloa.

On muistettava, että masentunut itse ei varmasti toivo, että hänen läheisensä väsyvät, hän saattaa jopa pelätä olevansa läheisille liian raskas taakka. Omasta hyvinvoinnista kiinni pitäminen ei ole masentuneelta läheiseltä pois, vaan se on yhteinen voimavara.

Masennuksesta kärsivien läheisille on olemassa tuki- ja vertaistoimintaa. Joskus onkin hyvä pohtia kaikkea tapahtunutta muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. MIELI ry järjestää vertaistukiryhmiä myös sairastuneen läheisille.