Persoonallisuushäiriöt

Persoonallisuuden piirteillä tarkoitetaan verrattain pysyviä tapoja havainnoida itseä ja ympäristöä sekä tapaa toimia vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Persoonallisuus on näiden piirteiden ainutlaatuinen kokonaisuus.

Ihmisen voidaan psykiatrian nykykäsitysten mukaan sanoa kärsivän persoonallisuushäiriöstä silloin, kun hänellä on pysyviä ja pitkäaikaisia käyttäytymismalleja, jotka poikkeavat hänen kulttuuriympäristönsä hyväksymistä tavoista toimia, tuntea ja ajatella sekä suhtautua muihin ihmisiin. Nämä käyttäytymismallit ovat joustamattomia ja voivat olla haitallisia ihmiselle itselleen sekä hänen ympäristölleen.

Aina persoonallisuushäiriöinen henkilö ei itse kärsi häiriöstään juuri lainkaan. On kuitenkin tavallista, että persoonallisuushäiriö aiheuttaa henkilökohtaista kärsimystä, rajoittaa toimintakykyä ja vaikeuttaa toivottujen elämänmuutosten saavuttamista.

Raja niin sanotun normaalin ja poikkeavan persoonallisuuden välillä on aina sopimuksenvarainen ja yksittäistapauksissakin häilyvä. Myös ihmisillä, jotka eivät kärsi persoonallisuushäiriöstä voi esiintyä stressitilanteissa persoonallisuushäiriöisille tyypillisiä käyttäytymispiirteitä. Näitä piirteitä voi esiintyä lisäksi joissakin kehityksen vaiheissa tai tietyssä elämäntilanteessa.

Per­soo­nal­li­suus­häi­riön ke­hit­ty­mi­sen syyt ovat mo­ni­nai­sia

Persoonallisuushäiriö kehittyy lapsuuden ja nuoruuden aikana ja se on mahdollista tunnistaa henkilössä nuorena aikuisena. Lapsuuden kasvuympäristö voi altistaa persoonallisuushäiriön kehittymiselle: esimerkiksi jatkuvan väkivallan kohteeksi joutuminen tai vanhempien jatkuva mitätöivä suhtautuminen voivat olla persoonallisuushäiriöitä selittäviä tekijöitä.

Kasvuympäristön ohella myös biologisilla tekijöillä ja perimällä on vaikutusta häiriön syntyyn. Persoonallisuushäiriöiden synnyn syitä ei voida selittää tyhjentävästi, eikä voida osoittaa esimerkiksi sellaisia kasvuolosuhteita, jotka välttämättä johtaisivat persoonallisuushäiriön kehittymiseen.

Persoonallisuushäiriöt jaotellaan eri luokkiin

Persoonallisuushäiriöt on psykiatriassa jaoteltu eri luokkiin. Näitä luokkia ovat epäluuloinen persoonallisuus, eristäytyvä persoonallisuus, epäsosiaalinen persoonallisuus, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, huomiohakuinen persoonallisuus, vaativa persoonallisuus, estynyt persoonallisuus, riippuvainen persoonallisuus ja narsistinen persoonallisuus.

Puhekielessä kuka tahansa itsekeskeisesti käyttäytyvä ihminen saatetaan helposti leimata narsistisesta personallisuushäiriöstä kärsiväksi. On tärkeää muistaa, että vain lääkäri voi tehdä diagnooseja. Varsinainen narsistinen persoonallisuushäiriö kuvaa ihmistä, jolla on muun muassa korostunut ihailun tarve ja perusteeton odotus, että muut pitävät häntä ylivertaisena. Hän myös käyttää muita ihmisiä hyväkseen.

Epävakaassa persoonallisuushäiriössä ilmenee tunne-elämän epävakautta, joka näkyy muun muassa keskimääräistä voimakkaampina mielialanvaihteluina ja käyttäytymisen säätelyn vaikeuksina. Lisätietoa epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja avun hakemisesta saa esimerkiksi Mielenterveystalon epävakauden omahoito-ohjelmasta.

Jäyk­kiin käyt­täy­ty­mis­mal­lei­hin voi­daan vai­kut­taa psy­ko­te­ra­pial­la

Persoonallisuushäiriöt ovat eri asia kuin fyysisen tai psyykkisen sairauden tai esimerkiksi päihteiden käytön seurauksena muuttunut persoonallisuus. Persoonallisuushäiriöistä kärsiville on varsin tyypillistä, että he eivät itse tiedosta oman käyttäytymisensä haitallisuutta.

Persoonallisuushäiriöstä kärsivä hakee harvoin hoitoa persoonallisuushäiriöönsä. Ammattiapua haetaan useimmiten kriisitilanteen, masennuksen tai ahdistuksen tai muun persoonallisuushäiriöön liittyvän vaikean elämäntilanteen takia. Hoidon onnistumisen kannalta potilaan oma halu muuttaa käyttäytymistään on tärkeää. Persoonallisuushäiriöisen on mahdollista muuttaa jäykkiä reagointi- ja käyttäytymismallejaan esimerkiksi tiiviin psykoterapian ja/ tai lääkehoidon avulla.

Narsistiseen persoonallisuushäiriöön joskus liittyvää masennusta voidaan hoitaa psykoterapialla, mutta psykoterapian tai lääkehoidon vaikutuksesta itse narsistiseen persoonallisuushäiriöön ei ole näyttöä.