MIELI ry:n lausunto: Demokratiaohjelma sivuuttaa kansalaisyhteiskunnan ja järjestöt
MIELI ry lausui oikeusministeriölle kansallisesta ohjelmasta demokratian ja osallistumisen edistämiseksi (demokratiaohjelma). Ohjelma on periaatepäätös, jossa asetetaan Suomen demokratiapolitiikan painopisteet sekä määritetään keskeisiä tavoitteita ja toimenpiteitä demokratian ja osallistumisen edistämiseksi pääministeri Orpon hallituskaudella.
Demokratiaohjelman luonnos tunnistaa tärkeitä kehityssuuntauksia kuten osallisuuden eriarvoistumisen, keskustelukulttuurin kärjistymisen ja luottamuksen rapautumisen. Ohjelma myös sisältää kannatettavia toimia demokratian ja osallisuuden vahvistamiseksi. MIELI ry on kuitenkin huolissaan kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen sivuuttamisesta.
Kansalaisyhteiskunta ja järjestöt on jätetty vain maininnoiksi
Kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuuden turvaaminen on ollut yksi keskeisistä demokratiapolitiikan tavoitteista ja haasteista tällä vuosituhannella. Järjestöt ovat kansalaisille tuttuja ja luontevia vaikuttamisen kanavia, osallisuuden vahvistajia, rakentavan keskustelukulttuurin kannattelijoita ja myös demokratia- ja ihmisoikeuskasvattajia.
Tässä demokratiaohjelmassa kansalaisyhteiskunta ja -järjestöt jäivät valitettavasti maininnoiksi, mikä herättää huolen järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan asemasta osallistuvassa demokratiassa. Esimerkiksi vuoden 2010 periaatepäätöksessä demokratian vahvistamisesta kansalaisyhteiskunnalla oli oma toimenpidekokonaisuutensa. Se olisi ollut perusteltua tälläkin kertaa.
Julkinen valta ohjaa kansalaisjärjestöjä entistä vahvemmin
Kansalaisjärjestökenttä elää murroskautta, jossa sen toimintaedellytykset uhkaavat monesta suunnasta heikentyä. Jo vuonna 2020 julkaistu VNTEAS-raportti ’Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus 2020-luvulla’ nosti esille havainnot julkisen vallan ohjauksen tiivistymisestä kansalaisjärjestöihin. Kansalaisyhteiskunnan asettuminen julkisen ohjaukseen on kehityskulkuna huolestuttava nimenomaan demokratian näkökulmasta.
Siirtyminen budjettirahoitukseen 2024 alusta on vahvistanut yhteiskunnallisessa keskustelussa äänenpainoja siitä, että järjestöjen verovaroilla toimiessaan tulisi toteuttaa julkisen vallan niille asettamia tehtäviä. Tämä on olennainen muutos aikaisempaan – julkisin avustuksin ei Suomessa ole niinkään tilattu järjestöiltä toimintaa vaan luotu edellytyksiä elinvoimaiselle kansalaisyhteiskunnalle, joka toimii sekä vakauttajana että muutosvoimana yhteiskunnassa.
Järjestöjen keskeinen tehtävä on ollut välittää ihmisten ääntä, ja tuoda esille ratkaistavia ongelmia ja tarvetta päätöksentekoon. Suomessa julkinen valta on paitsi suvainnut järjestöjen kriittistä ääntä, myös mahdollistanut tätä roolia, mikä on tukenut luottamuksen rakentumista ja yhteiskuntarauhaa.
Kansalaisyhteiskunnan muutokset ja riskit mukaan ohjelmaan
Kansalaisjärjestöjen valtionavustukset ovat tämän hallituskauden aikana rajussa muutoksessa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksista on leikkautumassa kolmannes. Lyhyellä aikataululla toteutettu taloudellisen toimintaympäristön muutos johtaa väistämättä merkittävään kansalaisyhteiskunnan uudelleenmuovautumiseen. Leikkausten myötä moni järjestö joutuu lopettamaan toimintansa, rajaamaan sitä tai suuntaamaan sen uudelleen. Leikkauspäätökset eivät vaikuta pelkästään järjestöjen tekemään työhön ja sen määrään, vaan siihen millaisia järjestöjä Suomessa tulevaisuudessa toimii, ja mikä niiden yhteiskunnallinen rooli on.
Suunniteltu lahjoitusten rajattu verovähennysoikeus tarkoittaisi, että julkinen valta ohjaa poliittisesti lahjoitusten kohdentumista eri järjestöille, mikä on demokratian näkökulmasta ongelmallista. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rajaaminen verovähennysoikeuden ulkopuolelle heikentäisi niiden asemaa ja kykyä toimia eri väestöryhmien äänen välittäjinä yhteiskunnassa.
Kansalaisyhteiskuntaan kohdistuvat muutossuunnat ja riskit on tärkeä sisällyttää demokratiaohjelmaan. Toimenpiteinä tämä tarkoittaisi esimerkiksi (1.) päätösten kansalaisyhteiskuntavaikutusten arviointia sekä (2.) kansalaisjärjestöjen riittävän riippumattomuuden turvaamista suhteessa julkiseen valtaan, toimenpiteinä mm. poliittista ohjausta puskuroivia rakenteita ja mekanismeja avustusten jakamisessa sekä järjestöjen riittävää itsenäistä harkintavaltaa niille osoitetun rahoituksen tai rahoitusleikkausten kohdentamisessa.
Kansalaisyhteiskuntaa on puolustettava määrätietoisesti
Kansalaisyhteiskunta kohtaa globaalisti suuria haasteita – kaikkialla maailmassa järjestöjä tiivistyvästi valvotaan, säännellään ja rajoitetaan. Pohjoismaat ovat kansainvälisissä demokratiavertailuissa näyttäytyneet vapaan kansalaisyhteiskunnan saarekkeena. Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, vaan asia, jota on tärkeää vaalia ja puolustaa. Järjestöt ovat osa toimivaa demokratiaa edustuksellisen demokratian, suoran demokratian ja epämuodollisen osallistumisen rinnalla.
Demokratian globaalien haasteiden olosuhteissa ohjelman olisi kuitenkin tärkeää käsitellä kokonaisvaltaisesti demokratian eri osa-alueita ja julkisen vallan keinoja niiden vahvistamiseen ja turvaamiseen. Ohjelmaluonnoksessa toimenpiteiden fokus jää jossain määrin pistemäiseksi tai tavoitetasolle, osin myös epäselväksi.
