Siirry sisältöön

Mielenterveyshaasteet kärjistyvät: Hyvinvointialueilla tarvitaan järjestöyhteistyön vahvistamista 

MIELI ry kysyi kriisityössä ympäri Suomen työskenteleviltä, saavatko apua tarvitsevat riittävästi tukea. Tilannekuva on karu: Mielenterveyden pulmat ovat aiempaa haastavampia, alueelliset erot ovat suuria, ja palvelujärjestelmän ongelmat kuuluvat avun tarvitsijoiden puheissa. Monilla alueilla hyvinvointialueen ja järjestöjen yhteistyöllä on saatu kuitenkin hyvää aikaan.

Kriisiavun tarve on edelleen kasvussa ympäri Suomen. Samalla julkisten palveluiden saatavuus näyttää heikentyneen valtakunnallisesti. Hoitoon pääsy on monella hyvinvointialueella haastavaa, ja ongelmat ovat usein monimutkaisempia kuin ennen. Alueelliset erot ovat isoja liittyen hoitoon pääsyyn mutta myös siihen, millaista yhteistyötä kriisikeskusten ja hyvinvointialueiden välillä tehdään. 

Tiedot käyvät ilmi MIELI ry:n tuoreesta kriisikeskusbarometristä, jossa kerättiin kyselyn avulla tietoa kriisikeskusjohtajilta sekä kriisityöntekijöiltä 22 eri paikkakunnalta keväällä 2024. Kyselyyn vastasi 103 henkilöä ympäri Suomen. 

Barometrin vastaukset tukevat vahvasti aikaisempia signaaleja mielenterveyden ja sosiaali- ja terveyspalvelujen tilasta Suomessa. Järjestönäkökulmasta tilanne ei ole ongelmaton. 

”Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että kriisikeskukset joutuvat toimimaan aiempaa useammin ennaltaehkäisyn lisäksi julkisia palveluita korvaavina, eikä niitä tukevina palveluina”, sanoo MIELI ry:n kriisitoimintojen johtaja Sanna Vesikansa

Palvelupolut eivät toimi 

Kriisikeskusjohtajilta ja -työntekijöiltä kysyttiin asiakkaaksi ohjautuneiden ihmisten yleistä vointia ja pyydettiin tekemään havaintoja mahdollisista muutoksista viimeisen puolen vuoden aikana.  

Vastaajista 41 % arvioi, että kriisikeskuksissa asioineiden ihmisten vointi on heikentynyt viimeisen kuuden kuukauden aikana. Kriisikeskuksissa on myös havaittu, että mielenterveyden pulmat sekä elämän kriisit ovat aiempaa haastavampia.  

Erityisesti vastauksissa korostuvat palvelujärjestelmän haasteet: julkisista palveluista ohjataan kriisikeskuksiin entistä enemmän asiakkaita, joilla on asiakkuus myös mielenterveyspalveluihin ja jotka tarvitsisivat kriisiavun sijaan psykiatrista hoitoa. Lisäksi avun tarvitsijoita kuormittavat muun muassa pitkät jonot, poiskäännyttäminen, puhelin- ja etäaikojen lisääntyminen sekä esimerkiksi itsetuhoisten asiakkaiden jääminen ilman jatkohoitoa. Samat ongelmat koskevat laajemmin sosiaali- ja terveyspalveluja.  

”Koska palvelupolut eivät toimi, liian moni joutuu odottamaan ja taistelemaan saadakseen apua. Se tarkoittaa ongelmien pitkittymistä ja monimutkaistumista ja sitä kautta vaikeampia tilanteita sekä kriisikeskusvastaanotoilla että julkisessa terveydenhuollossa”, Vesikansa sanoo.  

Lisäksi nuorten pahoinvointi ja yleinen turvattomuus näyttävät lisääntyneen. Nuoria on kriisikeskuksissa aikaisempaa enemmän asiakkaina: yhä nuoremmat oireilevat, myös heistä huolissaan olevien vanhempien määrä on lisääntynyt. 

Alueelliset erot näkyvät  

Kyselyssä arvioitiin kouluarvosanoin ihmisten avun saamista hyvinvointialueen sote- ja mielenterveyspalveluissa. Kriisikeskustyöntekijöiltä kysyttiin myös, mihin suuntaan pääsy sote- ja mielenterveyspalveluihin on kehittynyt vuoden 2023 sote-uudistuksen jälkeen. 

Keskimäärin ihmisten nähtiin saavan apua hieman paremmin sote-palveluista kuin mielenterveyspalveluista. Lähes 70 % vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että pääsy palveluihin on heikentynyt. Vastausten hajonta oli kuitenkin suurta, ja eri hyvinvointialueiden välillä oli melko isoja eroja.  

Kriisikeskusbarometrissä havaittiin mielenterveyspalveluissa hyvinvointialueiden välillä alueellisia eroja, jotka ovat samansuuntaisia THL:n raportoimaa psykiatrian erikoissairaanhoidon jonotilanteen kanssa. Esimerkiksi Pirkanmaan sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueilla avunsaaminen on keskimääräistä heikompaa. 

Kriisikeskustyöntekijöiden arvioiden mukaan mielenterveyspalveluihin pääsy toimi keskimääräistä paremmin muun muassa Kymenlaaksossa ja Pohjanmaalla myös soteuudistuksen jälkeen. 

”Ihmisten palvelujen saamisen nopeus ja laatu riippuvat hyvin paljon siitä, millä alueella asuu. Aiempi kuntayhteistyö on pääosin jatkunut hyvinvointialueiden kanssa, mutta yhteistyössä on havaittu myös katkoksia ja alkukankeutta. Julkisen ja kolmannen sektorin välinen yhteistyö kehittyy alueilla eri tavoin ja hyvin eri tahdissa”, Vesikansa sanoo. 

Yhteistyö hyödyttäisi molempia 

MIELI ry:n kriisikeskusverkostossa on 22 kriisikeskusta ympäri Suomea, toimintaa on yhteensä 30 kaupungissa. Kriisikeskusverkosto tekee yhteistyötä kaikkien hyvinvointialueiden kanssa.  

Kriisikeskusjohtajat arvioivat yhteistyön hyvinvointialueen kanssa keskimäärin hyväksi; yli puolet kriisikeskusverkoston johtajista katsoo, että kriisikeskuksella on hyvinvointialueen kanssa käynnissä palvelupolkujen tai toimintatapojen kehitystyö, mikä näkyy tai tulee jatkossa näkymään konkreettisesti palveluissa. Alueellinen vaihtelu on suurta myös yhteistyössä. 

Vesikansa painottaa, että kolmas sektori on oleellinen osa kokonaisuutta peruspalvelujen ja erikoissairaanhoidon rinnalla. Tämä potentiaali olisi tärkeä tunnistaa. 

“Kolmas sektori toimii puskurina julkisille palveluille ja tarjoaa matalan kynnyksen tukea apua tarvitseville. Hyvinvointialueet hyötyvät yhteistyöstä järjestöjen kanssa erityisesti tässä vaikeassa taloustilanteessa”, Vesikansa sanoo. 

Vaikka hyvinvointialueet kamppailevat talousvaikeuksien kanssa, kehitystyötä tehdään silti. Erityisen hyvä yhteistyö löytyy esimerkiksi Etelä-Savosta, jossa asukkaiden kriisiavusta on sovittu hyvinvointialueen ja kriisikeskuksen pitkäaikaisella kumppanuusmallilla. Etelä-Savossa palvelujärjestelmä näyttää toimivan keskimääräistä paremmin. Myös Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella vaikeasta tilanteesta huolimatta on kehitetty yhteisiä toimintatapoja, kuten suunniteltu palvelupolkuja yhteistyössä kriisikeskuksen kanssa. 

“Mielenterveyskriisiä pystytään ratkaisemaan vain siten, että saadaan kaikki mahdolliset resurssit käyttöön ja toimimaan samaan suuntaan. Hyvinvointialueiden ja järjestöjen hyvä kumppanuus on oleellinen osa ratkaisua”, Vesikansa sanoo. 

Lisätiedot:  

Valtakunnallisista asioista lisätietoja voivat antaa:

Sanna Vesikansa  
Johtaja, MIELI ry:n kriisitoiminnot  
040 745 9586 
sanna.vesikansa@mieli.fi  

Frans Horneman 
Johtava psykologi, MIELI ry 
040 193 3020 
frans.horneman@mieli.fi 

Pohjois-Pohjanmaan ja Etelä-Savon hyvinvointialueiden asioista haastattelut voi osoittaa seuraaville kriisikeskusjohtajille:

Hanne Puurunen 
Toiminnanjohtaja, MIELI Kriisikeskus Oulu / MIELI Oulun seudun mielenterveys ry 
044 3690 967
hanne.puurunen@oulunkriisikeskus.fi

Helena Pohjanvirta

Kriisikeskuksen johtaja, Mikkelin kriisikeskus / MIELI Etelä-Savon mielenterveys ry
0400 752 310
helena.pohjanvirta@mikkelinkriisikeskus.fi

MIELI ry:n viestintä:

Viivi Virtanen  
Viestinnän asiantuntija  
040 662 9022  
viivi.virtanen@mieli.fi  


Keväällä 2024 toteutettu kriisikeskusbarometri


Sisältö liittyy seuraaviin aihealueisiin: