Potilaan oikeudet

Sosiaali- ja terveydenhuollossa potilaan oikeuksia suojaa laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Lain keskeiset kohdat:

• Potilaalla on oikeus hyvään hoitoon
• Hoidossa on huomioitava potilaan äidinkieli, yksilölliset tarpeet ja kulttuuri. Esimerkiksi pysyvästi maassa asuville maahanmuuttajille on tarvittaessa järjestettävä mm. tulkkipalvelut terveyspalvelujen saamiseksi.
• Terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tai muu vastaava suunnitelma.
• Potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan.
• Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.
• Jos täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tästä ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.
• Potilaalla on oikeus tarkistaa hänestä potilasasiakirjoihin merkityt tiedot ja oikaista ne.
• Potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassa pidettäviä. Terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevä taikka sen tehtäviä suorittava henkilö ei saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja.
• Hoitoonsa tyytymätön voi tehdä muistutuksen hoitolaitokselle.
• Hoitoa antavilla laitoksilla tulee olla potilasasiamies.

Mielenterveyslaki käsittelee potilaan oikeuksia esimerkiksi tahdonvastaisen hoidon osalta

Tahdonvastainen hoito tarkoittaa lääkärin kirjoittamaa M1 –lähetettä eli potilaan määräämistä psykiatriseen sairaalahoitoon, vaikka hän ei itse kokisi olevansa hoidon tarpeessa. Tahdonvastaiseen hoitoon turvaudutaan erittäin harvoin ja silloin voidaan olettaa henkilön olevan vaaraksi joko itselleen tai muille.

Mielenterveyslaki sanoo tahdonvastaisesta hoidosta seuraavaa: ”Henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain:

1. jos hänen todetaan olevan mielisairas;
2. jos hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta; ja
3. jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.”