Siirry sisältöön

Lapsen näkymättömäksi jäänyt suru

Kun ihminen kuolee itsemurhan seurauksena, monen elämä muuttuu pysyvästi. Erityisen syvästi menetys koskettaa lapsia, Marena Kukkonen kirjoittaa blogissaan.

Aiempina vuosikymmeninä, kun itsemurha oli vahvemmin tabu, aikuisten oli usein vaikea kohdata lapsen surua ja menetystä. Joskus syynä oli ymmärtämättömyys, toisinaan yksinkertaisesti se, etteivät aikuiset tienneet, mitä sanoa.

Vaikka suhtautuminen itsemurhaan on vuosien varrella muuttunut, lapsen surun kohtaaminen voi olla aikuisille edelleen vaikeaa.

Kun aikuiset eivät pysty puhumaan tapahtuneesta, jää lapsen suru ilman sanoja ja selityksiä. Suru ei kuitenkaan katoa vaikenemalla. Jos tarina jää keskeneräiseksi, lapsi alkaa usein itse täydentää sen puuttuvia kohtia yrittäessään ymmärtää, mitä tapahtui. Silloin mieli saattaa alkaa rakentaa tarinaa, johon sekoittuu väärinymmärryksiä ja pelkoja.

Vahingollisimmillaan lapsi alkaa etsiä syytä itsestään. Teinkö jotain väärin? Sanoinko jotain, mitä ei olisi pitänyt? Enkö ollut rakkauden arvoinen, kun hän jätti minut?  

Siksi on erityisen tärkeä muistuttaa jokaista läheisensä menettänyttä muutamasta tärkeästä asiasta: itsemurhan taustalla on usein pitkään kasautunutta pahaa oloa, pettymyksiä ja epätoivoa. Asioita, joista muut eivät välttämättä ole edes tietoisia.

Itsemurhavaarassa oleva ihminen kokee usein sietämätöntä henkistä kipua. Silloin ajattelu kaventuu niin, ettei hän enää pysty näkemään vaihtoehtoja tai tavoittamaan mielessään edes kaikkein rakkaimpia ihmisiään.

Tämä ei tarkoita, etteivätkö nämä ihmiset olisi tärkeitä tai ettei hän rakastaisi heitä. Sietämätön tuska vain hetkellisesti peittää alleen kaiken muun.  

Tänään voi muistaa ja surra  

Tänään 21.11. kansainvälisenä itsemurhan tehneiden muistopäivänä, voi antaa tilaa niille muistoille ja tunteille, joille ei ehkä koskaan aiemmin ole ollut mahdollisuutta.

Muistoissa voi olla ikävää, rakkautta ja kaipuuta, mutta myös vihaa, pettymystä ja hylätyksi tulemisen kokemusta. Kaikille näille tunteille on lupa. Niitä ei tarvitse arvottaa eikä selitellä. Tunteiden saa antaa tulla ja mennä omassa tahdissaan.  

Tänään voi myös pysähtyä sen pienen lapsen surun äärelle, jota moni kantaa mielessään, ja joka menneisyydessä jäi ilman lohdutusta. Nyt itselleen voi antaa sitä ymmärrystä, turvaa ja lohtua, mitä silloin olisi tarvinnut.  

Ja ehkä voi tuntea myötätuntoa itsemurhan tehnyttä läheistä kohtaan, joka oli niin suuren tuskan keskellä, ettei hän sillä hetkellä nähnyt muuta ulospääsyä. Ja antaa anteeksi, jos sille on tarvetta, tai sitten kun sen aika koittaa.  

Keskeneräistä tarinaa voi vielä täydentää  

Jos olet ollut se lapsi, joka menetti vanhempansa itsemurhan kautta, haluan sinun tietävän: sinä et aiheuttanut sitä. Sinun ei olisi pitänyt ratkaista hänen ongelmiaan tai ahdistustaan.  

Sinun ei olisi pitänyt rakastaa enemmän, huolehtia paremmin tai olla erilainen, jotta läheisesi olisi jäänyt elämään. Sinä olit ja olet lapsi, joka ansaitsi tulla rakastetuksi ja suojelluksi. Sinulla oli oikeus saada tietää, mitä tapahtui, ja oikeus surra ilman vaikenemisen taakkaa.  

Vaikka silloin saatoit jäädä yksin kysymystesi kanssa, niiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin tänään.

Keskeneräistä tarinaa voi täydentää. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta sen merkitystä ja suhdetta suruun voi rakentaa uudelleen. Ja sinulla on lupa elää omaa elämääsi, vaikka kaipaisit häntä aina.  

Tänään kansainvälisenä itsemurhaan kuolleiden muistopäivänä, sytytämme kynttilän heille, jotka eivät enää ole täällä kanssamme. Muistamme myös niitä lapsia, joiden suru jäi silloin näkymättömäksi. Koska kaikkien suru ansaitsee tulla lohdutetuksi.


Joulukampanja